Stig on tehnyt paluun. Aiemmin Punavuoren R. Kellynä tunnettu naistenmies on aikojen saatossa kokenut kaikenlaista aina euroviisuehdokkuudesta lähtien.
Vuonna 2013 julkaistu Niks ja Naks esitteli aiempaa maanläheisemmän Stigin. Sama linja jatkuu uusimmalla, nimettömällä albumilla.
Rumba otti yhteyttä viiksekkääseen herrasmieheen ja tiedusteli häneltä tämän imagosta, r’n’b-skenen esitaistelijan asemasta sekä puumien ja teinien eroista.
Oletko kokenut luoneesi tilaa suomenkielistä r’n’b:tä esittäville artisteille?
”En oikeastaan. Tilaahan olisi täytettäväksi. Mua muutenkin pidettiin enemmän rap-artistina, vaikka kovasti yritinkin laulaa.”
Häiritseekö pikkutuhma Stig-imago siviilielämääsi?
”Ei se oikeastaan häiritse. Suomalaiset on aika varovaisia lähestyjiä, ainakin selvin päin. En usko, että pikkutuhmaa artistia ahdistellaan sen enempää kuin muitakaan artisteja.”
Minkä ikäiset ovat otollisinta Stig-yleisöä? Ottavatko Stigin parhaiten vastaan kikattavat teini-ikäiset vai kiiluvasilmäiset puumat?
”Minullahan on sillä tavalla hyvä asema, että kuuntelijoita on aika kirjava joukko. Keikoilla kuitenkin yleisössä näkyy eniten parikymppisiä tyttöjä. Ennen näkyi enemmän lökäpöksyisiä jätkiä. Kehitystä on tapahtunut.”
Alussa Stig lauloi panemisesta, nykyään mukana on myös romantiikkaa. Mistä moinen takinkääntö?
”Varmaan kun on tullut ikää ja perhettä, niin huumorintaju on jalostunut. Myös sen hämmennyksen ylläpitäminen, mitä Stig Dogg aluksi herätti, vaatii nykyään eri keinoja. Vitsi ei ole enää niin ilmeinen.”
Mistä kappaleestasi olet eniten ylpeä? Mihin olet saanut ujutettua sellaisen sanoman, jonka jätät ylpeänä perinnöksi jälkipolville?
”Jos on ihan pakko yksi valita, niin Odotan. Siinä niin sanoitukset kuin sävelkin ovat täydellisiä.”