Hittikaruselli 8/12: Laura Närhi, The Killers, The xx, No Doubt, Bat for Lashes, HKI Crates…

Jaa Facebookissa
Kuva: Päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Marko Ylitalo pika-analysoivat nipun uusia biisejä. Kuva: Warner Music Kuuntele kappaleet niiden nimeä klikkaamalla. Laura Närhi: Tuhlari Soolodebyytillään hyvin myyneen Laura Närhen Kemopetrol-comeback floppasi. Sooloilu jatkuu nyt Street Kobran ja Tehari-Matin tekemällä urheilu-anthemilla, mutta kultaa ei kannata toivoa sen enempää kuin Suomen kisajoukkueelta Lontoon olympialaisista. MY: Tämän biisin perusteella jättäisin Laura Närhen pään sovittamatta pornolehden aktikuvaan, kuten Risto laulaa. TF: Myös Edulla oli Laura Närhi -viittauksia MC Taakibörstan ekalla ep:llä. Se meni jotenkin niin, että ”Davo tutkii kaikes rauhas Kemopetrolin Lauraa / sä oot nuori / sä oot pieni / mut vittu sä osaat laulaa”. MY: Tästä tulee ihan Jenni Vartiainen mieleen. Hyvin sporttinen biisi. Jos tämä ilmestyi olympialaisten aikana, niin ainakin ollaan ajan hermolla. TF: Temaattisesti oikea julkaisuajankohta. Sävellyksenä hirveän iskelmällinen, mutta sovitukseltaan urheilukisa-dancea, varsinkin hoilottelukohta. MY: Väliosa hämmentää. Kappale ei lopukaan, vaan se lähtee vielä kerran kuten jokainen biisi Bruce Springsteenin maratonkeikalla Helsingissä. Vaikea sanoa, kenelle tämä on tehty. Tuskin urheilujengi tästä innostuu. TF: Dubstep-breikkiä vielä odotellaan, muutenhan tässä onkin jo kaikkea. Sähkökitaraa, tribaalirummut, isot jouset, piano ja mitä kaikkea. Pianonkilkuttelulooppi on ihan kiva. Ei tässä ainakaan yhtään enempää voisi tavaraa olla. Kuoro kuulostaa lapsilta, mutta vaikea sanoa, onko näin. Ristiriitaista, että biisi muistuttaa anthemia, mutta Laura laulaa tosi hillitysti. Sen pitäisi vetää kuten Rihanna tai Shakira eikä pehmeästi iskelmälaulajatyylillä. Sekä laulu että tausta toimivat yksinään, mutta yhdessä ne ovat täysin eripariset. MY: Vähän niin kuin vyö ja henkselit, on tyhmää käyttää niitä samaan aikaan. Sanoista oli vaikea saada selvää, kun ne jäivät taustan alle. Silloin kun niistä sai, Laura kuulosti aivan Jipulta. Propagandhi: Failed States 1980-luvun lopulla perustettu kanadalaisyhtye on liukunut skeittipunkista kohti progressiivista thrashia ja metallia. Kuudetta albumia ennakoiva nimisingle kuulostaa melodiselta hc:lta, mutta vankkumattoman vasemmistolaiset, ihmis- ja eläinoikeuksien puolesta kantaa ottavat lyriikat eivät ole laimentuneet. MY: Tosi klassinen aloitus melodiseksi hc-biisiksi. TF: Joo, vähän kimuranttia kitarariffiä. Töissä on tullut kuunneltua tosi paljon punkia, johon en ole ollut juurikaan kosketuksissa lukion jälkeen. Melodisesta rock-kitarasta tulee hetkeksi mieleen Fucked Up, mosh-kohta taas tuo mieleen Bay Arean thrash-metallin. MY: Tosi nostalginen fiilishän tästä tulee. Voisi pudota isollekin yleisölle. TF: Biisi voisi ihan helposti olla 1990-luvun alusta. Hardcore tuntuu olevan tällä hetkellä tosi nouseva juttu. Kaikki vanhat New Yorkin hc-bänditkin ovat kasanneet itsensä uudestaan keikoille. Mahtavaa, että biisit ovat niin lyhyitä. Ne loppuvat ikään kuin liian aikaisin, jos kuuntelee vain yhden biisin kerrallaan. MY: Myös keikat ovat yleensä sopivan pituisia. Bat for Lashes: Laura Natasha Khan yllättää äärirauhallisella ja pelkistetyllä pianopop-laululla – onneksi positiivisesti. Kolmannen levyn nakukansi on herättänyt pahennusta jo ennen ilmestymistään, mutta ensinäytön perusteella laskelmoituihin julkisuustemppuihin turvautuminen ei ole tarpeellista. MY: Aika rohkea valinta ekaksi singleksi. Ei Laura mikään Daniel ole. TF: Daniel oli ihan instant-hitti, että voi jumalauta mikä biisi, mutta tämä hiipii vasta parin kuuntelukerran jälkeen. Kuulostaa silti ihan Bat for Lashesilta. Niin klassinen pop-kertosäe kuin vain voi olla. Menee ihan kylmät väreet. Siinä mielessä hauska singlevalinta, ettei sen perusteella tiedä, mitä tulevalta levyltä voi odottaa. En usko, että se on kokonaan tällaista musiikkia. MY: Valitsisin mieluummin tämän Lauran kuin Laura Närhen. Tämä olisi voitu tuottaa jo 30 vuotta sitten. Biisi voisi yhtä hyvin olla jonkun ruotsalaisen pianopopparin tekemä, esimerkiksi Frida Hyvösen. TF: Totta. Two Suns -kakkoslevyn aikoihin Bat for Lashes, Marina & the Diamonds ja Florence + the Machine niputettiin kaikki samankaltaisiksi Kate Bushin perinnönjatkajiksi. Nyt ne ovat kaikki ihan eri suunnissa. Natashan ura näyttää hyvältä jatkossakin. MY: Hyvä, ettei hän jatkanut isänsä viitoittamalla kössinpeluu-uralla. Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: HKI Crates: Spessujopo feat. Solonen & Kosola Hiphop-kollektiivin kolmannella singlellä kuullaan tuottaja X23:n ysärihenkisiä taustoja. Tuottajalevyjä tavallisesti piinaava kokonaisuuden hajanaisuus ei häiritse yksittäistä raitaa kuunnellessa. Kesäbiisi rullaa eteenpäin letkeästi mutta varmasti. TF: Iskeekö kappale nyt polkupyörätrendiin? Jopo on muuten ihan saakelin hyvä kaupunkipyörä. Hauska biisi – lyyrisesti tosi köyhä, mutta hauskan mielen räppiä. Hassutteluräppiä tarvitaan, koska synkistelyosastoa tulee niin paljon. MY: Biisissä lauletaan ”Mä rullaan mun spessuu jopoo”. Kääritäänkö tässä sittenkin jointtia? ”Smoothia kyytiä.” TF: ”Pitkä ja hölmö kuin Hessu Hopo.” Tulkinnan vapaus on jätetty kuulijalle. Mitenköhön Helkama suhtautuu siihen, että niiden nimissä promotoidaan mietoja huumeita? On maailman vanhin idea puhua räppibiisissä jostain asiasta mutta tarkoittaa aivan muuta. MY: Jopo ei ole kovin pitkä. Sanoitusten tuottamasta oivaltamisen ilosta huolimatta tuotanto iskee kovempaa kuin riimit. TF: Todellakin. Toimii keikalla varmasti tosi hyvin. Reipas tempo, leppoisa meininki. Jymäkkä biitti ja torviriffi, joka on jostain soul-biisistä, mutta en millään saa päähäni mistä. Tykkään ysärihenkisestä tuotannosta tosi paljon. The Killers: Runaways Uuden aallon indierockilla aloittanut bändi jatkaa hyväksi havaitsemallaan aikuisrock-linjalla. Syksyllä ilmestyy yhtyeen neljäs levy Battle Born, jolla kuultaneen lisää Brandon Flowersin sisäistä Springsteeniä. Jos stadionrockia soitetaan vielä 20 vuoden kuluttua, nykybändeistä Olympiastadionilla nähdään Foo Fightersin ohella todennäköisimmin The Killers. MY: Selkeä AOR-alku. TF: Eikä jää pelkästään alkuun. Kuulostaa aika paljon Meat Loafilta. MY: Oho, nyt lähtee! Niin isoa soundia, ettei tätä voida tehdä missään muualla kuin Amerikassa. TF: Nämä eivät ikinä säästele, mutta jos tulee Las Vegasista ja bändin nimi on The Killers, niin silloin on pelkästään oikein tehdä tällaista musaa. Eikä heille ole tällä hetkellä kauheasti selkeitä kilpailijoita. MY: Tykkään kyllä enemmän tästä nykyisestä areenasoundista kuin ensimmäisen levyn indiepopista. TF: Nyt se erottuu ja on tavallaan omalla leikkikentällään. Minulla on hirveän kahtiajakoinen suhtautuminen tähän bändiin. Killers on jossain mielessä nolo bändi, mutta se onnistuu tekemään oman juttunsa tosi hyvin. Se on just sellainen, mistä on pikkuisen vaikea julkisesti myöntää tykkäävänsä. Voin kuvitella, ettei yksikään intohimoinen Killers-fani voi olla mikään musiikkielitisti. MY: Debyyttilevyn aikaan bändipaidan olisi vielä voinut laittaa päälle, mutta ei enää. Eikä tämä kuulosta miltään pastissilta, vaikka Meat Loafilta kuulostaakin. TF: Killers ei kyllä ole enää mikään T-paita-bändi. Nyt paitaa voisi käyttää ehkä ironisesti. Vaikka tämä on niin AOR:ää kuin vain voi olla, ei se kuulosta yhtään ironiselta. Bändi soittaa puhtain sydämin. MY: Tai ainakin se onnistuu huijaamaan meitä. TF: Just niin. Turha edes kysyä, onko tämä liian pateettista. Se on lähtökohta. Jos ei olisi, biisi olisi epäonnistunut. No Doubt: Settle Down Gwen Stefanin soolouraa seurannut bänditauko loppui jo yli neljä vuotta sitten, mutta vasta nyt saadaan kuulla uutta No Doubtia. Single ennakoi syksyllä ilmestyvää kuudetta albumia Push and Shove. TF: Näiden paluu on kestänyt tosi kauan. Uusi biisi kuulostaa ihan Gwen Stefanin soolotuotannolta. MY: Tästä tulee mieleen myös Nelly Furtadon paluusingle Big Hoops. TF: Dancehall-rytmi tuo mieleen kevyt-M.I.A:n. Ainahan jamaikalainen musiikki on ollut lähellä No Doubtin sydäntä. Alkuun oli ska-punk, sitten tulivat roots reggae- ja dancehall-vaikutteet. MY: Jos Gwen ei kuulostaisi näin valkoiselta, tämä voisi olla vaikka Kelisiä. TF: Hauska ristiriita, että Gwen on maailman valkoisimman kuuloinen laulaja, mutta flirttailee jatkuvasti jamaikarytmien kanssa. Platinablondi on hirveän epäuskottava reggae-laulaja, mutta se tekee tästä hauskaa. MY: Ei tämä instant-hitti tosiaankaan ole. TF: Ei ole mikään Just a Girl. Ihan kiva poppibiisi, mutta liian vähän tästä jää mieleen. Onko paluun mobilisoituminen tyssännyt siihen, ettei ole ollut kunnon biisejä? Mutta ei sillä hittikokoelmallakaan kovin montaa oikeasti hyvää biisiä ollut. MY: Ei näillä varmaan enää ole tarvettakaan listaykköselle. TF: Veikkaan, että Don’t Speak tuo rahaa sen verran, että he voivat elää loppuelämänsä sujuvasti kotona. Mutta jos No Doubt nyt tulisi Suomeen, keikka taitaisi olla enemmän Jäähalli- kuin Hartwall Areena -osastoa. Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: George Michael: White Light Wham!-duon menestyneempi osapuoli kunnioittaa kaksikon ensisinglen 30-vuotispäivää. Viime vuonna George Michael julkaisi epäonnistuneen New Order -coverin, mutta oma synteettinen diskobiisi toimii. TF: Pakko heti paljastaa, että minulla on suuri George Michael -fiksaatio. Kovasti diggaan. Siltä on tullut järjestään hyviä singlejä ainakin 2000-luvun taitteeseen asti. MY: White Light -nimi ja Georgen valkoisena hohtavat hampaat singlen kannessa tuovat tahatonta komiikkaa. Eikö Michaelilla ollut ennen tosi trimmattu parta? Nyt on sänki. TF: Tulee vähän mieleen Pet Shop Boys. Lyyrinen tapa laulaa. Soundeista kuulee, että tämä on ihan tuoretta, mutta sävellyksenä biisi voisi olla vaikka 1980- tai 1990-luvulta. Sillä tavalla ajaton. Kappaleen loputtua ei muista, miten se meni, mutta sen muistaa, että biisissä oli tosi kiva tunnelma. MY: Just oli puhetta siitä seksikohusta. Oliko rikos se, että hän osti seksiä vai se, että hän harrasti sitä väärässä paikassa? TF: Minkä takia George Michaelin pitäisi ostaa seksiä? Tarjokkaita varmaan olisi pilvin pimein. MY: Ihan samaa tuli mietittyä. Ehkä hän saa kiksit siitä, että se oli laitonta ja maksullista? TF: Luultavasti. Muistaakseni hän harrasti seksiä yleisessä vessassa. Onkohan George asettunut jo aloilleen niin kuin Elton John, vai onko hän villi sinkku hamaan vanhuuteen asti? MY: Tästä biisistä saa kiksejä nimenomaan siksi, että esittäjä on George Michael. TF: Ehkä Pet Shop Boys tai Robbie Williams voisi tehdä samanlaisen biisin. Hittimusaa tämä ei ole, vaan vakavahenkistä diskoa. Onko tällaiselle musiikille kysyntää enää? MY: Voisi tämä hyvin soidakin vaikka Anvil-klubilla The xx: Angels Syyskuussa ilmestyvän kakkosalbumin ykkössingle on levyn introbiisi. Kaikuvien kitaramelodioiden ja konekompin muodostama luurankosoundi viehättää edelleen valtavasti. TF: Kuulostaa niin The xx:ltä kuin vain voi kuulostaa. MY: Ja hyvä niin. Ei tarvitse väkisin uudistua, jos on keksinyt jotain omaa. TF: Näiltä en edes kaipaa uudistumista. Xx:n kanssa samaan aikaan markkinoille tuli iso nippu uutta indietä, ja kaikilla on nyt se ongelma, että toisella levyllä pitäisi olla jollakin tapaa relevantti. Xx:n debyytti ei ole vanhentunut, vaikka niiden soundia on jäljitelty tosi paljon sen jälkeen. MY: Nyt laulu oli tosi isossa osassa. Tästä huomaa koko ajan uusia juttuja. TF: Laura Närhen vastakohta. Siinä pistettiin samaan kasaan kaikki mitä kaapeista löytyy. Tässä karsitaan mahdollisimman paljon. MY: Riisutun tekeminen on paljon vaikeampaa kuin tukkoon ahtaminen. Kuinka paljon voi ottaa pois? TF: Vaatii paljon enemmän näkemystä siitä, mikä on tärkeää ja mitkä ovat ne olennaiset elementit. Lauran laulu häviää biisiin, mutta tästä jää mieleen nimenomaan laulu. Lisäkuuntelukerroilla vasta huomaa muita juttuja. Mieli alkaa hakea, minkälainen biisi levyllä tulee tämän jälkeen. Epäilijöitä varmasti riittää, kun kyse on yhdestä vuosikymmenen suurimmasta hypebändistä. MY: Esimerkiksi Glasvegas ei onnistunut kakkoslevyllään. Samoin White Lies floppasi. Tykkäsin kyllä siitä Glasvegasin joululevystä. TF: Niin minäkin. Se on soinut joka joulu siitä lähtien, kun se tuli. MY: Last Christmasin lisäksi. Rahat on taattu myös Glasvegasin tyypeille, mutta miten käy White Liesille? Artikkeli on julkaistu Rumbassa 8/12.

Päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Marko Ylitalo pika-analysoivat nipun uusia biisejä.

Kuva: Warner Music

Kuuntele kappaleet niiden nimeä klikkaamalla.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Laura Närhi: Tuhlari
Soolodebyytillään hyvin myyneen Laura Närhen Kemopetrol-comeback floppasi. Sooloilu jatkuu nyt Street Kobran ja Tehari-Matin tekemällä urheilu-anthemilla, mutta kultaa ei kannata toivoa sen enempää kuin Suomen kisajoukkueelta Lontoon olympialaisista.

MY: Tämän biisin perusteella jättäisin Laura Närhen pään sovittamatta pornolehden aktikuvaan, kuten Risto laulaa.

TF: Myös Edulla oli Laura Närhi -viittauksia MC Taakibörstan ekalla ep:llä. Se meni jotenkin niin, että ”Davo tutkii kaikes rauhas Kemopetrolin Lauraa / sä oot nuori / sä oot pieni / mut vittu sä osaat laulaa”.

MY: Tästä tulee ihan Jenni Vartiainen mieleen. Hyvin sporttinen biisi. Jos tämä ilmestyi olympialaisten aikana, niin ainakin ollaan ajan hermolla.

TF: Temaattisesti oikea julkaisuajankohta. Sävellyksenä hirveän iskelmällinen, mutta sovitukseltaan urheilukisa-dancea, varsinkin hoilottelukohta.

MY: Väliosa hämmentää. Kappale ei lopukaan, vaan se lähtee vielä kerran kuten jokainen biisi Bruce Springsteenin maratonkeikalla Helsingissä. Vaikea sanoa, kenelle tämä on tehty. Tuskin urheilujengi tästä innostuu.

TF: Dubstep-breikkiä vielä odotellaan, muutenhan tässä onkin jo kaikkea. Sähkökitaraa, tribaalirummut, isot jouset, piano ja mitä kaikkea. Pianonkilkuttelulooppi on ihan kiva. Ei tässä ainakaan yhtään enempää voisi tavaraa olla. Kuoro kuulostaa lapsilta, mutta vaikea sanoa, onko näin. Ristiriitaista, että biisi muistuttaa anthemia, mutta Laura laulaa tosi hillitysti. Sen pitäisi vetää kuten Rihanna tai Shakira eikä pehmeästi iskelmälaulajatyylillä. Sekä laulu että tausta toimivat yksinään, mutta yhdessä ne ovat täysin eripariset.

MY: Vähän niin kuin vyö ja henkselit, on tyhmää käyttää niitä samaan aikaan. Sanoista oli vaikea saada selvää, kun ne jäivät taustan alle. Silloin kun niistä sai, Laura kuulosti aivan Jipulta.

Propagandhi: Failed States
1980-luvun lopulla perustettu kanadalaisyhtye on liukunut skeittipunkista kohti progressiivista thrashia ja metallia. Kuudetta albumia ennakoiva nimisingle kuulostaa melodiselta hc:lta, mutta vankkumattoman vasemmistolaiset, ihmis- ja eläinoikeuksien puolesta kantaa ottavat lyriikat eivät ole laimentuneet.

MY: Tosi klassinen aloitus melodiseksi hc-biisiksi.

TF: Joo, vähän kimuranttia kitarariffiä. Töissä on tullut kuunneltua tosi paljon punkia, johon en ole ollut juurikaan kosketuksissa lukion jälkeen. Melodisesta rock-kitarasta tulee hetkeksi mieleen Fucked Up, mosh-kohta taas tuo mieleen Bay Arean thrash-metallin.

MY: Tosi nostalginen fiilishän tästä tulee. Voisi pudota isollekin yleisölle.

TF: Biisi voisi ihan helposti olla 1990-luvun alusta. Hardcore tuntuu olevan tällä hetkellä tosi nouseva juttu. Kaikki vanhat New Yorkin hc-bänditkin ovat kasanneet itsensä uudestaan keikoille. Mahtavaa, että biisit ovat niin lyhyitä. Ne loppuvat ikään kuin liian aikaisin, jos kuuntelee vain yhden biisin kerrallaan.

MY: Myös keikat ovat yleensä sopivan pituisia.

Bat for Lashes: Laura
Natasha Khan yllättää äärirauhallisella ja pelkistetyllä pianopop-laululla – onneksi positiivisesti. Kolmannen levyn nakukansi on herättänyt pahennusta jo ennen ilmestymistään, mutta ensinäytön perusteella laskelmoituihin julkisuustemppuihin turvautuminen ei ole tarpeellista.

MY: Aika rohkea valinta ekaksi singleksi. Ei Laura mikään Daniel ole.

TF: Daniel oli ihan instant-hitti, että voi jumalauta mikä biisi, mutta tämä hiipii vasta parin kuuntelukerran jälkeen. Kuulostaa silti ihan Bat for Lashesilta. Niin klassinen pop-kertosäe kuin vain voi olla. Menee ihan kylmät väreet. Siinä mielessä hauska singlevalinta, ettei sen perusteella tiedä, mitä tulevalta levyltä voi odottaa. En usko, että se on kokonaan tällaista musiikkia.

MY: Valitsisin mieluummin tämän Lauran kuin Laura Närhen. Tämä olisi voitu tuottaa jo 30 vuotta sitten. Biisi voisi yhtä hyvin olla jonkun ruotsalaisen pianopopparin tekemä, esimerkiksi Frida Hyvösen.

TF: Totta. Two Suns -kakkoslevyn aikoihin Bat for Lashes, Marina & the Diamonds ja Florence + the Machine niputettiin kaikki samankaltaisiksi Kate Bushin perinnönjatkajiksi. Nyt ne ovat kaikki ihan eri suunnissa. Natashan ura näyttää hyvältä jatkossakin.

MY: Hyvä, ettei hän jatkanut isänsä viitoittamalla kössinpeluu-uralla.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: