Mitkä suomalaiset elokuvakummajaiset näyttäisit ulkomaiselle kaverillesi, Jouni Hynynen?

10.03.2015

Kotiteollisuus julkaisi 6. maaliskuuta uuden singlen Emmauksen tiellä. Suomalaisten kulttielokuvien ystävät epäilemättä ilahtuivat nimivalinnasta, onhan Markku Pölösen parissa päivässä kuvattu Emmauksen tiellä (2001) erottamaton osa suomalaisen elokuvan outolintu-osastoa.

Kysyimme singlen inspiroimina Jouni Hynyseltä, mitkä kummalliset kotimaiset elokuvat hän esittelisi ulkomaiselle ystävälleen ensimmäiseksi, jos haluaisi näyttää tälle suomalaisen kansanluonteen hämmentävää puolta. Hynynen tarttui haasteeseen ja kasasi alempana olevan listan, jolle pääsi mukaan niinkin vahvaa kulttiainesta oleva teos, ettei siitä ollut jälkeäkään edes YouTubessa!

Jari Halonen: Joulubileet (1996)
”Ilmeinen valinta ykköseksi, mutta onhan tämä nerokas. On jotenkin kiehtovaa ajatella, että on olemassa ihmisiä, joilla on tämän kaltainen ajatuksenjuoksu ja mielikuvitus. Ja visio siitä miten se toteutetaan elokuvaksi. Olen aika vakuuttunut, että Stam1nan Hyyrynen saattaisi pystyä tekemään jotain vastaavaa. Tällaisia toivoisi tehtävän enemmänkin.”

Aki Kaurismäki: Calamari Union (1985)
”Lukioajan suosikki, joka tuli katsottua niin moneen kertaan, että muistan repliikit vieläkin ulkoa. En ole uskaltanut palata tähän sen jälkeen, mutta tuossa hyllyssä tuo näyttää odottavan dvd-versiona. Katson heti kun kerkeän, päivitys on tehtävä, saatana.”

Matti Ijäs: Pilkkuja ja pikkuhousuja (1992)
”Tai Katsastus, päivästä riippuen. Katsastus olisi ehkä liian ilmeinen valinta. Tämä on mielenkiintoisempi tarinaltaan, ja nuoren yliopisto/kirjallisuusnörtin ja vanhan juopporunoilijan asettaminen yhteiselle road-tripille on herkullinen ajatus jo lähtökohtaisesti. Petelius vetää lopussa hienon roolin, kuten tietysti myös Paavo Pentikäinen, joka on suorastaan nerokas.”

PilkkujaPikkuhousuja

Mikko Niskanen: Kahdeksan surmanluotia (1972)
”Silkkaa neroutta. Olisi hienoa seurata sivusta miten ulkomaalainen suhtautuu ylipitkiin työ- sekä pontikankeiton kuvauksiin, jotka ovat koko elokuvan ydin. Miehen työ vs. vapaa-aika Suomessa. Ja lopussa korttitalo kaatuu.”

Pekka Parikka: Talvisota (1989)
”Tähän voisi laittaa myös jomman kumman Tuntemattoman, mutta Talvisota on raadollisempi. Sitä paitsi olen huomannut palaavani tähän useammin kuin Tuntemattomiin. TV-sarjana lähinnä.”

Alla kuplii:

Markku Pölönen: Emmauksen tiellä (2001)
”Tässä on jotain samaa kuin Joulubileissä. Tosin tämä on niin kiero elokuva, etten tiedä, onko tämä hyvä vai huono. Mielenkiintoinen. Sen verran mielenkiintoinen, että siitä piti varastaa nimi biisiin.”

Lisää luettavaa