Flow Festival
Suvilahti, Helsinki
14.–16.8.2015
Jarkko Fräntilä, Anna Brotkin ja Anton Vanha-Majamaa vierailivat Flow’ssa katsomassa, mitä tapahtuma tällä kertaa tarjosi. Seuraa tyhjentävä analyysi mittavan festarin annista. Kuvituspuolesta vastaa Julius Töyrylä.
AB: Anna Brotkin
JF: Jarkko Fräntilä
AVM: Anton Vanha-Majamaa
Paras keikka
”Parasta kannatti odottaa, sillä muuten musiikillisesti vähän vaisuksi jääneen festarin paras oli sunnuntai-illan viimeinen, päälavalla soittanut Florence + The Machine. Bändi pesi vähän väsyneet Beckit ja Pet Shop Boysit 6-0. Florence Welch esiintyi karismaattisena pop-messiaana, ja juoksenteli lavaa päästä päähän valkoisissa liehuvaatteissaan. Uuden levyn biisit osoittivat toimivansa erinomaisesti myös livenä ja odotetusti keikka päättyi debyyttilevyn Dog days are over -hittiin. Setti oli upeasti koottu ja bändi kuulosti järkyttävän hyvältä. Keikka laittoi toivomaan, että olisivatpa kaikki päälavan artistit paikalla yhtä 110-prosenttisesti.” (AB)
”Foxygenistä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tai odotuksia. Siksipä keikka yllättikin täysin takavasemmalta. Kolme go go -tyttöä tanssi hymy huulillaan, kun laulaja Sam France tanssi, kieri, ilmanussi kaikkea mahdollista ja höpötti mikrofoniinsa hämmentäviä. Keikka oli yhtä paljon teatteria kuin musiikkia. Harvoin on tullut hymyiltyä niin paljon kuin sinisen lavan luona kun bändi hajoaa, juoksee takaisin lavalle taustanauhan jo lävähdettyä käyntiin ja soittaa vielä yhden kappaleen. Parasta typeryyttä koskaan. Pisteet bändiläisten harrastelijateatterimaisille näyttelijänlahjoille!” (JF)
”Perjantain alkuillassa yhdysvaltalaisella Liz Harrisilla ei ollut kiire, vaikka flunssa painoikin. Ensimmäiset viisitoista minuuttia hän viritti soittimiaan lavalla istuen. Tämä oli vähän harmi niille, jotka olivat aikoneet ehtiä The War on Drugsin alkuun, mutta seuralaiseni myös piti alun virittelyä tärkeänä osana performanssia. ’Miesartistin ei tarvitsisi tehdä tätä näin huolella.’ Harrisin istualtaan soittama konsertti oli festivaalin varhainen huippukohta. En tiedä miten artisti itse on puhunut taiteestaan (eikä sillä ole väliäkään), mutta itselleni Grouper ei välttämättä ole musiikkia, joka vastaisi mihinkään kysymykseen, tai jolla olisi jokin probleemi ratkaistavanaan. Voimalan yllättävänkin intiimissä hallissa koin musiikin ennemmin abstraktien ja mielivaltaisten kuvien ja assosiaatioiden kuin syy- ja seuraussuhteiden kautta. Taustaprojisoinnit, joissa liikuttiin meren ikiaikaisista aalloista 2001: Avaruusseikkailusta muistuttaviin avaruuskuviin, ohjasivat tietenkin tulkintoja, mutta moni päätti niiden sijaan tuijottaa kengänkärkiään tai sulkea silmänsä.” (AVM)
Florence + the Machine. Kuvat: Julius Töyrylä
Upein näky
”Major Lazerin keikalla Diplo pyysi jengiä riisumaan vaatteensa ja heittämään ne ilmaan yhtäaikaisesti. No, ei näkynyt ihmisiä ilman paitaa vaan suurin osa kaivoi villapipon kassista ja viskasi sen. Näky oli joka tapauksessa hieno. Florence Welch teki sunnuntaina saman tempun, mutta Diplo ehti ensin. Se olikin ehkä Major Lazerin keikan paras ansio.” (AB)
”Belle & Sebastian soitti viihdyttävällä diskokeikallaan The Boy With The Arab Strapin, ja perinteiden mukaisesti lava täyttyi yleisön joukosta mukaan otetuista tanssijoista. On siinä jotain maagista, kun nauravat ja hymyilevät ihmiset tanssivat Stuart Murdochin laulaessa penisrenkaasta.” (JF)
”Roísín Murphy tekee paljon oikeita asioita lukiessaan naisartistiutta vastakarvaan. Silti viikonlopun upein näky oli ilta-auringonvärisissä hiuksissaan lavaa ees taas ravannut, järjettömiä ääniä kurkustaan päästellyt Florence Welch. Florence + the Machinen esitys veti reilusti yli ja teki sen kunniakkaasti.” (AVM)
Diplon keikka.
Älyttömin hinta (mutta silti maksoin)
”En ole ihan varma mitä ajattelin maksaessani 5 euroa jäälattesta. Eli siitä että mukissa on kylmää kahvia ja maitoa.” (AB)
”Sunnuntain jatkoja varten kävin Hämeentien Alepassa jo päivällä ostamassa jatkojuomat. Kaikki muut juomat olivat loppu, joten ostin 8-packin Olvia, joka maksoi 15 euroa. Halpaa kuin saippua.” (JF)
”Kymmenen euroa ei ole iso rahasumma, mutta viimeisen illan kylmästä Sandro-falafelista se oli roimasti liikaa. Noin kehnoa festariruokaa en odottanut tapahtumassa, joka ylpeilee ravintovalikoimallaan.” (AVM)
Timo Lassy.
Hienoin paluu
”John McGregorin keikka Balloon Stagella oli täydellinen tapa aloittaa sunnuntai. McGregorin musiikki oli aiempaa minimalistisempaa, mutta tutut melodiat olivat tallella. Uutta levyä odotellessa.” (AB)
”Ride kävi Suomessa pari vuosikymmentä sitten, ja heti perään vuonna 2015. Tänä vuonna keikka oli Facebookin mukaan tylsä, musiikki tuli liian hiljaisella volyymilla ja Mark Gardenerilla oli ruma hattu. Pyh ja pah. Riden vähän kiltiltä kuulostanut kitaravyörytys oli juuri sopiva päätös perjantaille.” (JF)
”Paluuni elävien kirjoihin Pet Shop Boysin ajaksi oli melkoinen saavutus niillä unimäärillä, varsinkin, kun lauantai oli allekirjoittaneelle hirvittävän kädenlämpöinen päivä. PSB-hysteriaani tosin hillitsi volyymitaso, joka tuntui miksauskopin takanurkalta tarkkailtuna riittämättömältä.” (AVM)
Major Lazer.
Paras huudatus
”Se, kun teltallinen ihmisiä huutaa ’Lie, cheat, steal, kill, win! Everyody doin’ it!’ Run the Jewelsin keikalla perjantaina Black Tentissä. En fanittanut bändiä ennen tätä, mutta kaverin käsipuolessa päädyin vahingossa jonnekin keskelle fanittavaa ihmismassaa huutamaan mukana. Kannatti.” (AB)
”Koko Chicin ja Nile Rodgersin keikka. Hittikimara oli sitä luokkaa, että kaikki ympärilläni lauloivat mukana. Keikka oli muutenkin sellaista musiikillista timanttia, että oksat pois. Etenkin kun oli etukäteen ajatellut koko homman olevan pelkkää retroilua. Keikan aikana oli jotenkin villiä ajatella, että siinä se yli 70 miljoonan dollarin omaisuuden omistava Nile Rodgers soittelee kitaraa keskellä Helsinkiä ja nousuhumalaisia.” (JF)
”Paperi T ei huudattanut mitään, mutta itse huusin (tietenkin) koko Malarian pelon alusta loppuun. CHIANTI OLI ALVAR AALLON LEMPIVIINI ja näin.” (AVM)
Nile Rodgers.
Koskettavin hetki
”Queen of Peace -biisin torvet Florence + The Machinen keikalla, aijai! Kyynel tuli. Myös Alt-J:n Tessellaten aikana nostetut, musiikkiin synkatut valot ja valkoisena hohtava puhdistuksen katto sykähdyttivät sunnuntain uuvuttamaa mieltä.” (AB)
”Belle & Sebastianin Stars of Track & Fieldin aikana karvat nousivat pystyyn ja silmäkulmassa alkoi hieman kihelmöidä. Elämän kenties kaikkien aikojen tärkeimmän bändin eräs eniten kuunneltuja kappaleita saa joskus aikaan tuollaista.” (JF)
”Toistan itseäni, mutta Grouper oli ainut joka sai todella hyyn soimaan selkäpiissä. Clearingin ensitahdit, jotka välittömästi – ja ensimmäistä kertaa esityksen aikana – sitoivat musiikin johonkin konkreettiseen. Eli siihen hetkeen, kun lentokoneessa laitoin Ruinsin ensikertaa soimaan viime syksynä ja pakahduin.” (AVM)
Lianne la Havas
Hehkein muoti-ikoni
”Törmäsin lauantaiyönä känniseen mieheen, joka esitteli hankkineensa Flowta varten ’vitun hapsutakin’. Maanantaina Ilta-Sanomat hehkutti, että hapsut olivat Flow-muodin ykkösjuttu. Luulen, että sen tyypin takki on nyt roskiksessa.” (AB)
”Muutamalla festivaalikävijällä oli jotain hassua päällään, mutta so not. On vuosi 2015, ja jotkut jaksavat vieläkin hihitellä sille, että joku haluaa pukeutua siten miten itse haluaa ja kenties jopa huomiotakin? Mitä muuta kuin huomiohakuisuutta se sitten on, että naureskelet Facebookissa niille, jotka osaavat nauttia elämästä? Grow the fuck up. Yläasteella nämä.” (JF)
”Teemu Keisteri, Roísín Murphy ja ystäväni, joka laittoi sunnuntaina jalkaan kaverinsa UGGit ja jolla tuli sitten Tyler, the Creatorin keikalla vähän kuuma. Niin, ja tietenkin minä, koska sunnuntaina päässäni oli hopeinen mersulippis.” (AVM)
Tyler the Creator.
Coolein nykytanssiesitys
”Future Islandsin vokalisti Samuel Herring voittaa muuveillaan festarin parhaan tanssijan palkinnon. Mies lauloi koko kropallaan.” (AB)
”Roisin Murphyn keikka ei oikein lähtenyt, sillä mukana oli liikaa taidetta ja liian vähän klubihittejä, joita häneltä rakastaa. Silti katsottavaa riitti, sillä Roisin vaihtoi asua parin kappaleen välein. Erään soittajan triplapää-naamio tulee vieläkin uniin. Hui.” (JF)
”Florence Welchin patetiassaan ihanan jäätävät tanssiliikkeet saivat punan poskille. Näin harjoiteltua heittäytymistä näkee harvoin. 5/5” (AVM)
J. Karjalainen.
Väärin sijoitetuin artisti
”Flow’hun oli saatu ihana Lianne La Havas, joka soitti viime vuonna Huvilateltassa järkyttävän hienoin keikan. Silloin oli selvää, että naisessa on valtavasti karismaa ja vasta uransa alussa olevalle artistille harvinaisen paljon hyviä biisejä. Mutta Flow’ssa mahis oli pilattu laittamalla hänet soittamaan perjantaina valoisan aikaan isolle lavalle. Kaikki sävyt hukkuivat ilmaan ja La Havas ei selvästi ollut kotonaan jättilavalla. Oikea paikka olisi ollut intiimissä teltassa.” (AB)
”Tällaiselle tätä nykyä kroonisesti hikoilevalle möhämahalle kaikki Tiivistämön keikat. Hieno soittopaikka, ei siinä mitään, mutta jokaiselle keikalla tuntui olevan niin paljon jengiä, että jäi näkemättä – kolme biisiä Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS:ää riitti hikoilun suhteen. Mutta hyvä, että jengiä riitti kaikille!” (JF)
”Artistit olivat sinänsä ihan oikeissa paikoissa, vaikka päälava kaiken kivan vähän tappaakin. Sen sijaan festivaalin pohjakaavaan kaipaisin kohennusta: teltoista oli hirveän päästä ulos – jos niihin oli ylipäänsä mahtunut sisälle – ja päälavakeikoista eritoten Florence sai aikaan todella tuskastuttavan hitaasti edenneen ihmismeren.” (AVM)
Run the Jewels.
Suomi maailmankartalle –hetki
”Kuka olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että suomalainen laulaja-lauluntekijä, joka a) esiintyy soolona akustisen kitaran kanssa, b) laulaa englanniksi ja c) laulaa kuolemasta voisi täyttää Nokia Blue Tentin ääriään myöten täydeksi? Mahtavaa Mirel Wagner.” (AB)
”Stuart Murdoch hehkutteli Helsingin raitiovaunujärjestelmää, ja Stars of Track & Fieldin taustalla nähtiin kuvistusta vuoden 1952 olympialaisista. Ei kai tuo kumma ole, sillä etenkin yhtyeen Sarah Martin vierailee täällä vuosittain ystäviensä luona ja rakastaa maatamme.” (JF)
”Hartwallilla tuntuu olevan kova tarve brändätä Lapin Kultaa eksoottisena paikallisoluena. Tyylikäs promokampanja ei toki tee oluesta sen juotavampaa, mutta ehkä siinä sitten ulkkarille maistui lapin jänkhä. Niin, ja Pet Shop Boysin puhuva kone sanoi ’Hyvää iltaa Helsinki. Tämä on Electric.’” (AVM)
Mirel Wagner.
Pori Jazz –hetki
”Perjantaina päälavalla soittanut CHIC & Nile Rodgers oli yhtä diskohittiä alusta loppuun. Mahtava meininki! Harmi vaan, että takanani seisseet ihmiset lässyttivät päät kallellaan kuin olisivat puhuneet söpöistä pehmoeläimistä. ’Kato ihana papparainen uijui, ihana miten se jaksaa vielä hihi, ihanat vanhusten housut oijoi miten söpoä’. Totta vitussa ne jaksaa. Ne soittaa sairaan hyvin. Lopettakaa lässytys.” (AB)
”Sunnuntainen pieni kuoharipullo maksoi 10 euroa. Se toi kuitenkin juuri oikeaa potkua elämään, ja loistavan stadionrock-keikan vetänyt Florence & the Machine maittoi purppuralta, punatukkaiselta ja makealta. En ole siis koskana käynyt Pori Jazzeilla, joten helvetistäkö minä tiedän, millainen on on Pori Jazz -hetki. Tällä kertaa tuollainen!” (JF)
”En olisi uskonut, mutta Beck oli vuonna 2015 ihan järjettömän vireä, hauska ja viehättävä. Edes artistin skientologitausta ei luonut varjoja aurinkoiselle ja energiselle keikalle, joka alkoi itsevarmasti Devil’s Haircutilla ja Loserilla, sisälsi Donna Summer -coverin, ja oli oikeastaan parhaimmillaan silloin kun Beck räppäsi. Maailman valkoisinta funkia, enkä edes hävennyt.” (AVM)
Tove Lo.
Parannettavaa
”Ensi vuonna alueelle voisi ottaa 2000 ihmistä vähemmän tai vaihtoehtoisesti suurentaa aluetta. Telttoihin on käytännössä mahdoton mahtua enää keikan puolivälissä, ja Florence + The Machinen keikan jälkeen liikkunut ihmismassa oli järkyttävän hidas ja pelottavan iso. Muilla festareilla samanlaisia pullonkauloja ei tunnu syntyvän.” (AB)
”Ikäväähän tämä on nillittää asiasta, mutta väenpaljous jopa ahdisti pariin otteeseen lavalta toiselle kävellessä. Tämä on toki tavallaan positiivinen ongelma, mutta eipä käy kateeksi festariorganisaatiota, joka yrittää epätoivoisesti pohtia, miten homma saadaan toimimaan lähivuosina paremmin.” (JF)
”Liikaa ihmisiä, ja ensimmäisenä päivänä aika kamalat jonot. Parantaisin myös liikkumista ja karsisin turhia pullonkauloja.” (AVM)
Emma Salokoski.
Paras välispiikki
”Tyler, The Creator ei vaikuttanut järin innostuneelta nähdessään suomalaista keikkakäyttäytymistä. ’I flew all the way to get here and you’re just fuckin’ standing there!’ Sittemmin kai keikka jatkui paremmalla bailuprosentilla.” (AB)
”Koko Foxygenin keikka.” (JF)
”Tykkään pöyhkeän itsevarmasta mauttomuudesta, siksi Neil Tennant ja Florence Welch jäivät päällimmäisinä mieleen. Ensin mainittu oli superitsevarma omasta statuksestaan (tietenkin), jälkimmäinen taas korostetun ymmyrkäinen yleisön palvonnasta.” (AVM)