”Kokeellisesta hardcoremeiningistään tunnettu Fucked Up iskee singlellään suoraan sydämeen vastustamattomalla poljennolla ja positiivisella raivolla”, hehkuttaa Tomi Nordlund kesäksi luvatulta rock-oopperalta esiteltyä biisilohkaisua. Kuuntele kappaleet otsikkoa klikkaamalla, paitsi Peer Güntiä, jota kuunnellaan vain rahalla.
Kuva: Fucked Up
Fucked Up: The Other Shoe
Kokeellisesta hardcoremeiningistään tunnettu kanadalaisyhtye iskee singlellään suoraan sydämeen vastustamattomalla poljennolla ja positiivisella raivolla. Ronski punkmekkala on edelleen homman nimi, mutta nyt kaikki on korotettu stadionpotenssiin. Kitaroissa on yhtä lailla kaikua kuin säröä. Sandy Mirandan sulokkaasti vetämä ”dying on the inside”-hokema yhdistyy maittavasti Damian Abrahamin raivokkaaseen rähinään. Komean kakofonisella Sonic Youth -sykkeellä etenevä biisi jääkin jyskyttämään päähän ensikuulemalta. The Other Shoe on ensimmäinen single toukokuussa julkaistavalta albumilta David Comes to Life. Levyä on kuvailtu rock-oopperaksi, joka sisältää tähän asti popahtavimmat Fucked Up -sävellykset.
davidcomestolife.com
Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta: Nuori ja kaunis
Anna Järvinen tekee hienoa musiikkia. Niin myös Olavi Uusivirta. Yhdessä ei kuitenkaan ihan lähde. Nuori ja kaunis on heikon Elokuu-elokuvan heikohko tunnuskappale, ja se löytyy myös Järvisen tulevalta levyltä. Biisi edustaa keskitien perusmelankolista radiopoppia, jonka korni teksti ja imelähkö tulkinta aiheuttavat kuulijalle epämääräisellä tavalla nolon olon. Silti myönnettäköön, että ruotsinsuomalainen Järvinen laulaa suomea herttaisesti. Ja onneksi hänen levynsä on tätä hutia lukuun ottamatta mainio.
www.myspace.com/annajarvinen
Kim Herold: Before I Marry You
Haa! Kim Heroldin uudessa kesäpoppiksessa soi lehmänkello yhtä pinnassa kuin (Don’t Fear) The Reaperissä konsanaan. Ensimmäinen ääni, jonka Herold päästää suustaan on ”wu-huu”. Kun hän myös viheltelee ennen kertosäettä, ovat kappaleen elämänilo- ja aurinkokertoimet kunnossa. Mikä parasta, biisi jättää oikeasti hyvän ja raikkaan maun. Jos tämä Upcider-mainoksessakin soiva kappale ei raikaa nonstoppina ensi kesänä Yyterin Beach Futiksessa, olen ihmeissäni. Se lehmänkello naurattaa vieläkin.
www.kimherold.net
George Michael: True Faith
Kasari- ja ysärihittien raiskaaminen on alkanut muodostua melkoiseksi trendi-ilmiöksi, ja tokihan myös ikisexy George Michael haluaa olla ajankohtainen. Konkaripopparin suurimmat vahvuudet lepäävät äänen seutuvilla, ja siksi tuntuukin kummalta, että New Orderin True Faith -klassikko on pitänyt tulkita kokonaisuudessaan vocoder-saatanan läpi. Tempoa on laskettu alkuperäiseen versioon verrattuna roimasti. Lässy kututulkinta nostaa oksun suuhun kuninkaallisen hienosta kertosäkeestä huolimatta.
www.georgemichael.com
Peer Günt: Knock Out the DJ!
Kun pakokaasunkatkuinen Peer Günt on työnsä tehnyt, ei yleensä jää mitään lisättävää. Ei nytkään. Äijämäinen rock’n’roll-boogie Knock Out the DJ! on bändin mittapuulla varsinainen bailuhitti. Vähän kuin Motörhead kohtaisi Stray Catsin. Kaahaus on kovaa, kitarariffi kunnossa ja Timo Nikki mölisee kappaleensa läpi hurjalla energiatasolla. Tuore digisinkku enteilee toukokuussa julkaistavaa livealbumia, joka sisältää kuusitoista viime kesän keikoilta äänitettyä Peer Günt -biisiä. Ja keikkaakin pukkaa.
www.facebook.com/peergunt
Regina: Jos et sä soita
Ei, Regina ei ole tehnyt coveria Anna Hanskin 1990-luvun alun hitistä – kyseessä on vain ”nokkela” viittaus. Regina tykkää uudistua levy levyltä, ja tämän näytön perusteella se etenee yhä orgaanisempaan ja bändivetoisempaan suuntaan. Nyt Regina henkii 1990-luvun vaihtoehtopoppia ja vanhaa kunnon Wilmaa. Iisa Pykärin ääntä on kaiutettu ja miksattu vähän tavallista alemmas. Kokonaisuus toimii hienosti. Bändiä ikävöiville tiedoksi, että pitkä keikkatauko katkeaa toukokuussa Helsingin Tavastialla.
www.reginaregina.com
Patrick Wolf: The City
Poikkitaiteellisuudestaan tunnetun lontoolaistulkitsijan Patrick Wolfin uutuussinkku The City ehkä menettelisi jonkun elähtäneen brittipopparin comeback-biisinä, mutta 27-vuotiaan jäbän esittämänä soulpop-humppa kuulostaa jo tuoreeltaan elähtäneeltä. Torvet sen kuin pauhaavat ja ote on suorastaan typerryttävän kirkasotsainen. Ylihilpeän biisin kertosäe on kyllä tarttuva, mutta samalla turhauttavan tutun kuuloinen. Tämän sortin retroilu ei välttämättä ole vaihtoehtopopin entisen ihmelapsen leipälaji.
www.patrickwolf.com