Lampela & Lampi: Bensaahan ne pojat tuli hakemaan – Steen1 tarjoaa vihaa, Jussi Lampi viskibassoa

12.04.2011

Seppo ”Steen1” Lampela ja Jussi Lampi tekivät yllättävän yhteislevyn, jolla rockin saralla aiemmin operoinut näyttelijä Lampi pääsi peuhaamaan hiphopin parissa ja Steen1 sai puolestaan tehtailla rockia. Heini Strand arvioi, miten kimppalevy pitää vettä.

Teksti: Heini Strand, kuva: Marko Saarelainen

Lampela & Lampi: Bensaahan ne pojat tuli hakemaan
Monsp

Suomi-rapin vihainen mies Steen1 löysi itsensä ikämiesten seurasta.

Nimillä Steen1, Liekehtivä Sikiö ja Kale suutaan soittanut Seppo Lampela on jättänyt aliakset sikseen ja siirtynyt omana itsenään ikämiesten seuraan. Ensin hän ilmoitti tekevänsä levyn Timo Rautiaisen kanssa, mutta ehtipä ennen sen realisoitumista väsätä musiikkia näyttelijänä paremmin tunnetun Jussi Lammen kera.

Tuplalevynä julkaistu Bensaahan ne pojat tuli hakemaan sijoittuu tyylilajillisesti jonnekin punkin, hiphopin ja raskaan rockin välimaastoon. Tästä johtuen tekeleestä on äkkikuulemalta vaikea saada selvää.

Ensimmäinen levy sisältää niin sanotut alkuperäiset kappaleet, joita on sähköisten soittimien lisäksi ryyditetty Stenkan tekemillä biiteillä. Toiselta levyltä löytyvät kitaristi Peter Engbergin sovittamat akustiset versiot biiseistä. Järin suurta eroa levyjen välille ei muodostu, sillä akustisellakin puoliskolla otetaan kitarasta kaikki irti. Päällimmäisiksi molemmista jäävät mieleen Lampelan vihainen äyskiminen ja Lammen viskibasso.

Yhdessä kirjoittamissaan biiseissä Lampela ja Lampi kertovat omista elämistään ja tekevät huomioita ihmisten inhottavuudesta. Miehet osaavat kyllä jotakuinkin laulaa, mutta kovin kummoisia lyyrikoita he eivät ole.

Alkuperäisversioissa eniten mielenkiintoa herättävät sovitusratkaisut, jotka yllättävät muutamassa biisissä iloisesti. Nimikappale lähtee levottomasti nykien liikkeelle ja kiihdyttää vauhtia loppuun asti. Tennispallobiisin svengaava basso virittää kuulijan uskomaan ihmeisiin.

Progen hengessä pitkiksi venytetyistä kappaleista vain osa kestää täyttä mittaansa. Liian moni biisi kasvaa pelkäksi huutokuoroksi, jossa Lampela sylkee sanoja ja Lampi murisee omansa.

Johtuneeko allekirjoittaneen mielikuvituksettomuudesta, mutta Lampi kuulostaa laulaessaankin siltä kuin lukisi käsikirjoitusta. Selkeä artikulaatio ja tavujen tarkka painotus häiritsevät esimerkiksi parisuhdeväkivallassa rypevässä Merkit sinusta -biisissä. Lampelan tytär Kastanja laulaa akustisella levyllä miesten taustalla ja osoittaa, että nuorissa sentään on toivoa.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/11

Kuuntele Tennispallobiisi-single Spotifyssa

Lisää luettavaa