Myydään: moottoripyörän hintaista vapautta – UMK-analyysissä Tommi Läntinen

Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen kuuntelevat UMK-finaalikappaleet ja lyövät pika-analyysit pöytään.

20.01.2022

UMK-finalistien kappaleet on paria vaille pureksittu. Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen lätisevät jokaisen julkaisupäivänä pika-analyysit kustakin biisistä. Cyan Kicksin, Bessin, The Rasmuksen, Youngheartedin ja Oliveran kappaleet on kuultu, tänään vuorossa on Tommi Läntinen kappaleellaan Elämä kantaa mua.

Mikael Mattila

Haloo Helsinki on kirjoittanut Länälle biisin, joka voisi olla Anssi Kelaa, mutta jonka kertosäkeessä kuulee Elli Haloon. Tommi Läntisen biisistä tekee se, että siinä laulaa Tommi Läntinen, ja että se kertoo ”miehen ikään” päässeen laulajaminän vapaudesta. Moiseen moottoripyörä on juuri euroviisuihin sopiva, tarpeeksi matalaotsainen symboli. Muistaakseni euroviisujen säännöissä kielletään tavaramerkit biisien teksteissä, ja arvelen, että pykälä on kierretty juurikin tuolla ”Harley JA Davidson” -soveltamisella. En tiedä!

Länä on tämän vuoden Danny: veteraanipoppari, joka esittää itseään ja itsensä ikäistä pitkän linjan tekijää. Kuusikymppisen Läntisen roolina on olla verevä silver – tai siis – red fox; suomi-AOR:n grand old man, joka tässä esityksessä mukautuu myös sellaisen ihmisen rooliin, joka haluaisi olla ”tommiläntinen”. Musiikkivideossa hän heiluu ”matti röngäksi” hampaisiin asti teryleeniin pukeutuneena, mutta uutislähetyksen loputtua hänestä kuoriutuu nahkarotsissa patsasteleva, spittarit jalassa jarruttelua välttävä (tästä ”kaasun painamisesta” moottoripyörän selässä kirjoittaa rakas päätoimittajamme vähän enemmän) elämän nautiskelija. Lisäksi Traficom tiedotti viimeksi lokakuussa, että korona-aika on lisännyt moottoripyöräharrastusta, joten ehkä biisin kulahtanut teema on sittenkin myös ajankohtainen!

Ei tästä silti miksikään viisuehdokkaaksi ole. Biisi on melkoisen unohdettava aikuisrock-klisee, joka tosiaan kuulostaa Anssi Kelan apinoinnilta, siinä missä Anssi sentään apinoi Springsteeniä. ”Elämä kantaa” on ehkä lattein mahdollisin kielikuva, ja vaikka ymmärränkin että viisuissa populismi on valttia, niin ei tätä hommaa tarvitsisi näin tylsämielisesti silti hoitaa. (Ja ”spittariin / mittariin”, ”uutta suuntaa / ison puun taa” – kamalaa!) Ainut tekstissä hymähdyttänyt kohta oli ”kotkan lailla se liitää itään”. Olemme saaneet alkuvuodesta lukea Venäjän yhä huolestuttavammaksi käyvästä pullistelusta, ja nyt Länä (puoluekannaltaan sd.) kiitää prätkällään päistikkaa kaksipäisen kotkan imperiumin suuntaan. Mikähän mahtaa olla Tommi Läntisen Nato-kanta?

Jukka Hätinen

Tommi Läntisen UMK-kappaleen kohderyhmä on rajattu tarkasti: viidenkympin villityksen kynnyksellä teutaroivat miehet, joilla on pinkka kunnossa mutta pallo jalassa. Heille myydään moottoripyörän hintaista vapautta: omaa maailmaa, joka alkaa siitä hetkestä, kun kypärän visiiri vedetään alas.

Läntinen laulaa kokemuksella: hän on ylittänyt tämän pisteen jo ajat sitten. Läntisen jalkojen välissä mylvii kesäisin sadan amerikkalaisen hevosen voimat, kun hän kääntää Indian Scoutinsa kaasukahvasta ja liittyy motoristikaveriensa letkaan. Pää tuulettuu, tukka hulmuaa, liekki palaa.

Tässä valossa Elämä kantaa mua -kappale sisältää täysin käsittämättömiä stipluja. Biisin kirjoittaneet Haloo Helsingin tyypit ovat kiistämättömän lahjakkaita lajissaan, ja Elli Haloolla on kyky tiivistää sukupolvensa tuntoja samastuttaviksi riveiksi. Läntiselle on laadittu kaikesta modernilta haiskahtavasta riisuttu keskitien classic rock -anthem stadionrock-wooo-ooo-ooilla, ja tismalleen sellainenhan tämän pitikin olla. Tekstipuolella mopo karkaa ojaan, ja toimikoon tämä nyt oppituntina: kirjoittakaa siitä, mistä tiedätte!

Amerikkalaisten moottoripyörien harrastajat ovat yleisesti ottaen varsin merkkiuskollisia, mutta populaarikulttuurin kontekstissa ymmärrän toki, miksi tässä ei lauleta Indianista vaan siitä toisesta ikonisesta yhdysvaltalaismerkistä. Harley-Davidsonin perustivat tietenkin herrat Harley ja Davidson, mutta ei kertakaikkisen kukaan sano ajavansa Harley ja Davidsonilla, se on vain ja ainoastaan ankeata tekstittämistä. Korvaan särähtää Harleyn lausuminen suomalaisittain tai Davidsonin ääntäminen deividsonina – jommin kummin mutta ei näin.

Eniten kappaleessa vaivaavat kuitenkin pari kohtaa, jotka olisi kannattanut työstövaiheessa luetuttaa esimerkiksi moottoripyörää edes metrin matkan ajaneella. Kertojahahmon matkasta ei juuri jäisi laulettavaa hänen yrittäessään painaa kaasua tai jarruttaa spittareilla.

Haastan Mattilan yllä pohdiskelemaa tulkintaa ”kotkan lailla se liitää itään” -kohdasta. Tässähän ei tehdä matkaa Venäjän suuntaan. Kotka on tietenkin Harley-Davidsoninkin kuvastosta tuttu, yhdysvaltalaisen vapauden symboli, valkopäämerikotka. Ja kruisailuanthemeista poiketen Läntinen ei aja auringonlaskuun vaan itään eli kohti nousevaa aurinkoa ja uutta päivää. Bensa ei riitä Torinoon asti, mutta kappale saanee auringon taas paistamaan Läntisen suuntaan ainakin hetkeksi aikaa.

YouTube video

Rumban UMK22-pika-analyysit:
Cyan Kicks – Hurricane: ”Biisi Ylen joukkueurheilulähetysten välimontaaseihin”
Bess – Ram pam pam: Vaihteeksi hyvää euroviisujen ”tajuamista”
The Rasmus – Jezebel: Kevytmaito-glam kohtaa melankolis-romanttisen kajaalipopin
Younghearted – Sun numero: Kirurgisen tarkasti optimoitu erohaikeusballadi
Olivera – Thank God I’m an Atheist: Nietzscheläistä leppoistelua ja lauluääni vedenjakajana

UMK22-biisien julkaisupäivät:
pe 21.1. Isaac Sene – Kuuma jäbä

Lisää luettavaa