Nyt se on sitten täällä, PMMP:n kuudes levy nimittäin. Millaisen ensivaikutuksen Rakkaudesta on tehnyt Rumban kriitikoihin? Lue muutama näkemys täältä.
Kuva: Susanna Majuri
Anton Vanha-Majamaa ja Oskari Onninen ovat ehtineet jo tutustua PMMP:n eilen ilmestyneeseen uutuusalbumiin. Millaisia tuntemuksia vuoden odotetuin kotimainen pop-uutuus herätti ensipyöräytyksellä kriitikkoportaassa? Lue kommentit alta, ja tsekkaa myös Paulan ja Miran mittava haastattelu uudesta Rumbasta!
Anton Vanha-Majamaa:
”Äänimaisema on yhtenäisempi kuin millään aiemmalla levyllä. Joku puhui riman alittamisesta, koska kokeiluja ei juuri ole, mutta minua se ei haittaa. Levy kuulostaa muutenkin poikkeuksellisen aikuiselta: Paulan ja Miran laulutyylit ovat jollain tosi epämääräisellä tavalla kypsemmät (hasardi argumentti, myönnetään), ja ainut myönnytys hölmöilyyn on riemastuttavan hävytön Tytöt. Ei kukaan muu uskaltaisi tehdä näin dorkaa biisiä näin vakavalla naamalla.
Biiseistä voi onkia vaikutteita loputtomiin, eritoten 1980-luvun goottimeno ja 1990-luvun unipoppis ovat hyvin esillä. Koko show on ihan puhdasta The Head on the Doorin aikaista The Curea, Kevään valo taas Cranesia. Lyriikassa on kautta levyn samaa kypsän naisen nihkeilyä kuin aiemminkin, alkaen jo 4ever Youngista, joka näpäyttää lööppitähtösiä ihanan melankolisesti.
Tätä pitää kuunnella lisää. Vahvaa jatkoa edeltäjilleen joka tapauksessa. Tuntuu viimeistään nyt, että PMMP tulee olemaan tuleville sukupolville sitä, mitä Leevi & The Leavings on meille nyt.”
Oskari Onninen:
”PMMP on Suomen virallinen levynkeräilypop-yhtye. Sen kuunteleminen on vähän kuin nuuhkisi Jori Sjöroosin levyhyllyä. Koko ajan tuntuu siltä, että kappale on viittaus johonkin toiseen biisiin, muttei ihan kuitenkaan. Viehätys ja koukku tulee näiden viitteiden etsinnästä. Uutukaisella Koko show muistuttaa Vampire Weekendin M79:ä. Lisäksi soi aika paljon Stars ja Disintegration-ajan Cure (yllätys yllätys). Muista bändeistä mainittakoon Divine Comedy ja Cocteau Twins.
Levynä Rakkaudesta on silti hieman pettymys. Lähinnä siksi, että Rakkaalleni-biisin kertosäe on mitäänsanomattomuudessaan tyylipuhdas oodi ideoiden loppumiselle, ja Tytöt kuulostaa siltä, että sitä hoilataan vähän liikaakin naisellisen voiman tunnossa whitetrash-tyttöjen illoissa lähiöbaarissa. Lohdutukseksi mainittakoon, että kristillisdemokraatteja varten kirjoitettu Jeesus ei tule oletko valmis ja viiltävällä tavalla synkkä Kevään valo olisivat priimaa millä tahansa muullakin PMMP-levyllä.”
Spotifyssa tätä albumia ei ole, mutta singlebiisit voi ainakin tsekata tästä Spotify-linkistä ja alla olevasta videosta: