Nuorta lempeä, nettikiusaamista ja tilttaamista – Rumba kävi kuuntelemassa Robinin tulevaa levyä

Rumban avustaja vieraili pullakahvilla Punavuoren äärimmäisellä laidalla ja altistui teinitähden uudelle materiaalille. Myös artisti itse tavattiin.

Teksti: Jami Järvinen, kuva: Universal

Universalin veikot ja veikottaret päättivät joskus kesäkuun puolivälissä, että olisipa hauskaa kutsua joukko rokkipoliiseja kuuntelemaan Robinin uutta levyä, vaikka sitä ei ole vielä edes tehty. Koska miksi ei. Päiväksi sovittiin 4. heinäkuuta.

Kello lyö yksi iltapäivällä. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä ei näy katukuvassa. Robinin albumia yhä äänitetään Jenni Vartiaisen puolison hallinnoiman studion uumenissa Rööperin historiallisessa tehdasmiljöössä, kun liuta musiikkitoimittajia saapuu paikalle. Kättelemme kaikki toisiamme ristiin kuin olisimme parempaakin väkeä. Robinia edustava Heidi Nuopponen kehottaa napsimaan pöydästä kahvia tai limsaa.

Manageri Hannu Sormunen kiikuttaa paikalle vadillisen kaupan valmispullaa. Tankkaamme yhteisymmärryksessä.

”Robin on juuri laulamassa”, Nuopponen kertoo ja viittaa viereiseen huoneeseen. Seuranneen vuoropuhelun perusteella selviää, että nauhoitukset ovat puolivälissä. Kuutisen kappaletta on ”todella valmiita”, mutta koska albumille on tulossa kaikkiaan 16 raitaa, savottaa on yhä jäljellä tuottajilla.

”300–400 biisiä on kuunneltu tätä varten”, meille kerrotaan. Vaikka niistä on kelpuutettu jatkoon vain kourallinen, levyllä on silti mukana melkoinen armeija tekijöitä. Hannu Sormunen luettelee nimiä: Joonas Angeria, Jonas Olsson, Jimi Constantine, Pekka Eronen, Risto Asikainen, Heidi Maria Paalanen, DJPP, Henri ”MGI” Lanz…  Myös Robin itse on ollut mukana biisiteossa.

Maki Kolehmaista ei mainita.

Ennakkokuunteluun on valittu lopulta kuusi kappaletta, joiden täsmennetään useaan otteeseen olevan vain ”raakamiksauksia”, jotka voivat yhä elää. Sormunen näpäyttää sikermän soimaan.

Ensimmäinen teos yllättää iloisesti. Erilaiset-kappale rullaa eteenpäin hyvällä sykkeellä. Mielessä käväisee Lou Began takavuosien jymyhitti Mambo No. 5. ”Oot tyttöni mun, oon tiukasti sun”, Robin napauttaa melko vahvasti koneistetun taustan päällä. Risto Asikainen ja Jonas Olsson ovat olleet puikossa viisua väsätessä.

Heti perään tarjotaan Ten Sharp -henkistä pianoballadia. Onnellisen melodia on oudon tutunkuuloinen, biisiä voisi luulla käännöskappaleeksi. Meille kuitenkin vakuutetaan teoksen olevaa Jonas Olssonin ja Pekka Erosen luovuuden hedelmä.

Alkaa vaikuttaa siltä, että Jonas Olsson on poikkeuksellisen tehokas tuottaja.

Kolmanneksi tulee jotain aivan muuta: Ei välii on Robinin omaa työtä yhdessä keikkakitaristi ja lapsuudenystävä Sampan kanssa, mitä nyt hiukan Simo Reunamäki on jätkiä jeesannut. Kappaleen varoitetaan olevan muita omakohtaisempi, vaikka kaikki biisit joka tapauksessa perustuvat Robinin omiin aiheisiin.

Railakkaan kuuloinen kitarapoppi rämähtää ämyreistä. Biisi ei ole mitenkään mielettömän monipuolinen, mutta toimii kuin junan vessa silloin ennen. Kappale julistaa nuoruuden emansipaatiota: ei ole 15-kesäisen tehtävä murehtia ammatinvalintaa ja eläkevuosiaan. Vauhdikas rämpytys on kuin Anssi Kelan 1972-kappaleen antiteesi tai paremminkin esipuhe. Vasta jälkeenpäin tiedetään, keistä tuli lääkäreitä ja keistä pitkäaikaistyöttömiä, antaa nuorten nauttia nuoruudestaan.

Setti on puolivälissä. Hannu Sormunen vakavoituu. Neljäntenä raadille soitetaan yksi tulevan albumin avainbiisejä. Robin oli halunnut käsitellä teemaa jo aiemmin, mutta vasta nyt päästiin asiaan. Ikitehokkaan Jonas Olssonin ja Heidi Maria Paalasen kynäilemä kappale on musiikillisesti täysin yhdentekevä pop-jollotus, mutta sanat ja sanoma ovat tärkeät. Anonyymit ja nimimerkit kertoo nettikiusaamisesta.

Robin valaa biisissä uskoa ja toivoa kiusaamisen uhreille. Yleissävynä on eräänlainen it gets better -sanoma. Vaikka ”joku laumasielu haukkuu sua taas”, niin ”vielä tulee vastaan joku, joka kaiken ymmärtää.”

Heti perään Jonas Olssonin ja Jimi Constantinen yhteistyönä syntynyt Tilttaamaan vie aatokset kauas nettihäiriköistä. Koneäänimaisema aloittaa lupaavalla narskunnalla. Kiltistä nörttihuumorista inspiroitunut kappale sisältää muutamia tuokioita, joiden toivoisi jäävän yleiskieleen. ”Kun sä räpsyttelet sun ripsii, mun äly menee kipsiin.”

”Ti-ti, ti-ti, tilttaamaan”, kyllähän tätä hoilaisi pienessä sievässä.

Viimeiseksi ilmoille paiskataan vielä Oikee-niminen teos, jonka Samuli Laiho ja Jonas Olsson ovat väsänneet hiukan väkinäisen oloisesti. Tasatahtiin jyskyttävä bilebiisi ei vaikuta aivan valmiilta, jos se sellaiseksi koskaan tuleekaan. Ainoa hymynkare käväisee suupielissäni, kun olen erottavinani länsimaisen populaarikulttuurin historian ujoimman dubstep-väliosan jossakin kappaleen häntäpäässä.

Kokonaisuutena mielikuva on melko positiivinen. Pahimmat makismit ovat jääneet pois. Kappaleet ovat aikuisemman kuuloisia – kuten tietysti laulajakin. Tämä ei ole pelkkää lastenkamaripoppia. Lommoposkisempikin resureino voi kuunnella uutta Robinia ilman noloutta, mikäli muu albumi noudattelee samaa linjaa.

Musiikki kumisee aivoissani yhä, kun pääsen tapaamaan Robinia. Artistilla höyryää edessään pastalounas, mutta hyväntuulinen nuorimies sysää annoksensa toviksi sivuun jutellakseen kanssani.

Onneksi olkoon, uusi materiaali kuulosti erittäin hyvältä.

”Okei, kiitos kiitos!”

Se oli…

”Uudenlaista?”

Niin, ja aikuisempaa. Etenkin jotkin teemat ovat aika vakavia, kuten tämä nettikiusaaminen.

”No, se on aika iso asia nykynuorilla kuitenkin, tehdään paljon juttuja ja liikutaan netissä. Se on aihe, josta mun mielestä ei puhuta tarpeeksi.”

Onko tämä omakohtainen juttu vai oletko vain huomannut tämän ilmiön?

”Huomannut! Olen huomannut, että sellaista on.”

Sinä et niin paljon piittaa siitä, mitä netissä sinusta kirjoitellaan anonyymisti?

”No, en todellakaan, sitä tulee niin paljon. Mun kohdalla tätä ei voi oikein verrata. Se on vähän eri asia, koska mä olen artisti.”

Levy on kuitenkin melko omakohtainen, olet vaikuttanut sen sisältöön ja tehnyt sinne omiakin biisejä. Ainakin tämä yksi oli sinun käsialaasi.

”Joo, kyllä! Itse asiassa kaikki biisinaiheetkin ovat suoraan minulta. Näitä biisejä on tehty biisileireillä. Olen tehnyt omia biisejä ja tehnyt niitä tuottajien kanssa. Mä olen ollut tekemässä jokaista biisiä ja näitäkin, joita just kuulit. Tai jos en jokaista, niin suurinta osaa.”

Mikä on biisileiri?

”Siellä on tuottajia, biisintekijöitä ja sanottajia, ja ne kokoontuvat kaikki yhteen. Lisäksi siellä on artisteja, joille niitä biisejä tehdään. Se kestää suurin piirtein jonkun viikonlopun. Aloitetaan lauantaina aamulla, lopetetaan illalla. Ja sitten sunnuntaina sama setti. Tuottajat ja biisintekijät jaetaan 2–3 hengen ryhmiin. Yhdessä ryhmässä tehdään yksi biisi.”

Kuulostaa tehokkaalta.

”Se on tosi tehokasta. Siinä pääsee itsekin tutustumaan niihin biiseihin. ’Tota vois muuttaa, ja tota’, pääsee tekemään niiden kanssa.”

Edellinen levy oli melkoinen hitti, oliko uuden albumin tekeminen helpompaa vai vaikeampaa?

”Ei todellakaan helpompaa, nyt on ollut vaikein tekoprosessi. Meille on tullut monia satoja biisejä, joista on karsittu kymmeniä ja niistä taas karsittu… Sanoituksia muutellaan, jos ei tykkää jostain kohdasta. Ja niitä muutetaan moneen kertaan. Mikä sitten on lopullinen versio. Pitää itsekin olla todella kartalla.”

Äsken kerrottiin, että olet lähdössä huomenna lomalle. Onko sinulla ihan täysi kesäloma ennen keikkasyksyä?

”Nyt pitäisi vielä vähän puristaa. Vedetään muutamia biisejä tuossa studiolla. Tää päivä pitäisi puristaa, mutta huomenna pääsee lomailemaan.”

Mitkä ovat loma-aikeet?

”Me mennään perhepurjehdukselle, ollaan kolme viikkoa merellä.”

Kolme viikkoa purkissa?

”Hah hah, purkissa nimenomaan. Kyllä me varmaan joitain stoppeja tehdään.”

Se voi olla kovempaa kuin työskentely studiolla…

”Se on sentään rentouttavaa. Onhan tämäkin, mutta tässä pitää käyttää aivoja. Se ei ole mun homma!”