Muistokirjoitus: Markku ”Matkis” Halme 1962–2015

27.11.2015

Rumban monivuotinen toimittaja ja avustaja Markku ”Matkis” Halme kuoli 6.11.2015 53-vuotiaana kotonaan Helsingin Laajasalossa pitkään sairastetun diabeteksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Markku oli siinä mielessä viimeinen mohikaani, että hän oli ainoa kirjoittaja, joka on ollut osa Rumban avustajakuntaa aivan lehden alkutaipaleesta asti. Vakipaikkansa toimituksessa hän tosin jätti jo 2001.

Rumba oli Matkikselle tärkeä – elämäntyö, voisi sanoa.

Tärkeitä olivat myös Rumban myötä syntyneet ihmissuhteet.

Lehden monivuotisen, vain 33-vuotiaana kuolleen päätoimittajan Rami Kuusisen vuosittaiseen muistotilaisuuteen Matkis tuli uskollisesti vuodesta toiseen, vaikka miehestä ei olisi kuulunut kuukausiin muuten mitään.

Tililläkään ei välttämättä ollut montaa euroa, mutta taskussa oli usein tilaisuutta varten poltettu levy tai jotain muuta mietittyä.

Samalla pieteetillä Matkis suhtautui myös esimerkiksi levy- ja elokuva-arvostelujen kirjoittamiseen. Matkis väänsi niitä sydänverellä, vaikka palkkiona ei yleensä ollut kuin ilmainen levy tai leffalippu.

HalmeMarkku2b

Matkis pestautui Rumban kirjoittajaksi ensimmäisten avustajien joukossa syksyllä 1983. Nopeasti Helsingin punk-piireistä lempinimen Matka-Arkku saanut Matkis eteni toimituksen eräänlaiseksi yleismies jantuseksi, jolta taittuivat niin leffakritiikit, levy-arvostelut, bändihaastikset, juorupalstan toimittaminen kuin taittaminenkin.

Edes Rumban silloinen head honcho Miettinen ei muista, mistä Matkis Rumbaan tupsahti.

”Leba. Tava. Kannas”, muistelee Miettinen 1980-luvun Helsingin kuumimpia tapaamiskeitaita.

”Hämärä mielikuva, että joku olisi esitellyt Matkiksen Matka-Arkkuna Tavastialla jo paljon ennen Rumbaa.”

Toimittajan työn ohella Matkis aloitteli 1980-luvun alkupuolella toista uraa, joka hetkellisesti teki hänestä Lepakon kellarissa uurastanutta skribenttiä huomattavasti tunnetumman hahmon.

Englantilaisen filologian 1980 aloitetut opinnot olivat vetäneet hänet yliopiston taikapiiriin ja sitä myöten myös Ylioppilasteatterin vahvuuteen ja muun muassa Jussi Parviaisen ohjaamaan Diletantti-näytelmään.

Teatterin riveistä Markku bongattiin kolmeen kokoillan elokuvaan, josta tunnetuin oli päärooli Mika Kaurismäen Klaanissa.

Sammakoiden suvun Aleksanteri Suuri Sammakon surumieliset kasvot olivat syksyllä 1984 esillä kaikkialla.

Matkis esiintyi myös Mikko Niskasen Monassa ja Janne Kuusen Apinan vuodessa, mutta valitsi kuitenkin kahdesta intohimostaan näyttelemisen sijaan kirjoittamisen, vaikka Teatterikorkea kaihertelikin mielessä.

Yhtäkkinen julkisuus kenties hämmensi, rimakauhu iski, Rumba-kavereiden seura ja kirjoittaminen veti liikaa puoleensa…

Oli miten oli, Matkis Halme ei enää palannut valkokankaalle ennen kuin muutamaa vuotta ennen kuolemaansa, jolloin hän esiintyi useammassa, lähinnä Joonas Rannan ohjaamassa lyhytelokuvassa.

Matkiksen viimeiseksi näytettelijätyöksi jäi Kontulan harrastajateatterin Unta unen sisässä -produktio, jossa hän ennätti olla mukana kahdessa ensimmäisessä esityksessä.

Klaani: Tarina Sammakoitten suvusta -

Elokuvan parissa hän kuitenkin jatkoi kirjoittamalla aiheesta niin Rumbaan kuin Filmihulluunkin – ja viimeisinä vuosinaan myös Sueen, jonne Matkis kehitteli juttusarjan, jossa käytiin muusikoiden kanssa elokuvissa.

Varsinaisia näyttelijänlahjojaan Matkis harjoitti myöhemmin lähinnä juontajana, joka kertoi esimerkiksi Tavastian sunnuntaisen, Miettisen isännöimän Nixon-klubin rasittavimmat vitsit. Stand up-komiikkaa ei ollut nykymerkityksessään vielä Suomessa edes keksitty, mutta sitä Matkiksen show lähinnä edusti.

Radiomafian alkuaikoina Matkis pääsi kokeilemaan siipiään myös valtakunnanverkkoon, mutta klubien komeljanttari ei niin vain syttynytkään eloon studio-olosuhteissa ja radiopesti jäi lyhyeksi.

Rumbassa Matkiksella oli kuitenkin kotipesä, jonne palata ja siinä pesässä hän myös vietti enempi vähempi koko 1990-luvun erilaisissa vakinaisemmissa ja vähemmän vakinaisissa työsuhteissa.

”Se, mikä Matkiksen erotti monesta muusta Rumban avustajasta oli se, että, jos hän oli luvannut maanantaiksi 5000 merkin arvostelut viikonlopun Provinssirockin esiintyjistä, niin hän myös toimitti ne”, muistelee Matkiksen esimiehenä Rumban toimituspäällikkönä ja päätoimittajana vuosituhannen vaihteessa toiminut Jari Mäkäräinen.

Tuolloin Rumbassa alkoivat kuitenkin puhaltaa uudet tuulet. Legendaarinen päätoimittaja Kuusinen oli ollut jo jokusen vuoden kuolleena ja uusi omistajakoalitio luuli tietävänsä työntekijöitä paremmin, miten rockin ajankohtaislehteä pyöritetään.

Matkis traumatisoitui rakkaan Rumbansa ja sen työntekijöiden kohtelusta niin, että jätti syksyllä 2001 hermoloman jälkeen irtisanomisilmoituksensa Rumban uutistoimittajan tehtävistä.

Hän pui kokemuksiaan kahta vuotta myöhemmin Rumbasta kirjoittamassaan kirjassa Rumba – 20 vuotta rockin takahuoneessa näin:

”Tuon helvetillisen vuoden lopussa en suostunut olemaan missään tekemisissä minun Rumbani murhaajien kanssa edes tilini välityksellä. Toimitukseen en kuitenkaan kantanut kaunaa, enkä osannut Rumbaan kirjoittamistani kokonaan lopettaa.”

HalmeMarkku

Rumban uudet omistajat saivat päätoimittaja Mikko Aaltosen johdolla puhallettua toimitukseen lopulta paremman hengen, ja sen myötä myös Matkis palasi. Tosin ei enää vakituisiin töihin, vaan kirjoittamaan hänelle niin läheisiä levy- ja elokuva-arvioita käytännössä ns. rakkaudesta lajiin – eli ilman varsinaista palkkaa.

”Matkiksen myöhäisten aikojen töissä miellytti, miten niissä näkyi vuosikymmenten kokemus, mutta hänessä ei silti ollut ’hohhoijaa, tämä on nähty’ -tyyppistä kyynisen musiikkikriitikon asennetta”, sanoo Rumbaa nykyään luotsaava Saku Schildt.

Rumban lisäksi Matiksen arvioista pääsi nauttimaan myös sen kilpailija Sue. Matkis lienee ainoa, joka kirjoitti suvereenisti molempiin lehtiin yhtäaikaa.

Sue-muistoista ei kuitenkaan ollut kirjaksi asti, mutta Rumbaan liittyen Matkis toimitti toisenkin kirjan. Nisse M (2008) oli kokoelma Rumban juorutoimittajan valittuja paloja. Kaupungin yön sattumuksia, joista monia Matkis oli seurannut aitiopaikalta.

Työ ja harrastukset yhdistyivät siis välillä turhan pitkiksi venyneissä baari-illoissa.

Matkiksen yleiskuntoa näet söi jo nuoruudessa diagnosisoitu ärhäkkä diabetes.

Diabeetikon olisi pitänyt pitää itsestään parempaa huolta, mutta urheilumiehiä Markku ei ollut, jos innokasta veikkauskuponkien täyttämistä ja brittifutiksen seuraamista baaritasolla ei lasketa.

Seurassa Matkis briljeerasi vuosikausia myös uskomattoman laajalla knoppitiedolla. Ennen netin ja älypuhelinten keksimistä illalla kotiin tullut puhelinsoitto tuli usein Matkikselta, kun visailun oikea vastaus piti jostakin saada varmistettua.

Nämä harrasteet veivätkin Matkiksen viimeisien vuosien päähuomion, sillä vakinaisia töitä hänelle ei enää löytynyt, vaikka suunnitelmissa oli muun muassa Stupido Recordsin historiikin kirjoittaminen.

Matkishan ei todellakaan ollut mikään uraohjus tai cv-mies. Arjen haasteet olivat hänelle usein ylivoimaisia, oli kyse sitten diabeteksen oikea-oppisesta hoidosta tai Kelan kaavakkeiden täyttelystä.

Matkikselle luontevampaa oli muistella The Lurkersin albumikokonaisuuksia, Kaurismäkien leffojen detaljeja tai Leedsin 1970-luvun keskikenttäpelaajia. Koska sydän sanoi niin.

Mutta annetaan viimeinen puheenvuoro Miettiselle. Miehelle, jonka ideoimassa lehdessä Matkis teki suurimman osan elämäntyöstään. Pitkälle sen jälkeenkin, kun Rumban muut alkuaikojen tekijät olivat jo vaihtaneet syystä tai toisesta maisemaa.

”Matkis oli aina kuin pikkuveli. Silloinkin kun olisi ikänsä puolesta voinut olla hassu setä. Joskus se oli naurettava, usein se nauratti, joskus sitä halusi kurmoottaa, useammin suojella. Ajoittain Matkis onnistui oveluudessa, mutta ilkeä se ei osannut olla. Matkis ei antanut periksi, vaikka aina elämä aikuisten maailmassa ei ollut helppoa. Ja aina se oli 100-prosenttisesti Matkis. Maailman ainoa Matkis. Toista ei tule.”

Joose Berglund

Kirjoittaja on Stupido Records & Bookingin pääjehu, Rumban entinen toimittaja ja Matkiksen pitkäaikainen ystävä.

HalmeMarkku_1000px

Lisää luettavaa