Livearvio: Jenni Vartiainen kertoi Alasti-klubilla tarinoita runoja lähettävästä vangista ja Nettiin-kappaleen Ilposta

Lance Kooma

Jenni Vartiainen
Alasti-klubi, LeBonk, Helsinki
23.4.2015

Teksti: Elisa Helenius

Heti päästyäni narikasta huomaan, ettei kyseessä olekaan ihan tavallinen keikka. Lavalla on nimittäin kaksi nojatuolia, ja tanssilattialle on asetettu tuoleja riveihin.

Tapahtuman on ilmoitettu alkavan kahdeksalta, ja kun saavun paikalle juuri ennen kahdeksaa, ovat kaikki tanssilattialle asetellut penkit jo vallattu. Olisi kannattanut tulla paikalle heti kun ovet avattiin seitsemältä.

Tuoleja löytyy onneksi myös vähän taempaa, ja istumapaikkoja riittää kaikille.

Alkamassa on Helsingin keskustassa LeBonkin tiloihin viime syksynä avatun Klubiteatterin järjestämä Alasti-klubi, joka järjestetään joka kuun viimeisenä torstaina. Klubilla vierailee tunnettuja suomalaisia muusikoita.

Tavastian vappua on mainostettu Jenni Vartiaisen ainoana kevään keikkana Helsingissä, mutta kyllä hän esiintyi jo viikkoa ennen vappua LeBonkissa.

Alasti-klubi ei tosin ole tyypillinen Jennin keikka. Tiedotteen mukaan klubin nimi viittaa siihen, että tarkoituksena on ”riisua musiikin ympäriltä kaikki ylimääräinen ja jättää jäljelle ainoastaan sävel ja sanat”.

Lavalle saapuu illan isäntä Elias Kaskinen, joka on itsekin laulaja ja kitaristi ja tuttu pop-rockyhtyeestä Elias Kaskinen ja Päivän Sankarit. Kaskinen luottaa rockabilly-tyyliin pompadour-hiustyylissään, mustassa nahkatakissaan ja lukuisat sormukset sormissaan.

Hän kutsuu paikalle säteilevän Vartiaisen, jolla on myös musta nahkatakki kukkamekkonsa päällä.

Loppuunmyydyn tapahtuman yleisö kuuntelee hiirenhiljaa. Tapahtuman intiimiyttä lisää se, että paikalle on päässyt vain noin pari sata katsojaa.

Kuvat: Lance Kooma
Kuvat: Lance Kooma

Kaskinen on hauska haastattelija, joka ei tarvitse mukaansa edes papereita muistaakseen kysymyksensä. Nytkään emme saa kuulla yksityiselämäänsä tarkasti suojelevan Vartiaisen ihmissuhteista mitään. Vartiainen mainitsee tehneensä musiikillista yhteistyötä muusikko ja säveltäjä Jukka Immosen kanssa, muttei mainitse mitään heidän avoliitostaan ja viime syksyn erostaan. Jostain nämä tiedot ovat kuitenkin vuotaneet Wikipediaankin.

Muuten Vartiainen on avoimella tuulella. Saamme kuulla, kuinka hän vietti vuoden alussa kaksi kuukautta lomalla Aasiassa. Pari ensimmäistä viikkoa hän oli Balilla terveysretriitissä nauttien vain savijuomaa.

Vartiainen jatkaa kertomalla viime aikojen yrityksistään nähdä selkounia, joissa voi itse vaikuttaa uniensa kulkuun. Jos hän oivaltaa olevansa unessa, hän yrittää laittaa uniminänsä meditoimaan, koska silloin nukkuminen on kaikista rentouttavinta.

Vartiainen kertoo myös vangista, joka on jo pitemmän aikaa lähetellyt hänelle kirjeitä ja koskettavia runoja. Runot ovat kertoneet vankilan elämän pysähtyneisyydestä. Vartiainen pyysi Mariskaa tutustumaan runoihin, ja niin Terra-levylle syntyi runojen pohjalta kappale nimeltä Vanki.

Puolen tunnin haastatteluosuuden jälkeen yleisö saa esittää kysymyksiä kymmenen minuutin ajan. Harvinainen tilaisuus faneille, ja muutama käsi eturivistä nouseekin heti ylös.

Kysymykset pysyttelevät kappaleissa. Vartiainen vastailee niihin mielellään ja jopa lupaa tarjota juoman eräälle fanille, joka on oivaltanut oikein hänen parin kappaleensa välisen yhteyden.

Viimeiseksi puheenvuoron saavat nuori nainen ja nuori mies, jotka kertovat, että tämä on heidän sadas kertansa Vartiaisen keikalla! Heillä on laulajalle lahjapaketti, jonka Vartiainen ottaa vastaan päivitellen, eikö hänen pitäisi olla se, joka antaa lahjan.

Pari ei ole toki Vartiaiselle vieras, vaan hän kertoo yleisölle, kuinka nuoret ovat kiertäneet hänen keikkakiertueidensa mukana nukkuen välillä yönsä jopa siltojen alla. Vartiainen on huolehtinut heistä kokkaamalla heille ruokaa keikkabussissaan sekä pitämällä heitä silmällä, jos nuorille on maistunut alkoholi liikaa.

”On tässä tällainen kasvatuksellinenkin osuus”, 32-vuotias Vartiainen naurahtaa.

Jenni Vartiainen - LeBonk 020

Haastatteluosuuden jälkeen ilmoitetaan viiden minuutin tauosta, joka venyy varttiin. Lavalta viedään nojatuolit pois, ja niiden tilalle tulee kaksi korkeaa baarijakkaraa.

Keikka on erilainen kuin Vartiaisen konsertit yleensä, koska hän ei esiinny tanssivana pop-laulajana bändinsä kanssa vaan istuu rauhallisesti baarijakkaralla. Säestäjänä on vain hänen levyiltään tuttu Riku Karvonen kitaransa kanssa. Yleisöstä yksi tyttö tanssii hillitysti pylvään vieressä.

Pelkistetty esitystyyli on vaikuttanut settilistaan, koska Vartiainen ei esimerkiksi esitä ollenkaan viimeisemmän levynsä suurinta hittiä, nopeatempoista ja suurieleistä Junat ja naiset. Yleisö kuuntelee keikkaa hiljaa, joten ei tuota vaikeuksia kuulla laulunsanoja ja Vartiaisen välispiikkejä.

Ja välispiikkejä riittää! Kaunotar on haastattelun jälkeen selvästi jättänyt puheliaan vaihteen päälle, ja jokaisen kappaleen välissä hän kertoilee yleisölle kiinnostavia tiedonmurusia seuraavasta kappaleesta.

Tuntuu, että yleisö on lähempänä Vartiaista kuin koskaan aiemmin.
Kappaleet ovat todennäköisesti kuuntelijoille tuttuja, koska kolme soololevyä julkaisseen artistin uusinkin levy on jo syksyltä 2013, ja sen kappaleet ovat soineet tiuhaan radiossa ja baareissa.

Keikan aloittaa Seili-levyn rakkauslaulu Duran Duran. Kappale kuulostaa uudelta ja lähes tunnistamattomalta, kun Vartiainen tulkitsee tanssibiisin nyt hienona balladina.

Kohtalokkaan leidin laulut käsittelevät usein suuria tunteita – pakahduttavaa rakkautta, sydänsuruja ja kuolemaa – joten ne sopivat kaikki hyvin myös balladeiksi.

Ennen kuin laulaa Sivullisen, Vartiainen kertoo, kuinka kappale syntyi. Laulussa ei kertaakaan mainita lähiötä, mutta Vartiaisen mukaan kappale itse asiassa kertoo siellä asumisesta.

Hän teki Terra-levyä yksin kotonaan lähiössä, joka oli päivisin hiljainen, kun muut asukkaat olivat lähteneet päivätöihin keskustaan. Vartiainen koki olonsa ulkopuoliseksi ja elämänpiirinsä kutistuneen pieneksi, vaikka saikin tehdä rakastamaansa luovaa työtä.

Vartiaisen selityksen jälkeen kappaleen sanat aukeavat uudella tavalla: ”Elämäni piirrettynä kartalle niin pieneen / sentti kertaa sentti siihen ison kylän viereen […] Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen / ja siitä pisteestä kodin teen”.

Jenni Vartiainen - LeBonk 054

Terra-levyn Eden on ainoa biisi, jonka aikana Vartiainen nousee ylös tuoliltaan. Kappaleen nopeatempoinen kertosäe ”ai ai ai ai, ai ai ai ai, ai ai uuuu” -rallatuksineen innostaa Vartiaisen tanssimaan, hassuttelemaan ja laulattamaan yleisöä.

Ja yleisöhän laulaa. Vartiainen on kuin intiaaniprinsessa nahkatakkinsa heiluvine hapsuhihoineen.

Nettiin-kappale eroaa Vartiaisen muusta tuotannosta raflaavalla sisällöllään ja hilpeällä sävelellään. Kappale kertoo siitä, kuinka parisuhteen loputtua entinen poikaystävä laittaa laulajaminän alastonkuvat nettiin.

Vartiainen kertoo, kuinka levy-yhtiö halusi estää kappaleen julkaisemisen, koska vähän höpsön biisin uskottiin pilaavan hänen uransa. Laulajasta kappale oli kuitenkin tärkeä esittää, koska kostokuvat netissä ovat nykyisin valitettavan yleinen ilmiö.

Hän paljastaa, että kappaleessa mainittu Ilpo on oikeasti olemassa oleva henkilö (”Joku Ilpo mua katselee / ja itseään koskettelee”). Vartiainen tempaa käteensä helistimen näköisen tamburiinin ja laulattaa yleisöä, jopa jodlaamiseen asti.

Illan kovimmat aplodit saa tyttörakkaudesta kertova Ihmisten edessä, joka vuonna 2007 teki Vartiaisesta tähden. Muut illan aikana kuulemamme biisit ovat Tyttövuodet, Kaukaa, Tunnoton, Vedenalainen, Selvästi päihtynyt, Suru on kunniavieras, Minä ja hän ja En haluu kuolla tänä yönä.

Kolmentoista kappaleen jälkeen Vartiainen ja kitaristi poistuvat lavalta, mutta yleisön taputus saa heidät pian palaamaan takaisin. Saamme kuulla jopa kolme encorea. Todennäköisemmin arki-illasta johtuen osa yleisöstä lipuu silti jo kohti ulko-ovea.

Vartiainen säestää minisähköpianolla Terra-levynsä vähemmän tunnettua avauskappaletta Muistan kirkkauden. Vaikuttavassa kappaleessa on mytologisia kaikuja. Tämän jälkeen Vartiainen laulaa Seili-levynsä suurimman hitin Missä muruseni on. Illan päättää viimeisimmän Terra-levyn rakkauslaulu Minä sinua vaan.

Kello on varttia yli kymmenen, ja LeBonk alkaa tyhjentyä nopeasti. Vartiaisella ei tosin ole kiire minnekään, vaan hän jää seisoskelemaan salin reunaan. Nopeasti noin parikymmentä fania ympäröi hänet.

Laulajan hymy valaisee yökerhoa kuin aurinko. Hän poseeraa ihailijoittensa kanssa yhteiskuvissa sekä vastailee kiitoksiin ja kysymyksiin. Isommilla keikoilla faneilla ei ole yleensä tällaista tilaisuutta tutustua artistiin.

Itsekin olen keikan jäljiltä iloinen ja jopa energinen, koska kello ei ole vielä paljon enkä tällä kertaa ole seissyt putkeen paria tuntia tönittävänä. Tällaisen illan jälkeen jalka nousee kevyesti.