”80-luvun lopulla Jalasjärven musiikkiskene ei ehkä ollut kovin monipuolinen” – otimme yhteyttä viraali-ilmiöksi nousseeseen syntikkapoppariin

1980-luku oli hienoa aikaa. Tässä eräs tarina.

Viikonlopun aikana YouTubeen ilmestyi video, jonka kerrottiin olevan vuodelta 1989. Videon kommenttikentässä paljastettiin, miten pätkällä esiintyy paikallisen yläasteen oppilas yhdessä musiikinopettajansa kanssa.

Video lävähti viraaliseksi Rumban sivujen kautta. Eipä aikaakaan, kun toimitukseemme otti yhteyttä naishenkilö, joka kertoi videolla esiintyvän nuoren pojan olevan hänen veljensä Pauli J. Brattico.

Otimme yhteyttä Pauliin videon tiimoilta, ja hän vastasikin kysymyksiimme mielellään. Miten ihmeessä kaikista maailman paikoista juuri Jalasjärvellä kuunneltiin 1980-luvun lopulla syntikkapoppia? Ja tekeekö Pauli yhä musiikkia? Kaikkiin näihin kysymyksiin löydät vastauksen alta löytyvästä haastattelusta.

Miten innostuit noihin aikoihin juuri syntikkapopista?

”Olin soittanut pianoa ja säveltänyt aivan pienestä asti. Sitten ostin vahingossa Jean Michel Jarren levyn Revolutions, joka ilmestyi Jalasjärven musiikkikauppaan. Tällöin nämä kaksi asiaa loksahtivat.

Pitää muistaa, että 80-luvun lopulla Jalasjärven musiikkiskene ei ehkä ollut kovin monipuolinen. Ei ollut nettiä, mp3-soittimia, eikä mitään näkymää muualle maailmaan. Tuohon levyyn asti en ollut tietoinen, että on olemassa musiikkia, joka inspiroisi minua. Kaksi sekuntia tätä levyä riitti ja olin myyty.

Syntikkaa oli pakko käyttää, jos ei ole riittävän lahjakas, että pystyy kuulemaan musiikin päässään nuoteista. Syntikalla pystyi tekemään ”orkestraatiota”. Se oli silloin aivan mieletön juttu — nykyään täysin triviaalia. Luulen, että jos olisin lahjakkaampi, olisin säveltänyt kirjoittamalla nuotteja.”

Ketkä olivat tuolloin esikuviasi?

”Jarren musiikki vaikutti todella paljon. Sen kautta avautui paljon muutakin. Myös elokuvamusiikkia kuuntelin paljon.”

Opiskelit siskosi mukaan tuon jälkeen Kaustisen musiikkilukiossa ja sen jälkeen vielä Sibelius-Akatemiassa säveltäjän opintoja, mutta vaihdoit uraa kognitiotieteen puolelle. Miksi näin?

”Jalasjärveltä menin Kaustisen musiikkilukioon ja sieltä Sibelius-Akatemiaan sävellyslinjalle. En ollut kovin lahjakas eikä minulla ollut paljon oikeita musiikkiopintoja, mutta osasin soittaa pianoa omasta päästäni ja minulla oli paljon sävellyksiä. Kalevi Aho oli opettajani. Tämä katkesi kun menin armeijaan. Olin jo lukiossa kiinnostunut kognitiotieteestä, ja muistaakseni ajattelin ensin opiskella molempia aloja rinnakkain (minulla oli opinto-oikeus molempiin), mutta niin ei käynyt.”

Näetkö jotain yhtäläisyyttä kognitiotieteen ja musiikin välillä?

”Kognitiotiede ja musiikki ovat (minulle henkilökohtaisesti) eri asioita. Säveltäminen oli jotain, jota tein lapsesta asti miettimättä koko asiaa ollenkaan, kuten luultavasti kaikki säveltäjät tekevät. Ja suurin osahan meistä tekee jotakin täysin luonnontilassaan. Minulle se oli tämä puuha. Kiinnostus kognitiotieteeseen syntyi vasta lukiossa, kun psykologian opettaja alkoi puhua aivoista, enkä voinut käsittää, miten oma tietoisuuteni voisi syntyä pelkistä hermoimpulsseista, eli se oli enemmän älyllistä uteliaisuutta.”

Onko musiikki vielä jollain tavoin mukana elämässäsi?

”Olen orkestroinut joitakin sävellyksiä ja laittanut nettiin, kun nykyinen teknologia on niin huimaa. Niitä on osoitteessa www.vedacelik.net. Edelleen kun istun pianon tai koneen ääressä tulee sama maaginen tunne kuin lapsena!

Olipa tämä video muuten positiivinen yllätys. En tiennyt, että esitys oli taltioitu. On hienoa, että tällainen dokumentti on jäänyt talteen.”