Tuusulanjärvellä 23.-29.7. järjestettävä Meidän festivaali on yksi Suomen ohjelmallisesti kenties kunnianhimoisimpia festareita. Konsertteja järjestetään muun muassa metsässä sekä Ainolassa, Sibeliuksen kotitalossa.
Tänä vuonna festariviikon ohjelmistossa on muun muassa vokaalitaiteilija-säveltäjä Maja S. K. Ratkjen, pop-muusikko Paula Vesalan, räppäri Draama-Helmin ja joikutaiteilija Ingá-Máret Gaup-Juuson esitykset sekä näyttelijä Anna Paavilaisen kuratoima elokuvanäytös. Festareilla on myös mahdollista kuulla Chisua ensimmäistä kertaa soolona. Lisäksi kuullaan erilaisia puheenvuoroja muun muassa syöpätutkija Suvi Savolalta sekä kirjailija-ohjelmoija Linda Liukkaalta.
Festivaalin taiteellinen johtaja, muusikko Pekka Kuusisto vastasi Rumban kysymyksiin.
Moi Pekka! Tulevana sunnuntaina alkavan Meidän festivaalin esiintyjistä kaikki ovat tänä vuonna naisia. Mistä idea tähän syntyi?
”Festari järjestetään Tuusulanjärven ympärillä, ja siellä aikoinaan elänyt taiteilijayhteisö pohti paljon itsenäistymiseen liittyviä asioita. Siksi tuntui välttämättömältä reagoida Suomi100-juhlallisuuksiin jollain tavalla. Yksi parhaista asioista, mitä Suomi on saanut aikaan, tapahtui jo kymmenen vuotta ennen itsenäistymistä, kun maailman ensimmäiset naispuoliset parlamentaarikot aloittivat työnsä täällä. Festivaalin ohjelmisto alkoi rakentua kunnioituksesta heitä kohtaan, sekä tuen osoituksena kaikkia tämän päivän naispuolisia vaikuttajia kohtaan, jotka tekevät työtään raiskausfantasioiden, tappouhkausten ja muut vaientamiseen pyrkivän paskan keskellä.”
Ette ole kuitenkaan markkinoineet festivaalia tällä kulmalla, mikä tuntuu raikkaalta ja oikealta. Tämä lienee tietoinen ratkaisu. Millainen ajatus sen takana on?
”Naispuolisten tekijöiden eksotisoimisen ei pitäisi kuulua tähän aikaan.”
Festivaalin tämän vuoden teema on äänioikeus. Koetko, että teema on edelleen tärkeä 2017 vuoden Suomessa?
”Kyllä koen. Oikeus tulla kuulluksi ja osallistua asialliseen keskusteluun ei ole itsestäänselvyys kaikille tämän päivän Suomessa. Meidän Festivaalin ensimmäisen päivän fokus on alkuperäiskansoissa, ja saamelaisten asioiden parissa liekehtivä ystäväni Pirita Näkkäläjärvi tulee keikkojen yhteydessä kertomaan miten tämänhetkiset valtarakenteet kohtelevat hänen kansaansa. Uskon että Äänoikeus-otsikko lunastaa paikkansa jo festivaalin ensi hetkinä.”
Ohjelmistonne ei rajoitu pelkkään musiikkiin, vaan mukana on paljon muutakin, kuten erilaisia puheenvuoroja ja tanssia. Koetko, että asioiden määrittely ja rajat eri taiteenalojen välillä rajoittavat turhaan taiteilijoiden luovuutta tai että näistä rajoista pitäisi päästä eroon?
”En usko että on mitään yleispätevää sääntöä siihen miten eri ihmisten luovuus toimii. Festivaalin ohjelmistoa ei tarvitse katsoa taiteilijan elämänohjeena, vaan pikemminkin yrityksenä luoda viikon mittainen, mahdollisimman ravitseva poikkeustila jossa kokijoiden ja tekijöiden välinen raja hälvenee hetkittäin. Omassa elämässäni on omat jaksonsa rajulle keskittymiselle, tuuliajolla olemiselle ja näiden kaikenlaisille yhdistelmille. Toki nykymaailmassa on helpompi hakea ideoita melkein mistä tahansa maailman taiteesta kuin vaikkapa 30 vuotta sitten, ja kunhan ihmisrotu muutaman sukupolven päästä tottuu siihen, nähdään todella komeita juttuja.”
Mielestäni festivaalin konserttipaikoissa on jotain kaunista, vaikeasti selitettävää, suomalaista magiaa. Konserttien jälkeen olo on kuin toisesta maailmasta palaavalla. Miten itse kuvailisit festivaalin venueita?
”Onpa hauska kuulla. Meidän Festivaali tukeutuu aika voimakkaasti ajatukseen paikan muistista, joten esiintyessämme esim. Ainolassa, hoitaa talon henki aika suuren osan esiintyjien velvollisuuksista. Jos Sibeliuksen kotona haluaisi tehdä valjun keikan, saisi nähdä aika paljon vaivaa meiningin tappamiseksi. Sama juttu Halosenniemen, Suvirannan ja muiden kanssa. Toisaalta meillä on tilapäisiä, historian painolastista vapaita keikkapaikkoja, kuten muutaman vuoden tauon jälkeen paluun tekevä metsälava, jossa yleisö ja esiintyjät sulautuvat siihen luontoon, joka aikoinaan inspiroi taiteilijayhteisön jäseniä. Yritän aina rohkaista jengiä tulemaan paikalle kokonaiseksi päiväksi tai koko viikoksi, koska ohjelmiston eri osat ovat suunniteltu väkevöittämään toisiaan.”