Heli Kajo: Jos mä kuolen nuorena
Television Iholla-sarjassa kokonaisen tuotantokauden verran mainosaikaa saanut Heli Kajo on uusin lisäys höyhenenkevyiden julkkispoppareiden rivistöömme. Jippumaisen Heli Kajon debyyttilevyn uusin single kuulostaa, no, hyvin jippumaiselta.
JJ: Kääk! Olen pyrkinyt välttämään tällaisia helikajoja televisiossa viimeiseen asti. Nyt en näköjään enää onnistu. Mutta tämän artistin perusteella näyttää melko varmalta, että Viidakon tähtösiin löytyy osanottajia myös tulevilla tuotantokausilla.
TF: Heli Kajon levy kannattaa kyllä kuunnella, se saattaa olla hyvinkin tulevaisuuden camp-klassikko. Tämänkin kappaleen lyriikka on melkoista dadaa.
JJ: Jumalaan – humalaan -riimiparia ei ole kukaan tainnut kehdata käyttää sitten Anssi Kelan Nummela-levyn. Mutta ollaan nyt onnellisia, kun Suomi on viimeinkin saanut Paris Hiltoninsa. Ei meillä kai ole aiemmin ollut tällaista upporikasta tyttörukkaa, joka on ajankulukseen päättänyt ryhtyä tekemään musiikkia?
TF: Vanity-poppari? Niin, nythän kannattaa muistaa, kuinka kävi Paris Hiltonin uralle laulajana. Olikohan se kaksi viikkoa levynsä ilmestymisen jälkeen kun Paris keksi, että nyt kyllästyttää, en haluakaan enää jatkaa.
JJ: Mutta tämä kuulostaa ihan samalta kuin kaikki biisit Jipun levyllä. Ensi soitetaan ihan liian vähän ihan liian pitkään, ja sitten kappaleen loppuun kasataan kaikki mahdollinen, mitä studiosta löytyy. Voisivat keksiä jonkun uuden formaatin.
Health: Tears
Kuka sanoi, että pleikkakonsolin ränkytys on vain nörttejä varten? Kalifornian hipster-uskottava melurockbändi Health on tehnyt ääniraidan Rockstar Gamesin Max Payne 3 -räiskintäpeliin. Sieltä löytyy muun muassa ihanan kylmä goottikolistelu Tears, jolla yhtye astuu ulos raivokkaasta peruslinjastaan.
TF: Joskus vuosia sitten joku fiksu sanoi, että rockbändien tulevaisuus ei ole levymyynnissä vaan peli- ja leffamusiikissa. Sille naurettiin päin naamaa. Mutta tässä nämä nyt menevät naureskellen pankkia kohti.
JJ: Health on osittain tuttu aiemminkin, ja pidän siitä kuin hullu puurosta. Tämäkin on uljas kappale, vaikka se ei ole yhtä vaikuttava näin aurinkoisena alkukesän aamuna kuin minä tahansa muuna vuorokauden- ja vuodenaikana.
TF: Minäkin pidän. Teollisuuskolinaa ja hentoa, vähän abstraktia laulumelodiaa päällä.
JJ: Oi, mitä goottilaista meininkiä. Tämän tahdissa olisi niin hienoa vaipua synkkään itsesääliin yön pimeydessä. Upeaa kirskuntaa.
TF: Aika kauas on kyllä tultu siitä, kun Max Payne -pelit tehtiin vielä Suomessa ja soundtrackin sävelsi ja esitti Waltarin Kärtsy Hatakka. En tosin tiedä onko se yhtään huonompi asia.
Costello: Aurinko valvoo
Manserockin ikinuori rock-kukko ja Popedan mimmimagneetti Costello Hautamäki tekee paluuta hiljaisehkolle soolouralleen – herran edelliset soololevyt ovat ilmestyneet vuosina 2003 ja 1988. Tulevan albumin ensisingle tarjoaa on kevyt-Popedaa, kesäistä romantiikkaa ja Vexi Salmen ”unohtumatonta” lyriikkaa.
TF: Tämä on kuin Popedaa ilman Paten äijäenergiaa ja naisia halventavia sanoituksia. Popedaa tytöille!
JJ: Nyt vasta tajuan, kuinka olen kaivannut perinteistä suomirockia. Tämähän on juuri sitä.
TF: Sanoituksessa on kaikki kuviteltavissa olevat kesäbiisin kliseet. Voisi olla sellainen monivalintapaperi, mistä voisi ruksia niitä samalla kun kuuntelee biisiä: kesäyö, check. Järvi, check. Metsä, check. Taivaanranta, check. Pilvenhattarat, check.
JJ: Mutta tämä on kuitenkin täysin sukupuoli- ja ikäneutraalisti kirjoitettu kappale. Tätä ei ole tehty millekään tietylle kohdeyleisölle, vaan se on jätetty nokkelasti auki, jotta siihen olisi kenen tahansa helpompi samastua. Jos Pate olisi tehnyt tämän, olisi romantiikka karsittu pois. Ja jos Arttu Wiskari olisi tehnyt sen, olisi siinä mainittu jatkosota jo ensimmäisessä säkeistössä.
TF: Mieletöntä, että Suomessa on suuri joukko artisteja, joiden koko ura perustuu täysin musiikkiin, jota kuunnellaan ne pari tuntia matkalla kesämökille. Ja ehkä hetken vielä siellä kesämökillä paikallisradiosta. Tämä biisi oli juuri sellainen.