Miksi Yön uusi levy ei kuulosta enää rockilta vaan iskelmältä, Olli Lindholm?

29.12.2012

Yö-yhtyeen laulaja Olli Lindholm vieraili kuulusteltavana vuoden viimeisen Rumban Kysymys & vastaus -palstalla. Lue katkelma Jami Järvisen toimittamasta haastattelusta tästä.

Teksti: Jami Järvinen, kuva: Harri Hinkka

Toivottavasti tällä kertaa ei käy kuten vuonna 1986. Olit tuolloin sanellut Rumballe värikkään lausunnon toimittaja Harri Aallosta, joka oli iloinnut Pori-rockin ”kuolemasta”. Juttu johti lopulta oikeudenkäyntiin. Enää kritiikki ei niin paljon vihlaise?

”Se pitää aina muistaa, mikä oli tilanne ja ketkä olivat puikoissa. Siinä oli Heikura ja Frangén, jotka ovat huumorimiehiä. Niiden mielestä se oli äärettömän hieno juttu: nyt annetaan palaa! Ne soittivat molemmat Rami Räsäselle (sic), Rumban silloiselle päätoimittajalle, että nyt tulee sellaista tavaraa että kajahtaa. Joku muu olisi voinut jättää julkaisematta. Olihan se lehdelle ja minullekin plussaa, rock-uskottavuutta. Se aiheutti aika lailla pahaa mieltä, mutta me olimme kaikki aika nuoria. Siinä ei tajuttu, mitä loppujen lopuksi saatiin aikaiseksi. Mutta olipa kustantajan puolelta myös Pekka Haavisto raastuvassa. Se oli hieno tilaisuus, kun aikanaan tuli laskun maksamisen aika: Tavastialla Olli kuiville -konsertissa (1987) esiintyivät Boycott ja kaikki. Sali oli täynnä. Sillä maksettiin Rumban ja minun velat pois. Se oli solidaarisuutta!”

Uusi albuminne Pelko ja rakkaus ei kuulostanut enää ollenkaan rockilta. Ennemmin se tuntui melko väärentämättömältä iskelmältä.

”No, siellä on monentyylistä musiikkia, kun on monta tekijääkin. Minulla oli keväällä valittavana hirveä läjä biisejä, kolmisenkymmentä. Otin mukaan kappaleita, joissa on sellaisia tekstejä tai poljentoa, josta tykkään. Iskelmällisyys varmaan on iän mukanaan tuomaa, vaikka toisaalta mukana on myös Löytöretkellä ja aika nopeita tempoja. Ongelmaksi tulee se, ettemme enää osaa soittaa sillä tavalla. Vaikka on nopea biisi, emme saa sitä kuulostamaan samalta kuin miltä nopea biisi kuulosti kaksikymmentä vuotta sitten. Kaiken pitää olla tarkkaa, viimeisen päälle, ei minkäänlaisia virheitä. Sen myötä lähtee pois särmää. Olemme koettaneet kaiken maailman vanhojakin kappaleita, mutta emme enää osaa soittaa niitä kuten ne kuuluisi soittaa. Siihen maailmanaikaan soitimme juuri niin leväperäisesti ja tietyllä otteella, että ne biisit toimivat.”

Uudella levyllä tosiaan on laaja tekijätiimi. Miten se on valittu? Soittaako levy-yhtiö vain Mariskalle ja pyytää biisin?

”Ei, ei, minä hoidan kaikki tuommoiset asiat itse. Minä valitsen ne kappaleet, mistä itse eniten tykkään riippumatta siitä, kuka ne on tehnyt.”

Tuleeko sinulle paljon demoja?

”Joitakin, joo. Esimerkiksi Ei rakkaus kuole milloinkaan on tämän Tero Roinisen. Mistä bändistä se on, CG Caravan vai mikä?”

GG Caravan.

”Niin, se oli pelkkä sävellys aluksi. Tero kysyi, olenko kiinnostunut sävellyksestä. No, olin. Ja kun Tero oli Juha Tapion kavereita, niin Juha sanoi, että hän voisi yrittää tehdä siihen tekstin. Minä olin, että tehdään sitten sillä tavalla.”

Levyn kannen on suunnitellut Herra Ylppö. Jääkö tässä enää Yöstä mitään jäljelle?

”Katsos, Ylppö on kova Yö-fani. Hän teki tekstin Loisto-levyn (2009) isoimpaan hittin Kiitos ja kunnia. Minä mietin sitä kantta, kun meistä on koko 2000-luvun ajan otettu valokuvia, vaikka emme ole muuttuneet miksikään. Kun sitä samaa kuusikkoa väännetään, se on ihan sama, otetaanko kuva Lissabonissa vai otetaanko se Tampereella. Se näyttää aina samalta. Kuvaajakin turhautuu. Lissabonissa se sanoi, että ‘mitä minä tämän kanssa teen, saatana, sinä oot edessä ja nuo muut möllöttävät takana – ei tässä ole mitään järkeä’. Lähetin Ylpölle Pelko ja rakkaus -demon ja sanoin, että tee semmoinen kansi, mistä tuo kappale kertoo.”

Jussi Hakulinen ei ole mukana tällä levyllä?

”Ei ole tällä levyllä, mutta varmaan seuraavalla on. Kyllä hänkin on jokusen biisin tuohon tehnyt. Kesällä raportoitiin kovasti, että nyt ovat Olli Lindholmin ja Jussi Hakulisen välit menneet poikki. No, ne ovat menneet ainakin kaksikymmentä kertaa tämän kolmenkymmenen vuoden aikana. Kun siinä oli vielä tämä toimittaja, joka sai Villeltä (Tuomi) käkättimeen – Östermalm? Österlund? (sic) – niin asia sai vähän huvittavan piirteen. Emmehän me parhaissa väleissä aina olla, mutta siihen on totuttu. Olemme aina riidelleet. Varmaan Jussi ensi keväänä taas soittaa, että olisi biisejä. En minä tätä katastrofina pidä.”

Lue koko haastattelu Rumbasta 12/12.

Lisää luettavaa