Sormipyssyjä ja anteeksipyyntöjä – Justin Bieber Helsingissä

Justin Bieber: The Purpose World Tour – 26.9.2016 Helsinki, Hartwall Arena

Justin Bieber Hartwall Arena 26.9.2016
Anu Leppäharju

Helsingin syykuu on yhä lämmin, kesäinen. Ruska hehkuu kirkkaimmillaan vain kadotakseen pian syysillan hämärään. Yöllä kaikki lehdet ovat harmaita. Mustavalkoiseen pimeyteen loistettaan tuo kuitenkin Kanadan suuri poika, Justin Bieber.

Hartwall Arenan piha on kuvottavan saastainen. Se näyttää luvattomalta kaatopaikalta, jonka asunnottomat alkoholistit ovat vallanneet leirikseen. Belieberit ovat käyneet täällä. Nyt he ovat sisällä Rotenbergien KHL-kiekkoparatiisissa odottamassa, että lämmittelynumerot päättyisivät ja päätähti saisi lauluvuoron.

Epäilemättä lahjakkaiden esiintyjien kadottua lavalta kansakunta kuulee kauan kaivatun kuulutuksen. Seuraavaksi Justin Bieber! Yleisöä muistutetaan, että kameroiden lisäksi muiden muassa etälamauttimet on keikalla kielletty. Pari tuntia myöhemmin tajuan, että yksi oli silti päästetty lavalle asti.

Intronauhoite käynnistyy täsmälleen ennakkoon ilmoitettuna aikana. Bieber ei harrasta myöhästymisiä. Yleisö kiljuu tärykalvot rullalle. Kirkumisen taustalla on jotakin puheentapaista, arvatenkin Justin Bieberin koskettava monologi. Meille näytetään kuvia Bieberistä mietteliäänä, sillä tätä hän nyt haluaa olla: vakava mies.

Musiikkia. Lavan uumenista kohoaa pleksikuutio, jonka sisällä on vaatimattoman näköinen nuorukainen. Yleisö räjähtää. Se on Bieber! Ilmassa leijuvassa popemobilessaan hän tulkitsee meille teoksensa Mark My Words. Bieber käyskentelee lasikopissaan huokuen seksiä ja vaaraa kuin huolellisesti kesytetty villieläin.

Biisi esitetään ilman suurempia kohokohtia. Lopuksi kuutio vajoaa takaisin lavarakenteiden uumeniin ja sali vaipuu petolliseen hiljaisuuteen. Olemme myrskyn silmässä. Fanit eivät pelästy, sillä he arvaavat, että kohta Justin Bieber lihassa ja veressä kirmaa eteemme.

Oikeassahan he ovat.

Jack Ü:n alias Skrillexin ja Diplon brostep-teos Where Are Ü Now vedetään laiskasti. Justin Bieber käyskentelee catwalkilla kasvoillaan kuollein koskaan Hartwall Arenalla nähty ilme. Tänään Bieber ei taida olla ihan roihuvimmassa liekissään. Get Used To It vedetään perään samankaltaisella ponnettomuudella. Bieber ampuu fanejaan sormipyssyllä. Pampam.

Yhtäkkiä eteemme lävähtää valtava punainen Bieber. Väri ei kuvasta poliittista havahtumista, vaan tunne-elämän myllerrystä. I’ll Show You on täynnä pahoittelua. Bieberin ympärille lasketaan punaisena hehkuva sälekaihdinkehä. Hän on vertauskuvallisen ikkunan takana meistä ikuisesti irti leikattuna pohtimassa pahoja tekojaan. Emme näe Bieberin kasvojen ilmettä visuaalisten efektien takaa, mutta kappaletta fyysisesti tulkinnut tanssija huokuu pahoittelua digitaalisten vektoriliekkien hiljalleen nielaistessa koko artistin.

Näyttävä anteeksipyyntö väreilee vielä verkkokalvoilla, kun katsojaa pommitetaan kuvasarjalla toinen toistaan seksikkäämmistä, säästeliäästi puetuista typyköistä. He kuvastavat maallisia houkutuksia, joita Bieber joutuu alvariinsa kohtaamaan. Muusikko itse on huilaustauolla ja työllistää tanssijoitaan.

Jokseenkin väsyneesti aloitettu show saa ensimmäisen häivähdyksen tunnetta sopivasti The Feeling -kappaleen myötä. Itsesääli sopii Bieberin äänelle. Riipaiseva tunne hukataan kuitenkin pian päämäärättömällä löntystelyllä ja lannistavalla ilmeettömyydellä. Bieber maleksii näyttämöllä keltaisessa hunajakennopaidassaan ja ampuu kuulijoitaan sormipyssyllä. Pam. Supertähden flegmaattisuus korostuu, kun hänen taakseen ilmestyy joukko trapetsitaiteilijoita.

Vanhempaa tuotantoaan Bieber ei esitä erityisen hanakasti, mutta Boyfriend lienee väistämätön. Swag! Bieber itsekin innostuu niin, että suorittaa liki yhden hypyn. Ponnistus uuvuttaa nuorukaisen niin, että pieni jäähdyttely on ymmärrettävästi paikoillaan.

Akustinen kitara kovia kokeneessa kourassaan Bieber istahtaa catwalkin päähän. Hän näppäilee sikermän herkkiä kappaleita. Keikka muuttuu yhteislauluksi kuin milläkin rippileirillä. Yleisö on ainakin täsmälleen oikean ikäistä.

Vaan akustinen sessio päättyy yhtä pian kuin se aloikin. Pieni pyrotekninen pärskähdys auttaa siirtymään takaisin rytmimusiikin puolelle. Lavalla kiehnää hemaiseviä typyköitä. Justin Bieber silminnähden innostuu itsekin päästessään jahtaamaan minihameisia neitokaisia. Hän harppoo yhden tanssijattaren kintereillä ja äityy lopulta pienen kisailun jälkeen halaamaan tätä sensuellisti takaapäin.

Yleisö mylvii. Vaikea sanoa, onko kyseessä maaginen samastuminen kähminnän kohteena olevaan naiseen, vai raivokas mustasukkaisuus.

Esitystä on koko illan ajan vaivannut jähmeä eleettömyys ja väsynyt minimalismi. Edes Kolmannen asteen yhteys -elokuvaa muistuttava ties mistä laskeutunut jättiläismäinen leijuva lava ei enää pelasta konserttia. Bieber on kohmeessa. Company hoilataan läpi mitenkuten ja sitä seuraava No Sense on kappaleena itsessäänkin jo niin joutava, että areenan ilmapiiristä voi aistia pientä pettymystä. Bieber löntystelee catwalkia edestakaisin koreografiansa unohtaneena.

Pientä lohtua antaa Hold Tight -slovari, jossa Bieber saa kuin saakin kaivettua elimistöstään tunteenpoikasta. Se on illan harvoja onnistumisia.

Ensimmäisen setin päättää No Pressure. Vähäpukeiset tanssitaiteilijat ilmestyvät vielä kerran lavalle ottamaan vastaan Bieberin vakuuttelut, ettei ole pakko, jos ei halua. Syystä, jota kukan ei tiedä, esityksen koreografiaan sisältyy myös jonkinlainen Tanssii tähtien kanssa -osio, jossa Bieber äärimmäistä vakavuutta osoittaen pyörittää yhtä tiiminsä naisoletettua sylissään. Otteet ovat luontevat ja sulavat kuin 743 euron design-jakkarapölkyllä.

Väliajalla vessassa kuiskaillaan epäluuloisena, että Bieberin spiikitkin olisivat tulleet nauhalta. Artistin lavajäätyminen on pantu merkille.

Bassot tippuu! Toinen näytös ja As Long As You Love Me on alkamassa. Vihreät lasersäteet viipaloivat areenaa. Liikkumaton Justin Bieber nousee lavan alta. Hän on saanut vaihdettua paitansa. Keltainen on korvattu grafiitinharmaalla. Huolimatta pitkästä tauosta Bieberin tanssi on vaivalloista. Biisi tapellaan silti loppuun asti.

Keikan katkaisee Bieberin selittämätön rumpusoolo. Kannuja paukutetaan korkealla lavan yllä. Ilmekään ei värähdä Bieberin kasvoilla. Hän viskaa kapulat lopulta yleisöön aivan tonnin setelinä ja juontaa seuraavan biisinsä.

”You guys have been amazing”, Bieber aloittaa ja kysyy, kuka tuli kaverin kanssa. Entä kuka tuli veljen tai siskon kanssa? Kuka seurustelukumppanin kanssa? Bieber haluaa tietää. Yleisö hihkuu vaisusti vastauksia. Kuka tuli lasten kanssa? Ja tästä aasinsilta Children-kappaleeseen.

Mukiinmenevän biisin erikoisuus ovat vierailevat tanssijat. Ilmenee, että ainakin Maria- ja Suvi-nimiset onnekkaat Belieberit saivat kunnian jorata Bieberin kanssa. Suvi ei päästä Justinia aivan näin helpolla, vaan kietaisee kanadalaisen vielä syleilyynsä.

Show lähestyy finaaliaan. Hajamielinen Bieber hölkkää lavalla, mutta seisahtuu äkisti. Onhan hänellä palkattuja tanssijoita sitä varten, että joku tekee jotakin. Hänhän voisi vaikka vain istua nurkassa mököttämässä ja yleisö edelleen kiljuisi hysteerisenä. Let Me Love You. Bieber hörppää vettä ja vihmoo sitä myös yleisöön.

Mutta missä ihmeen vaiheessa Bieberin paidasta katosivat hihat? Ihastelemme hänen komeaa käsivarsitatuointiaan.

”You guys are unbelievable”, sanoo Bieber. Hän pitää meille koskettavan puheen ties mistä aiheesta ja yskähtelee itsekin tunteikkuutensa yllättämänä.

”JUSTIN!” huutaa joku.

Justin Bieber itkee tekoitkua ja tulkitsee kappaleen Life Is Worth Living. Katsomossa kännykät hehkuvat tulikärpäsinä. Bieber vaikuttaisi olevan lievästi epätahdissa esittämänsä musiikin kanssa. Häneltä jää lauluosuuksia välistä.

What Do You Mean -kappaleessa sen huomaa selvästi. Bieber ei aina avaa suutaan tai käytä mikrofonia, mutta laulu jatkuu katkeamattomana. Tanssijat pinnistelevät tuottaakseen illuusion jonkinlaisesta koherentista esityksestä, kun Bieber ampuilee sormipyssyllään. Pampampam. Hänellä on taas hihat paidassaan. Selässä on pelinumero 1 ja sana ”Blessed”.

Pyrotekniikka loimottaa.

Kaoottinen konsertti saa hetkeksi ryhtinsä takaisin, kun Bieber aloittaa Babyn. Areenan katto hyppää ilmaan.

Baby, baby, baby ooh!

Mutta Justin Bieber ei itse tunnu jaksavan. Sormipyssy, kädenojennus, rintataskun taputus, kouraisu haaroista. Siinä kaikki, mihin yhden miehen poikabändi tänään pystyy. Jopa hymyily tuntuu olevan liikaa odotettu.

Viimeinen kappale. Purpose. Bieber pyytää valaisemaan salia puhelimilla. Tämä on kiertueen teemabiisi. Purpose olemme me.

Vai olemmeko? Kappaleen lopulla Bieber katoaa lavalta. Sen valtaa maailman typerimmällä kampauksella varustetun kitaristin loputtoman pitkä soolo, johon keikka myös päättyy.

Ei pääty! Encore! Yleisö huutaa ja taputtaa. Bieber, tule takaisin!

Ja Bieber tulee. Yleisölle näytetään juontoanimaatio, jossa mietteliäs Bieber nojaa rystysiinsä ja puntaroi Weltschmerziään.

Encorebiisi on Sorry. Aiheestakin.

Lavalla sataa. Bieber on likomärkä. Vettä valuen hän pyytää anteeksi. Vilpittömyyttä ei voi epäillä, vaikka se tuleekin nauhalta. Bieber ei tarvitse sanoja. Pampam. Hän pyytää meiltä anteeksi sormipyssyllään.

”Olkaa omat itsenne!” Justin Bieber huikkaa lopuksi poistuvalle yleisölle.

”Minä olen Justin Bieber.”