Veteraanibändi Melvins ei lämpene levyjen ilmaisjakelulle: haastattelussa Buzz Osborne

18.04.2012

Rienaavan pitkän uran tehnyt Melvins vanhenee arvokkaasti kuin eilinen kilju. Siinä missä aikalaiset pistävät pillejä pussiin, laittaa aina ajankohtainen Melvins isompaa vaihdetta silmään ja tiivistää entisestään julkaisuvälejään.

Teksti: Teemu Purhonen, kuva: Ipecac

Kello on kahdeksan aamulla Amerikan yhdysvaltojen länsirannikolla Los Angelesissa. Rock-musiikin marginaalissa riekkuvan Melvins-yhtyeen afropäämies King Buzzo istuu tietokoneensa ääressä ja siemaisee loppuun kolmannen kahvikupillisensa pohjat.


Ikkunasta näkyy kaikki se paha, kertoo Buzzo, minkä vuoksi muu maailma suorastaan vihaa Yhdysvaltoja: julkeaa rikollisuutta, irstasta huumeiden käyttöä ja hallitsemattoman korkeaa kolesterolia.

Oikeastaan, ei – ikkunasta paistaa ruudulle kirkasta auringonpaistetta, ja hyvässä kunnossa oleva herrasmies näkyy ulkoiluttavan beaglea kadulla. Kahvikin maistuu hyvältä. Ei kaiken tarvitse olla aina niin synkkää.

King Buzzo, joka tunnetaan myös nimellä Buzz Osborne, perusti yhtyeensä herran vuonna 1983. Työtahti on ollut kova, sillä pelkästään pitkäsoittoja on tuosta päivästä lähtien lanseerattu parikymmentä kappaletta seitsemälle eri levymerkille. Siihen kun lyö päälle ep:t, livelevyt, kokoelmat ja singlet, alkaa lista olla jo naurettavan huikea. Yhteistyötä on tullut tehtyä niin punk-ikoni Jello Biafran kuin tumman ambientin mestarin Lustmordin kanssa.

Eikä yhtye ole lopettamassa. Viime kuussa Melvins julkaisi ilmaiseksi netissä jaettavan viiden kappaleen mittaisen The Bulls and the Bees -ep:n, ja ensi kesäkuussa on vuorossa albumi nimeltä Freak Puke.

Mikä ihmeen friikkilaatta, Buzz?

Freak Puke julkaistaan kesäkuun alussa, ja bändissä soittaa minun ja Dalen lisäksi Fantomasista ja Mr. Bunglesta tuttu basisti Trevor Dunn. Kyse on tavallaan Melvinsin kevytversiosta. Trevor soittaa levyllä ainoastaan pystybassoa. Idea koko hommaan tuli, kun näin Trevorin soittavan amerikkalaisen avantgarde-muusikon Nels Clinen kanssa noin vuosi sitten. Kokeilimme tätä aluksi viiden erittäin hyvin onnistuneen keikan ajan ennen studioon menemisen tuumailua”, valottaa Buzz.

Melvinsin raskaassa perusversiossa on soittanut vuodesta 2006 saakka Big Business -yhtyeen basisti Jared Warren. Samalla bändiin assimiloitiin Big Businessin rumpali Coady Willis, jonka soittovälineet hitsattiin Melvinsissä lähes aivan alusta saakka rytmitelleen Dale Croverin rumpuihin kiinni.

Enemmän on enemmän.

Muusikot, nuo laiskat paskiaiset

Buzzo kertoo Melvinsin olevan paremmassa iskussa kuin koskaan. Miehen filosofia musiikillisesti on ollut sama jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan: pitää vain jatkaa työstämistä. Kuulostaa yksinkertaiselta – toisin kuin Melvinsin sooninen ulosanti, jonka määritteleminen on pitänyt musiikkitoimittajat kiireisinä.

Samaan aikaan Buzzin mielestä muusikot sattuvat olemaan eräitä planeetan laiskimpia paskiaisia.

”Muusikoiden pitäminen ahkerina työmyyrinä on suurta harhaa. Muusikot ovat kokonaisuutena laiskimpia paskiaisia mitä tiedän. Olen henkilökohtaisesti katsonut vierestä, kun bändit eivät lähde kiertueelle satojentuhansien dollarien keikkapalkkioilla per ilta, koska se ei ole heidän mielestä vaivan arvoista. Tällaisia ihmisiä on vaikea nähdä ahkerina. He tietävät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvoa”, siteeraa Buzz Oscar Wildea ja lisää, ettei ole itse ollut koskaan yksi mainitsemistaan ihmisistä.

Kuulostaa hieman katkeralta.

”Katkeralta? Kaikkea muuta. Minusta elämä on kaunista ja tiet loistavat kultaisina. Teen mölymusiikkia työkseni. Kukaan ei ymmärrä tätä paremmin kuin minä”, Buzzo vastaa.

Ilmeisesti möykän soittaminen maistuu, sillä viime vuonna Melvinsin kiertue ylettyi Suomeen saakka. Yhtye koettiin sekä Helsingissä että Tampereella, ja setit olivat lähes kahden tunnin mittaisia.

Pörinäkingi, eikö kahden tunnin settien soittaminen ilta illan jälkeen tee teistä selvää jälkeä?

”Kaksi tuntia? Paskat, meidän pitää ensi kerralla leikata nippu biisejä pois seteistä, koska kaksi tuntia on ihan vitusti liikaa. Itse pidän lyhyempien settien tsekkailusta silloin harvoin, kun menen katsomaan jotain keikkaa. Pidän soittamisesta, joten pitkät setit eivät ole mikään iso juttu. Jos siitä tulee liian raskasta, annan muiden poikien kantaa isomman vastuun, hah”, kuuluu vastaus.

Vakiintuneesta asemasta ja herkästi mielipiteitä jakelevasta asenteesta huolimatta (tai ehkä juuri niiden vuoksi) muut bändit eivät ole kyselleet Buzzilta liiemmin konsultaatiota.

”Monetkaan bändit eivät halua kuulla, mitä minulla on sanottavana, sillä heillä on jo hommat hanskassa. Ja jos jotain menee vikaan, voivat he aina syyttää levymerkkiä tai manageriaan siitä, miksei heistä tullut rikkaita rockareita. Se on oikeastaan tosi vanha tarina. En ole vielä kuullut väsyneestä rokkistarasta, joka syyttää perikadostaan valtavia koka- tai herskamääriä.”

Jyrkkä ei ilmaisjakelulle

Melvins ei ole aina kuulunut pop-musiikin marginaaliin. Yhtye hyötyi Nirvanan massiivisesta menestyksestä päätymällä ison levymerkin listoille vuonna 1993. Ironista sinänsä, sillä Nirvana on eräs niistä bändeistä, joiden musiikista voi kuulla Melvinsin vaikutuksen. Olihan Kurt Cobain suuri Melvins-fani, eikä Nirvanaa olisi sellaisena kuin se muistetaan, jos Buzz ei olisi esitellyt häntä Dave Grohlille ja Krist Novoselicille.


Melvinsin musiikillinen hörhöily ei loppujen lopuksi maistunut Atlantic-levyfirmalle, ja yhteistyötä seurasi pitkä vääntö oikeussalissa. Sittemmin Melvins on löytänyt kodin Ipecac Recordingsilta, ja hyvällä menestyksellä. Tulevaisuutta Buzz ei osaa ennustaa.

”Kuka tietää, mihin suuntaan musiikkiteollisuus on menossa. En ole hyvä arvioimaan näitä asioita. Jos olisit kertonut 20 vuotta sitten, että Nirvana ja Green Day tulevat myymään yhteensä yli sata miljoonaa levyä, olisin pitänyt sinua täydellisenä sekopäänä”, puhisee Buzzo.

Vaikka The Bulls and the Bees -ep julkaistiin ilmaisjakeluna, ei se tarkoita, etteikö Melvins olisi saanut työstään kuuluvaa palkkaa. Ilmaisuuden mahdollisti Scion-levymerkin maksama liksa. Buzz kertoo, ettei hän voi suunnitella julkaisevansa mitään täysin ilmaiseksi, eikä häneltä löydy ymmärrystä luvattomalle nettilatailulle.

”Jos joku luulee olevan oikeutettu ilmaiseen musiikkiin, hän myös hankkii sitä ilmaiseksi tavalla tai toisella. Ilmaiseksi saamisen ja luvatta ottamisen välillä on kuitenkin suuri ero. Jos tätä ei pysty näkemään, terveisiä vanhemmillenne: hienosti kasvatettu.”

Lisää luettavaa