Hittikaruselli 5/12: PMMP, Neljä ruusua, Kanye West, Timo Rautiainen…

06.06.2012

Marina and the Diamonds: Primadonna

Brittein saarten suuren eteerisen ja dramaattisten naisten buumissa pinnalle nousi Marina Diamandis ja yhtyeensä.  Tulevan kakkoslevynsä ensimmäisellä singlellä Marina kokeilee aivan uutta konseptia: kuinka päästä teini-ikäisten Calvin Harris -fanien soittolistoille?

TF: Eihän Marinan eka levy ollut samanlaista YleX-huttua kuin tämä? Marinan vertailukohta ekalla levyllä oli vielä suunnilleen Kate Bush, mutta tämä biisi voisi olla Calvin Harrisin tai David Guettan aikaansaannos. Ihan muotista valettua kamaa.

AV: Marina laulaa nyt ihan kuin Ke$ha, eli hän kuulostaa siltä kuin olisi kännissä. Rumasti ja huolimattomasti artikuloiden. Se on aika laskelmoitua. Syykin siihen varmaan on. Ovat epäilemättä huomanneet, että tällainen menee paremmin kansaan.

TF: Sävellyshän on ihan OK. Tämä ei vaan kuulosta enää Marina and the Diamondsilta, vaan esittäjä voisi olla kuka tahansa, jolla on rutisevat synabassot ja elektrotuuttaus. Mutta onko se Marina itse vai levy-yhtiön herra, joka on päättänyt, että nyt aletaan vetoamaan 16-vuotiaisiin?

AV: Eihän tämä huono biisi ole. Kyllä minä tätä tanssisin kännissä.

TF: Upeaa, täyttää kriteerit kännissä tanssimiseen! Pitäisikö levyn kannessa olla suositustarra, jossa lukee: ”Tanssisin kännissä! – Auroora Vihervalli?”

AV: En minä joka biisiä tanssi kännissä. On sellaisiakin olemassa, joita en tanssisi.

TF: Ja miksei tätä tanssisikaan? Onhan tässä jokainen nostatus just oikeassa kohdassa.

AV: Kyllä intohimoisia faneja varmaan vituttaa, on tässä niin selkeä miellyttämisen viba.

TF: Ja uuden yleisön kosiskelu. Jos olisin intohimoinen Marina and the Diamondsin fani ennestään ja tämä iskettäisi naamaan, niin kyllä minuakin vituttaisi.

Fiona Apple: Every Single Night

Amerikan virallinen taidepop-mimmi tekee paluuta levymarkkinoille. Tällä kertaa albumin nimessä ei enää pyritä Guinnessin ennätystenkirjaan: yllättävän hillitysti nimetty The Idler Wheel ilmestyy kauppoihin 19. kesäkuuta.

TF: Tästä taas tulee mieleen artsumpi versio Norah Jonesista. Fiona ei tee helpoksi musaansa. Kauhea määrä sanoja tässä säkeistössä. Mutta tulee vaan oma rajoittuneisuus artsumman popin suhteen vastaan. Olisin lähtenyt vetämään mutkia suoraksi ja vähentämään sanojen määrää, jotta niihin pystyisi tarttumaan.

AV: Mutta Fiona Apple saa tehdä mitä haluaa, ja sen oma yleisö varmaan palvoo, mutta muilla menee varmaan ihan ohi.

TF: Tämä on tyyppiesimerkki musasta, jota arvostan enemmän kuin diggaan. Harvoin tulee sellaisia tilanteita, että kuuntelisin tällaista levyä.

AV: En minäkään ole varsinaisesti hänen kohdeyleisöään. Menee vähän liian taiteeksi. Mutta hieno ääni ja tykkään siitä, miten hän käyttää sitä.

TF: Tämä oli vastakohta Marinalle. Jos hän oli mennyt siitä, missä aita on absoluuttisesti matalin, niin Fiona menee nyt siitä, missä se on ihan snadisti liian korkea.

AV: Fionalla on varmasti ihan eri lailla päätösvaltaa kuin jollain Marinalla. Se varmasti haluaakin tehdä juuri tällaista musiikkia, joka ei vahingossakaan lipsahda tavis-radiosoiton puolelle. Vaikka totta kai on yhtä laskelmoivaa myös ajatella että ”toivottavasti tämä on tarpeeksi artsua, että kaikki eivät diggaa”. Toivon sydämestäni ettei tässä ole mitään laskelmoitua, että Fiona vaan tykkää tehdä tällaista musiikkia.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla:

Lisää luettavaa