”Kaiken kaikkiaan Lime Green Deloreanissa on jotain äärimmäisen nostattavaa sykettä, joka kulkee käsi kädessä kevään ensimmäisten auringonsäteiden kanssa”, kirjoittaa Mervi Vuorela arviossaan.
Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Nalle Westman
22-Pistepirkko: Lime Green Delorean
Bone Voyage
Pohjois-pohjanmaalainen musiikki tuppaa usein olemaan itsetarkoituksellisen ärsyttävää, oli kyse sitten kieroon sahatuista sointukuluista tai vammaista huumoria viljelevistä sanoituksista. Siksi onkin hämmästyttävää, ettei omia polkujaan jo 31 vuoden ajan huidellut 22-Pistepirkko ole vieläkään onnistunut tekemään vittumaista levyä.
Ei sillä, etteikö bändin neljästoista albumi Lime Green Delorean vilauttaisi kyseenalaista taidekoulukorttia heti avausbiisissä Lights by the Highway. Paavoharjumaisella introlla käynnistyvä kappale särähtää korvaan viimeistään siinä vaiheessa, kun P-K Keränen avaa suunsa aivan liian korkealta taajuudelta.
Lievästi ärsyttävä on myös rumpali Espe Haverisen laulama kakkosbiisi Dream 1987, suurimmaksi osaksi tankeroenglannilla lausutun muka-hauskan tekstinsä takia.
Kolmantena kuultavan Ufo Girlin aikana Lime Green Delorean alkaa vihdoin paljastaa todelliset kasvonsa. Pirkkojen tavaramerkkisoundille kumartava biisi groovaa letkeän lakonisesti ja tarjoaa mainion aasinsillan räkäisesti potkivalle garage-rykäisylle Stupid.
Koska kyseessä on uusi 22-Pistepirkko-albumi, yksikään biisi ei unohdu leikkimään Narkissosta, vaan kiirehtii loppusointujen jälkeen aina vain uusien ja uusien lähteiden äärelle. Hyvänä esimerkkinä toimii biisikaksikko So Much Snow ja Sunny Days, joista ensiksi mainittu on tanakasti etenevä suoblues-rymistely ja jälkimmäinen duurissa kehräävä hyvän mielen anthem.
Kaiken kaikkiaan Lime Green Deloreanissa on jotain äärimmäisen nostattavaa sykettä, joka kulkee käsi kädessä kevään ensimmäisten auringonsäteiden kanssa. Puolen vuoden uurastus näyttäisi kantaneen hedelmää, sillä pirkkojen itsensä tuottama levy vaikuttaa huomattavasti harkitummalta kuin vuonna 2008 ilmestynyt, paikoin jopa hutiloidulta kuulostanut (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah!
Ehkä selkein osoitus Lime Green Deloreanin pätevyydestä on se, ettei levy kuulosta sekuntiakaan yli 53-minuuttiselta. Vai kestikö se oikeasti niin kauan?
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/11
Täällä voi kokeilla, josko aurinkoinen kevätpäivä tuntuisi Pistepirkkojen voimin vielä aurinkoisemmalta.