Matador
Julien Bakerin esikoislevyn Sprained Anklen nimikappaleen ensimmäinen lause oli toive siitä, että hän voisi kirjoittaa lauluja muusta kuin kuolemasta. Vitsi, kuulemma, mutta varsin totta. Levy oli intiimi, mutta poikkeuksellisen onnistunut omakustannedebyytti, joka teki Bakerista lupauksen.
Nyt Baker on kaksi vuotta vanhempi, 22-vuotias, yhä eksyksissä, mutta tuntuu löytäneen monin paikoin lohdun. Levyn julkaisee Matador. Lupaukset Turn Out the Lights lunastaa.
Turn Out the Lights on folklevy, jonka dynamiikka on Bon Iverin debyytiltä ja tekstien mielentila The xx:ltä, mutta suomalaisittain läheisin sukulainen on Mikko Joensuun Amen-trilogian ensimmäinen osa. Toisaalta Baker on saanut uskonnollisen kasvatuksen kuten Cat Power, muttei ole asian kanssa samalla tavalla rikki, vaan yrittää päivä päivältä ja kappale kappaleelta tulla enemmän sinuiksi sen kanssa, että hän todella uskoo Jumalaan.
Baker on kasvanut Memphisissä Tennesseessä, opetellut soittamaan kitaraa My Chemical Romancen ja Fall Out Boyn innoittamana ja ollut uskossa koko ikänsä. Myös sen jälkeen, kun hän totesi olevansa homoseksuaali. (Bakerin kertoman mukaan hänen isänsä etsi sen jälkeen tunnin Raamatusta kohtia, jotka kertovat Jumalan hyväksyvän hänen tyttärensä.)
Turn Out the Lights on täynnä lauluja siitä välitilasta ja kipuilusta, kun ympäristö luo joka puolelta elämän kokoluokkaa olevia jännitteitä. Sen lisäksi, että kelpaa muille, on kelvattava Jumalalle. On oltava tarpeeksi, Happy to Be Here -kappaleen sanoin optimisti, vaikka on itse epäileväinen ja lupaa muuttuvansa.
Uskossa oleminen ei tarkoita Bakerille uskon vahvuutta tai sitä, että hän tietäisi kaikesta kaiken, vaan sitä, että on jatkuvasti eksyksissä. Pelkää laulavansa liian kovaa kirkossa tai yrittää löytää tukea televisioevankelistoilta – vaikka tietää pyrkimystensä masokistisuuden – Televangelist-kappaleessa.
Sprained Anklen tavoin Turn Out the Lights on ennen kaikkea soololevy. On taustalauluja ja vähän jousia, mutta pääasiassa Baker säestää itseään kitaralla ja pianolla. Sävellykset pikemminkin kasvavat kohti loppua kuin noudattavat perinteistä kaavaa. Niiden hienous on ennen kaikkea siinä, kuinka Baker rakentaa kitara- ja pianomelodiat minimalistisesti irtosävelten varaan, mutta tärkein soitin on aina crescendo ja purkaus – kuten Bon Iverillakin – mutta esimerkiksi nimikappaleessa kliimaksin luomiseksi ei tarvita säröpedaalia suurempaa tulivoimaa.
Turn Out the Lightsin mielentilan näkee levyn nimestä. Kun valot ovat poissa, ihminen on yksin itsensä kanssa. Asiat ovat intiimejä ja abstrakteja. Mainitaan vain patja siellä, televisio täällä ja kasvoille puhaltuva pahanhajuinen hengitys. Xx:n Romy Madley Croft laulaa samoista kohtauksista lähes kuiskaten, mutta Bakerin ääni on vahva, kirkas ja vailla vibratoa.
Kun hän huutaa Everything That Makes You Sleep -kappaleessa Jumalaa auttamaan unettomuuden kanssa, hän todella huutaa. Ja se todella resonoi.
The New Yorkerin reilun vuoden takaisessa haastattelussa Baker sanoi saaneensa paljon palautetta kaltaisiltaan siitä, kuinka hänen laulunsa ovat ”pelastaneet henkiä”. Myöhemmin samassa haastattelussa hän sanoi, että elämä on kamalaa, mutta sen pohjalla on silti pelastus ja armo.
Nyt hän laulaa massiivisessa Hurt Less -kappaleessa: ”When I’m with you I don’t have to think about myself / And it hurts less.”
Jo se riittää monille.