Kumpi sai korkeamman arvosanan, kokoomus-punk vai vanhan koulukunnan hardcore? Nyt otetaan punkeista mittaa!
Apulanta: Kaikki kolmesta pahasta
Apulanta
Kuution kääntöpuoli.
Apulanta turvautuu täysin samoihin keinoihin ja kuvioihin kuin neljän vuoden takaisella Kuutio-albumillaan. Tämä ei silti ole mikään tylsä ja rutinoitunut kopio, vaan epäidenttinen myöhäiskaksonen. Sen elopainoarvo saattaa yhtenä päivänä tuntua hitusen verran Kuutiota keveämmältä, toisena vähintään samalta.
Esihistoriallista termiä ylpeästi käyttäen sanon levyn olevan ihan samaa häpeilemätöntä grungea kuin edeltäjänsä. Kun jonain tulevaisuuden päivänä tekee mieli nautiskella Apista, voi valinnan näiden kahden välillä tehdä vaikka arpomalla.
Hieno slovari Hiljainen herätti epäilykset siitä, että teksti saattaisi olla Paula Vesalan kynänjälkeä. Ajatus nousi mieleeni jo ennen kuin albumin loppupuolella korviin soljui Tonin ja Mira Luotin duetoima Paju. Pekka Strengin herkkyystasoa lähentelevän balladin teksti toi mieleen saman harhaluulon Vesala-lyriikasta. Ja mikä tärkeintä, tuo kappale on se todellinen erottava tekijä Kuution ja tämän uuden albumin välillä.
Markku Halme
Terveet Kädet: UGH!!! Terveet Kädet elävänä
Longplay
Hardcore-legendan nykykunto elävänä.
Terveet Kädet on julkaissut joitain suomalaisen musiikkihistorian tärkeimpiä levyjä. Tai oikeastaan, helvetti sentään, Ääretön joulu (1982) on yksi tärkeimmistä punk-julkaisuista koko maapallolla. Viime vuonna Kouvolassa ja Porissa nauhoitettu uusi livelevy todistaa, että vielä yli viisikymppisinä ukkoina Terveet Kädet pyyhkii pöytää kourallisella uusia yrittäjiä.
Kouvolan keikka on järjetöntä teurastusta alusta loppuun. Laulaja Läjä Äijälä esittelee biisit kutakuinkin näin: ”Hngh.. hardcorea… piiskaa pyllyyn”, ja sitten mennään. Tasaisesti koko uran varrelta koottu settilista ei jätä toivomisen varaa. Uudet biisit toimivat livenä siinä missä vanhat klassikot.
Porin keikka on taas toisenlainen tapaus. Se on nimittäin akustinen, ja varmasti paikan päällä oikein hauska läppä. Levyltä kuunneltuna se on vain epämääräistä soheltamista, joskin kuriositeettina senkin jaksaa kertaalleen kuunnella.
Vaikka julkaisun tarpeellisuus herättää kysymyksiä, on todettava, että Terveet Kädet on vittu paras. UGH!
Lasse Auranne
Arviot on julkaistu Rumbassa 3/12.