Kreikkalainen laulaja Demis Roussos on kuollut, kertoo uutistoimisto AFP. Roussos menehtyi 68-vuotiaana ateenalaisessa sairaalassa.
Roussos syntyi vuonna 1946 Egyptissä. Hänen isänsä oli kreikkalainen ja äitinsä italialaissyntyinen egyptiläinen. Perhe muutti 1950-luvulla Kreikkaan, missä Roussosin ura muusikkona alkoi toden teolla vuonna 1967, kun hän liittyi Aphrodite’s Child -progebändiin laulajaksi ja basistiksi. Yhtyeessä soitti koskettimia myöhemmin pelkällä etunimellään paremmin tunnetuksi tullut Vangelis Papathanassiou.
1970-luvulla Roussos aloitti soolouran, josta kehkeytyi suuri menestys. Hänen tunnettuja hittejään olivat muun muassa Forever and Ever, My Only Fascination ja When Forever Has Gone. Hän myi urallaan yli 60 miljoonaa levyä.
Roussosin kuolinuutinen sai aikaan sosiaalisessa mediassa voimakkaan reaktion. Useilla tileillä on pitkin päivää näkynyt RIP-viestejä ja haikeita hyvästejä. Pyysimme muutamia suru-uutisen jakaneita toimittajia ja muusikoita nimeämään suosikkinsa laulajan pitkältä uralta.
Arttu Tolonen / Soundi, Flow-festivaali
”Ostin kuvan levyn Fennica Kettusen alelaarista joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen. Muutettuani Seattleen, levyt tulivat vuoden päästä perässä. Olin töissä majatalossa ja pomoni asui konvertoidussa proomussa. Yksi kesäilta, kun olin maininnut duunissa, että levyt olivat tulleet Helsingistä, pomo sanoi, että mennään proomun kannelle juomaan viiniä (naapurissa oli tosi hyvällä viinivalikoimalla varustettu ruokakauppa) ja kuuntelemaan levyjä, joita en ollut päässyt yli vuoteen kuuntelemaan.
Otin pinon mukaan, ja ekana sinne jonkun toimesta valikoitui tämä levy. Ilta alkoi hämärtyä, viini oli täydellistä, meillä oli chiliä, minulla oli seuraavana päivänä vuoro 15-23… Tämä kokoelma soi kolme kertaa, ennen kuin vaihdoimme menevämpään musaan. En muista mikä se seuraava levy oli. Miten voisinkaan?”
Kimi Kärki / Uhrijuhla, Reverend Bizarre:
”Kuulin varmaan ekan kerran Roussosta, kun Forever and Ever tuli radiosta joskus 1980-luvulla. Se ei kuitenkaan merkinnyt minulle mitään, paitsi tietenkin myöhemmin Kummelin versioimana. Sen sijaan joskus seuraavan vuosikymmenen alussa kaveri soitti tuplavinyylin, jonka kannessa oli pedon luku 666 ja musa oli huikeaa kreikkalaista progea. Aphrodite’s Childin yritys vangita Ilmestyskirja on pysynyt yhtenä lempilevynäni ja Roussoksen laulusuoritus The Four Horsemen -kappaleessa on hyvästä syystä legendaarinen.”
Jukka Hätinen, Rumba:
”Demis Roussos jätti jälkensä psykedeelisen ja progressiivisen rockin historiaan Aphrodite’s Childin basisti-laulajana. Aphrodite’s Childin viimeiseksi jääneeltä 666-albumilta lohkaistu single lukeutuu psykerockin saralla kaikkien aikojen parhaiden biisien listalla erittäin korkealle.
Ilmestyskirjan ratsastajia pidetään maailmanlopun enteenä. Haluan uskoa, että maailmanloppu on yhtä psykedeelinen kuin Aphrodite’s Child antaa ymmärtää. Kappaleeseen liittyy myös henkilökohtainen muisto, kun soitimme tiskijukkakollega Astron kanssa The Four Horsemenin vuoden 2012 Roadburn-festivaalin jatkobileissä 100-prosenttisesti oikealla taajuudella värähtelevälle yleisölle – jumalauta sitä kollektiivisen euforian huuruista riemua!”
Teemu Fiilin, Rumba
”Varmaan monien 1970-luvulla syntyneiden silmissä Demis Roussos on ’ikuinen tähti’ – sellainen, joka on ollut aina olemassa ja niin ollen ei voi koskaan kuolla. Demis oli 1970–80-lukujen todellinen eurooppalainen megastara, tai ainakin täältä Suomesta katsoen hän vaikutti siltä.
Eksoottinen, maaginen ja outoa lämpöä säteilevä Demis tuntui yhdistävän kulttuurit. Demiksen musiikilliseen tuotantoon olen paremmin tutustunut vasta aikuisella iällä. Olisi helppo valita vaikkapa Aphrodite’s Childin 666-progeklassikkoalbumi (1972), mutta haluan muistuttaa nyt että Demiksellä oli myös disco hallussa. Hieman Demiksen isoimpia hittejä vähemmälle huomiolle jäänyt I Dig You löytyy erinomaiselta The Demis Roussos Magic -levyltä (1977). Samalla levyllä hän versioi myös entisen bändikaverinsa Vangeliksen yhtä lailla upean Let It Happen -kappaleen.”
Wallu Valpio, Helatorstai-klubi
”My Only Fascination on lapsuuden korvamadosta aikuisiän korvapythoniksi kasvanut klassikko. Välimerellinen lämmin tuulahdus arjen paskaan, modulaatio vei aaltoihin. Merenneidot laulavat taustalla. Kertosäkeessä sydämeni pursuaa ulos rinnastani. Suurien tunteiden Apollo, kimittävä mies karvoineen, olisipa ollut isäni.”
Tommi Liimatta, Absoluuttinen nollapiste
”Kuulin Demistä jo 1970-luvulla: vanhemmillani oli The Golden Voice of Demis Roussos -kokoelma. Yhdistin kultakurkun Aphrodite’s Childiin 1990-luvun alussa, kun serkkuni soitti minulle 666-tuplaa. Yksittäisistä biiseistä tärkein on Aphron levytys Such a Funny Night, sillä se lällätyksineen ja rimputuksineen loi perustan Ahkerat Simpanssit -yhtyeen tekemisille.”