Kaamoksen skandinaavinen ykkösfestari Iceland Airwaves kutkuttaa kaikkia aisteja. Musiikin lisäksi elämyskimara ulottuu ruoasta ja juomasta vaikkapa pulahtamiseen kuumiin lähteisiin ja hyiseen järveen.
Uusien bongausten löytämisessä auttaa paikallinen Buddy. Lentoyhtiö Icelandairin kädenojennuksen myötä saat alkuasukkaasta itsellesi kaverin. Hän vie sitten paikkoihin, joihin et ehkä muuten löytäisi.
Kött Grá Pjen hiphopetus on tarttuvaa laatua.
Sana ja sävel
Hiphop omalla äidinkielellä on kasvanut Islannissa viime vuottakin suuremmaksi ilmiöksi. Tuntuu että joka toinen paikallinen artisti on saanut rytmikkään riimittelyn pureman. Kokeneiden tekijöiden haastajia ilmaantuu lisää koko ajan. Airwavesissa se kuului kymmeninä keikkoina, joukossa räpäyttäjiä laidasta laitaan.
Tulokkaista vakuuttavia työnäytteitä esittelivät muun muassa Sigga Soffia & Jónas Sen, GKR ja Sturla Atlas. Ensin mainitun hiphop-elektro-jynkytys kuorrutettiin abstraktilla tanssitaiteella, jollaista osataan harvoilla huudeilla. Keltahupparinen junnu-ämsee GKR taas räiskyi intoa kuin debyyttilevyn Robin. Sturla Atlas vahvisti käsitystä genren asemasta saaritasavallassa: porukka oli kokovartaloisesti messissä kotikielellä räpätyssä matskussa omasuisesti flowhun eläytyen.
Kaktus Einarsson veti Fufanunsa kanssa yhden Airwavesin iskevimmistä keikoista.
Vanhoista tutuista vuorostaan Reykjavíkurdætur tuntui astuneen jälleen uudelle levelille. Parikymmenjäsenisen possen mimmienergia kanavoitiin entistä hallitummin, ja tänä vuonna festarin päheimmissä puitteissa eli Harpa-kulttuuriareenan mahtisaleissa. Konkareista kovassa kunnossa oli niin ikään Kött Grá Pje. Tuhti meininki osui ja upposi kansaan, joka räppäsi mukana lyriikan kiemuroihin sotkeutumatta.
Mikkiinsylkemisen salat hallitsi myös Amabadama. Kahden naisen ja yhden miehen juurevan kuusikymmenlukulainen reggae-dancehall-hetkutus lämmitti mieltä ja korvia melodikoineen ja trumpetteineen, joilla tuotettiin nyansseja konemiehen sormioarsenaalin soinnin kuorrutukseksi.
Múmin ja Kronos Quartetin kohtaaminen oli tämänvuotisen Airwavesin huippuhetkiä.
Talenttia riittää muutenkin. Joukossa on persoonallisen omaäänisiä projekteja, kuten maalailevan mahtipontinen tyylien fuusioija CeaseTone, hauraankaunista laulaja-lauluntekijämatskua virittävä Kristin Thora sekä erittäin tyylitajuisesti rokkaava Fufanu, Sugarcubesista ja Ghostigitalista muistetun Einar Örn Benediktssonin pojan Kaktus Erinassonin liidaama voimalaitos, jonka keikka oli indiemmän soitannan sähäköintä antia koko Airwavesissa.
Suomalaisista eniten huomiota haali euroviisuedustajamme. Esimerkiksi norjalaiselle, Trondheimista tulleelle pariskunnalle Pertti Kurikan Nimipäivät oli Gaukurinnissa unohtumaton kokemus energioineen. Bändin I∂nón keikka taas kirvoitti heittäytymisellään islantilaisen tuttavan vilpittömiin ylistyssanoihin.
Fiskfélagiðissa voi tankata islantilaisia herkkuja kuten lammasta eri muodoissa muulloinkin kuin Airwavesissa.
Airwavesiin sisältyi myös suuria staroja Björkistä PJ Harvey’iin ja paluuta tekevästä Digable Planetsista konkariremmi The Sonicsiin. Aidosti spesiaaleinta menoa tarjosivat kuitenkin yksittäiset Harpa-konsertit.
Niistä ensimmäisessä 10-vuotissynttäreitä viettänyt Bedroom Community kokosi yhteen artistinsa, joista erottui etenkin labelin perustajajäsen, säveltäjä-pianisti Nico Muhly. Hänen moniulotteista osaamistaan kuullaan myös juuri julkaistulla, Teiturin kanssa tehdyllä albumilla Confessions: iso orkesteri ja trubaduuritaide voidaan yhdistää mitä erilaisimmilla tavoilla.
Harpa-illoista hotein oli kaiketi múmin ja Kronos Quartetin kohtaaminen. Kokeiluistaan tunnetut kollektiivit natsasivat yhteen yllättävän hyvin, vaikka sankimmillaan lavalla näytti olevan ruuhkaa kuoroineen kaikkieen. Silloinkin pakka pysyi hyvässä järjestyksessä.
Kaveri paikallaan
Icelandair Buddy -konsepti konkretisoi kaveripyynnön somesta paikallisoppaaksi. Siitä on iso apu tapahtumassa, joka houkutteli Turun kokoisen Reykjavíkin keskustaan pitkän marraskuisen viikonlopun aikana 9000 juhlijaa. Vaikka Airwaves levittyy kymmeniin ohjelmapisteisiin, suosituimpiin paikkoihin joutuu usein jonottamaan. Kaikenlaisessa sukkuloinnissa hyötyy kummasti, kun mukana on tehokkaasti verkostoitunut alkuasukas.
Happy Mary edustaa modernia islantilaista baariosaamista.
Homma hoituu helposti netissä kuten muutkin kaveripyynnöt. Kuvio toimii muinakin aikoina. Natiivin voi pyytää opastamaan islantilaisuuden saloihin festarien lisäksi vaikka merkkipäivän kunniaksi, polttareihin tai panimokierrokselle – osaamista löytyy joka lähtöön, eikä palvelu maksa mitään.
Esimerkiksi Buddy Þórin kautta löytyi mainio illalliskeidas Geiri Smart, jossa Airwavesin lavalta toiselle suunnistuksen lomassa nautittu illallinen kristalloi, miksi Islanti tunnetaan tänään musiikin lisäksi gastronomiastaan. Paikallisuus, puhtaat maut ja yllättävät raaka-aineyhdistelmät tuottavat elämyksiä, jotka täydentävät bändisafarin antia oleellisesti.
Kuuma kylpy ja jäävesidippailu tuo uutta puhtia Airwaves-kokemukseen.
Siihen nähden että Islannissa on vallinnut kieltolakia muistuttava puritaaninen lainsäädäntö ja asenne juomakulttuuriin lähes meidän päiviimme saakka, tänään nestetäydennys hoituu mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Islantilaiset ovat innokkaasti opetelleet muun muassa oluenpanon saloja. Baarit kuten Skúli tuottavat hanoihinsa persoonallisia tuotteita. Peruspilsnerien sijaan voi maistaa vaikkapa mustaherukkaista tai tymäkän humaloitua juomaa.
Samoin evoluutio on jyllännyt cocktail-rintamalla. Brennivínin eli mustansurman karskin karaisevan aromin vastapainoksi paikalliset baarimestarit ovat hakoja kehittämään koukuttavia makuyhdistelmiä. Miten olisi vihreistä tomaateista, bitter lemonista ja ginistä surautettu Happy Mary tai Jungle Boogie, metallisesta ananaksesta pillitettävä votka-inkivääri-ananasmehu-lime-minttu-angostura-sheikkaus?
Buddy osaa tarjota sopivia vaihtoehtoja myös muunlaisten rentoutumiskeinojen spektristä. Sykäyttäisikö vaikkapa kylpeminen luomumenetelmällä Fontana Spassa kaupungin ulkopuolella päivän keikkoihin virittäytyessä?
Islannin luonto lyö leimansa Airwavesissa kuultavaan musiikkiin vahvasti.
Ensin siellä lämmitellään kuumissa luonnonvesialtaissa aamupäivän pikkupakkasessa sinitaivaan alla. Kun olo käy kuumaksi 40-asteisessa vedessä, sopii pulahtaa viereiseen mustahiekkaiseen Laugarvatniin. Järven 1–3-asteinen vesi säväyttää, ja hyisesssä elementissä dippailun jälkeen kuumat altaat houkuttelevat jälleen syleilyynsä. Session kruunuksi voi vielä maistaa paikan erikoisuutta, tuliperäisessä maassa kattilassa paistettua ruisleipää.
Ajaessa takaisin Reykjavíkiin huikeiden maisemien halki voi keskustella Buddyn kanssa luonnon vaikutuksesta paikalliseen kulttuuriin. Musiikintekijät itse tuovat yhteyden esiin ennemmin tai myöhemmin. Björkin kaltaisen ikonin tapa käyttää kotimaataan myös uusimman virtuaalitodellisuusprojektinsa materiaalina on vahvistanut brändiä.
Ilmankos näkymien avaruus, laavakentät, mustahiekkaiset rannat ja vuoret siintämässä kaiken mittakaavana tunnetaan kautta planeetan. Airwaveskin vetää Pohjois-Atlantin saarelle väkeä Australiaa ja Japania myöten.