”On helppo kuvitella Järvisen vetoavan samoihin henkilöihin, jotka pitävät norahjonesien ja duffyjen hajuttomasta pehmosoulista. Järvisen ero kollegoihinsa on, ettei ajattomasta visiosta ja äärimmäisestä herkkyydestä tingitä tippaakaan”, kirjoittaa Oskari Onninen arviossaan.
Teksti: Oskari Onninen, kuva: Anna Järvinen
Anna Järvinen: Anna själv tredje
Johanna
Dungen-show erinomaisella suomenruotsalaisella solistilla höystettynä.
Hyvä ruotsinkielinen musiikki aiheuttaa aina saman olon: kuinka paljon parempaa se olisikaan, jos ymmärtäisi täysin, mitä lauletaan. Tähän kategoriaan humahtaa myös 41-vuotiaan laulaja-lauluntekijän Anna Järvisen kolmas levy Anna själv tredje, joka on nimetty joko yhden levyn vuonna 1979 julkaisseen ruotsalaisen avaruusmusiikkiyhtyeen tai Jeesusta, Mariaa ja tämän äitiä Annaa esittävän maalaustyypin mukaan.
On helppo kuvitella Järvisen vetoavan samoihin henkilöihin, jotka pitävät norahjonesien ja duffyjen hajuttomasta pehmosoulista. Järvisen ero kollegoihinsa on, ettei ajattomasta visiosta ja äärimmäisestä herkkyydestä tingitä tippaakaan. Jos biisin on määrä kuulostaa kevytpsykedeeliseltä, se on sitä. Sama pätee soul- ja progepop-vivahteisiin.
Vision kirkkaudesta käy kiittäminen levyn taustajoukkoja. Vaikka Järvisen eläytyminen jaksaa hätkähdyttää kuuntelu kuuntelun perään, komeinta työtä levyllä tekee Ruotsin lahjakkain muusikko Gustav Ejstes Dungen-yhtyeensä kanssa.
Kappaleiden taustat muistuttavat 1960-lukulaisen hienostuneessa pehmeydessään Dungenin edellistä Skit i allt -levyä. Fakta on se, Anna själv tredjen upeudesta käy varsinainen kiittäminen nimenomaan taustajoukkoja eikä varsinaista lauluntekijää. Säestys vie huomiota itse artistilta, mutta se ei haittaa lainkaan.
Dungenia käy kiittäminen myös siitä, että albumi soi niin yhtenäisesti. Yksittäisten kohokohtien esiin nostamisen sijaan voi sanoa, että kohokohtaa albumilla on joitain sekunteja vaille 40 minuuttia. Kaikki tämä pullollaan maksimoitua haurautta ja herkkää tyylitajua.
Tai no, mainittakoon, että suomeksi laulettu avausbiisi Uppåt framåt på finska sekä Vals för Anna urkusooloineen ovat takuuvarmaa kylmien väreiden tavaraa. Jonkinlaisia huippuja tasaisessa parhaudessa, siis.
Ainoastaan bonusbiisinä Olavi Uusivirran kanssa duetoitu Nuori ja kaunis on totaalisen väärässä paikassa, vaikka biisi sinänsä on varsin pätevä. Viimeisen päälle tyylitellyn albumin päätteeksi modernin aikuinen radiopoppis tuntuu suorastaan groteskilta tyylirikolta. Seiskatuumaisen singlen biisistä olisi voinut ostaa ilomielin.
Muuten Järvisen levyn voi helposti tituleerata vuoden parhaaksi ruotsinkieliseksi, ruotsalaiseksi, suomenruotsalaiseksi ja suomalaisittain nimetyn laulajattaren tekemäksi albumiksi. Nautitaan nenäliinojen, punaviinin ja sanakirjan kera.
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/11
Vaan miltä se kuulostaa? Kuuntele albumi täällä.