Tässä jatkoa eilen julkaistun NIN-historiikin ensimmäiselle osalle. Paneudumme tarkemmin Trent Reznorin terävän kielen niittämään satoon sekä artistin viime vuosien tekemisiin.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Interscope / Mikko Marjakangas
Siihen nähden, että Trent Reznor on sanonut kärsivänsä epävarmuudesta ja masennuksesta, hänellä on tavattoman terävä kieli. Reznor ei ole koskaan epäröinyt laukoa kärkkäitä näkemyksiä kollegoistaan.
Pretty Hate Machinen aikaan Reznor halveksi avoimesti 1980-luvun tukkarockia. Kärjekkäin kritiikki kohdistui Bon Joviin. Kimaltava areenarock oli tietenkin marginaalinimelle tyypillinen pilkan kohde, mutta Reznor antoi täyslaidallisen myös englantilaiselle The Stone Rosesille ja koko Madchester-skenelle.
”Niissä bändeissä ei ole mitään sisältöä”, Reznor tokaisi Stone Rosesista ja muista senaikaisista psykedeelisiä soundeja kokeilleista rockbändeistä Guitar Worldille vuonna 1990.
”Mitä tulee koko Manchesterin tanssipaskaskeneen, se näyttää koostuvan vain ’seuraa johtajaa’ -tyypeistä, jotka eivät osaa kirjoittaa biisejä. Minusta se on tylsää. Eikä housekaan kiinnosta minua sen enempää.”
Reznor päätti jo Nine Inch Nailsin alkuaikoina, ettei hänen tarvitse miellyttää kaikkia kansanosia – eikä hän ole koskaan ole arvostanut artisteja, jotka miellyttävät. Tämän osaston bändeistä esimerkiksi R.E.M. on saanut monessa haastattelussa kuravettä niskaansa. Kumma kyllä Reznor on jättänyt U2:n ja sen saarnamiehen Bonon rauhaan. Hän jopa äänitti coverin U2:n Zoo Stationista Mojo-lehden kylkiäisenä vuonna 2011 julkaistulle Achtung Babyn tribuuttilevylle.
Reznorilla on riittänyt sanottavaa myös muista 1990-luvun vaihtoehtorockin suuruuksista. Billy Corgania hän nälvi jo Smashing Pumpkinsin suuruusvuosina, ja kun Corgan toi yhtyeensä uuden version keikoille vuonna 2007, Reznor tokaisi NME:lle koko homman haiskahtavan ”yritystoiminnalta”.
Nirvanasta ei pahaa sanottavaa juuri löytynyt, mutta Pearl Jam on sitten eri asia. ”Minä vittu vihaan Pearl Jamia”, Reznor tokaisi Axcess-lehdelle vuonna 1994.
Soundgardenin Chris Cornellia Reznor ruoski niinkin hiljattain kuin vuonna 2009. Cornell oli tuolloin julkaissut nihkeän vastaanoton saaneen, Timbalandin kanssa yhteistyössä tehdyn Scream-soololevynsä, ja Reznor lyttäsi albumin ”hävettäväksi”.
Reznor ei ole säästellyt edes omia sankareitaan. Prince, jonka esimerkki innoitti Reznoria äänittämään useimmat soittimet levyilleen itse, sai kuulla kunniansa, kun Reznor tapasi idolinsa Broken-ep:n jälkimainingeissa studiossa. Brokenin rankka soundi sai funk-kuninkaan kiinnostumaan samanlaisista kokeiluista, ja hän toivoi Reznorin tekevän remixin yhdestä kappaleestaan. Tavanomaisen korskeaan Prince-tyyliin esiintynyt taiteilija sai kuitenkin NIN-johtajan takajaloilleen.
”Vittu mikä hyypiö”, Reznor murahti Select Magazinen toimittajalle vuonna 1994.
”Näin hänet pitkän käytävän toisessa päässä, ja aloimme kulkea toisiamme kohti. Lähestyimme ja lähestyimme toisiamme, mutta sitten hän vain kävelikin mitään sanomatta ohitseni. Ihan sama, kuka noin käyttäytyy, tuollainen on hevonpaskaa.”
Prince-kertomus toistuu myös Rumbassa 8/94 julkaistussa haastattelussa.
Teininä enimmäkseen Kissiä kuunnellut Reznor avautui vuonna 2009 myös Gene Simmonsista.
”En halua koskaan olla kuin Gene Simmons: vanha mies, joka pistää meikkiä naamaan viihdyttääkseen lapsia, kuin pelle joka lähtee töihin”, Reznor sanoi Filippiinien Daily Inquirer -lehdelle. Tästäkös Simmons kimpaantui.
Aivan erityinen paikka Reznorin sydämessä on tietenkin Marilyn Mansonilla. Reznor kiinnitti Mansonin yhtyeineen Nothing-levymerkilleen vuonna 1993 ja oli mukana tuottamassa näiden kolmea ensimmäistä julkaisua. Aluksi Reznor ja Manson olivat ylimmät ystävykset, mutta kaveruus alkoi säröillä Mansonin läpimurtolevyn Antichrist Superstarin (1996) äänitysten aikaan ja katkesi kokonaan, kun kaksikko kilpaili keskenään siitä, kumpi pääsisi enemmän esille David Lynchin Lost Highway -elokuvan soundtrackilla.
Tämän jälkeen alkoi julkinen, sangen näkyvästi uutisoitu loanheitto. Kaksikko pääsi melkein sopuun Fragilen julkaisemisen jälkeen, kun Manson esiintyi Nine Inch Nailsin keikalla ja Starfuckers Inc. -videolla, mutta sovinto ei kestänyt kauaa. Viimeksi Reznor totesi Spinnerin haastattelussa vuonna 2009 Mansonin muuttuneen ”huumepöllyiseksi pelleksi”.
Fragile-levyn toivottua vaisumpi vastaanotto sai Reznorin sotimaan koko nu metal -skeneä vastaan. Reznorin näyttää olleen vaikea hyväksyä, että suuri yleisö halusi kuunnella ennemmin pomppumetallia kuin taiteellisesti kunnianhimoisempaa musiikkia. Limp Bizkitistä ja Nine Inch Nailsia aiemmin ihailleesta Fred Durstista tuli Reznorin suosikkivihollinen.
”Mikäs siinä, jos joku tietää paikkansa ja on että ’Hei, olen idiootti joka soittaa paskaa musiikkia, mutta kun jengi kerran ostaa sitä, otan tästä kaiken irti’. Mutta se toinen juttu, jos kaveri kuvittelee olevansa David Bowie tehtyään biisin nimeltä Break Stuff. Fred Durst varmaan kirjoitti break-sanan väärin parilla ensimmäisellä yrittämällä”, Reznor maalaili Kerrang-lehden haastattelussa vuonna 2000.
Durst laukoi takaisin esimerkiksi tekemällä pilaa Closer-hitin sanoituksista Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavoured Water -levyn (2000) avausbiisillä. Tommy Udo huomauttaa kirjassaan, että Durstin piti pyytää Reznorilta lupa Nine Inch Nails -sanoitusten käyttämiseen, ja Reznor myös sellaisen antoi.
Tämä episodi havainnollistaa hieman, miten julkinen riiteleminen tuntuu olevan Reznorille sodankäynnin sijaan hauskaa kilpailuasetelmien rakentamista. Oletettavasti Reznor vilpittömästi halveksuu radiokelpoista koko kansan musiikkia, mutta suunpieksäntä antaa hänelle myös virtaa. Mikään ei ilahduta mediaa enempää kuin kunnon bändisota, ja kun otsikoita syntyy, pysyy artistin nimikin paremmin kansan huulilla.
Osviittaa Reznorin luonteenlaadusta saa myös eräästä Suomessa tapahtuneesta hässäkästä. Kun Nine Inch Nails esiintyi vuonna 2007 Ankkarockissa, liian aikaisin alkanut festivaalin päätösilotulitus alkoi paukkua herkän Hurt-slovarin päälle. Esityksen jälkeen Reznor viskoi kiivastuksissaan takahuoneen irtaimistoa seinille.
Fullsteam Recordsin Johannes Kinnunen, joka toimi tuolloin Ankkarockin tiedottajana ja seurasi tapahtumia paikan päällä, ei kuitenkaan kokenut asioiden jälkiselvittelyä erityisen dramaattiseksi.
”Kun biisi päättyi, bändi tuli bäkkärille. Kiertuemanageri juoksi tuotantotoimistoon huutamaan, ja Trent laittoi takahuoneen kalustusta uusiksi. Rauhoittuivat kuitenkin hetkessä, kun ilotulituksen käynnistämisestä vastannut henkilö tuli pyytämään managerilta anteeksi. Eikä sinne bäkkärille tullut edes mitään isompaa vahinkoa. Stoori on saanut ehkä todellisuutta legendaarisemman maineen”, Kinnunen muistelee.
Trent Reznor ei kenties ole 2000-luvulla jättänyt räväköiden lausuntojen antamista, mutta muuten hän on rauhoittunut.
Alkoholi- ja huumeaddiktioon 1990-luvulla vajonnut Reznor yritti raitistumista jo ennen Fragilen julkaisemista, mutta se yritys kariutui, kun Reznor päätti juhlia Billboardin ykkössijaa yhdellä drinkillä. Pian hän otti jälleen lasillisia ennen aamupalaa.
Vuonna 2000 Reznor nuuskasi vahingossa heroiinia kokaiinin sijaan, sai yliannostuksen ja kiidätettiin sairaalaan. Seuraavana vuonna hän kirjautui vieroitushoitoon, ja sen jälkeen lakko on pitänyt.
”Ennen vanhaan drinkin ottaminen tuntui hyvältä idealta. Sitten yksi drinkki muuttui muutamaksi. Viiden lasillisen jälkeen kokaiini alkoi tuntua ihan mahtavalta idealta. Ei siinä ollut sen kummempaa”, Reznor kertasi päihdemenneisyyttään Q-lehdelle viime vuonna.
Raitistumisen jälkeen Reznor on virkistynyt silminnähden. Seuraavaa NIN-studiolevyä tosin saatiin odottaa vuoteen 2005, jolloin Fragilea huomattavasti suoraviivaisempi With Teeth ilmestyi. Albumi sai kriitikoilta jokseenkin kädenlämpöisen vastaanoton, mutta se nousi jenkkilistan ykköseksi ja myi rivakammin kuin edeltäjänsä. Synkistelijä alkoi päästä elämässään tasapainoon: Revolver-lehden artikkelissa hän kertoi olevansa ”aika onnellinen”.
Tämän jälkeen Reznorin työskentelytahti on kirinyt suorastaan maanisiin mittasuhteisiin. Kun ennen vanhaan uutta NIN-tuotantoa saatiin odottaa ehkä kuuden vuoden välein, With Teethin seuraaja Year Zero julkaistiin niinkin nopeasti kuin vuonna 2007.
Levyä edelsi ennennäkemättömän kekseliäs promokampanja. 42 Entertainment -yhtiön kanssa suunnitellussa pelissä NIN-fanit houkuteltiin aarteenetsintään, jossa uuden albumin salat aukenivat nettisalapoliisityön tuloksena.
Vuoden 2007 kiertuepaidan selkään oli piilotettu viesti, johon .com-päätteen lisäämällä pääsi mystiselle verkkosivulle. NIN-keikkojen vessoista löytyi muistitikkuja, joilla oli uusia biisejä mp3-muodossa. Pikkuhiljaa tiedonmurusista rakentui kokonainen scifi-tarina Reznorin ideoimasta dystopiasta, jossa Yhdysvallat on muuttunut vuonna 2022 kristilliseksi teokratiaksi, jonka kansalaisia pidetään kurissa juomaveteen lisätyllä huumeella. Rolling Stonen toimittaja kuvaili kampanjaa osuvasti ”Da Vinci -koodiksi rock-nörteille”.
Eikä jatkoa tarvinnut odottaa kauaa. Vuonna 2008 julkaistiin parin viikon varoitusajalla instrumentaalivetoinen Ghosts I–IV -levy, ja paria kuukautta myöhemmin esiteltiin yhtä odottamattomasti täysverinen studioalbumi The Slip.
Interscope-sopimuksestaan vapautunut Reznor julkaisi molemmat tuotokset oman The Null Corporation -levymerkkinsä avulla, ja omaehtoisuus antoi artistille vapauksia perinteisten julkaisusääntöjen venyttämiseen. Ghosts-levyn riisutuimman version sai ladata ilmaiseksi, ja Slip tuli nettijakeluun kokonaisuudessaan maksutta. Tästä huolimatta albumin cd-versio nousi jenkkilistalla sijalle 13.
Ei hullumpi saavutus, mutta Reznor vaikutti Las Vegas Review-Journalin haastattelussa pettyneeltä. ”Ei tämä miltään ylitsevuotavalta menestykseltä tunnu”, Reznor sanoi puoli vuotta Slipin julkaisemisen jälkeen. Nyt Nine Inch Nails on palannut suuren yhtiön suojiin ja solminut sopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Huomionarvoinen liike, kun ottaa huomioon, että Reznorin lempipuheenaiheisiin on alusta asti kuulunut levyfirmojen rahanhimon haukkuminen ja taiteellisen vapauden vaatiminen.
Vuonna 2009 Reznor ilmoitti, että Nine Inch Nails jää määrittelemättömäksi ajaksi telakalle. Samana vuonna hän avioitui laulaja Mariqueen Maadigin kanssa, ja pariskunta perusti How to Destroy Angels -yhtyeen. Tämä kokoonpano on julkaissut kolmen vuoden sisään kaksi ep:tä ja albumin. Despootin otteisiin Nine Inch Nailsissa tottunut Reznor sai huomata uuden yhtyeensä studiosessioissa, että vaimon lauluraitoja äänittäessä kannattaa olla tahdikas: ”Olisi varmaan pitänyt sanoa se puolisofiltterin läpi”, Reznor naurahti Rolling Stonen haastattelussa muistellessaan erästä riitaa, joka seurasi siitä, kun Reznor tokaisi vaimolleen tämän laulaneen huonosti.
Vuonna 2010 Reznor sävelsi musiikin David Fincherin The Social Network -elokuvaan. Fincher-yhteistyö jatkui seuraavana vuonna The Girl with Dragon Tattoo -jännärin soundtrackilla. Sekä elokuvasävellyksillä, How to Destroy Angelsin julkaisuilla että Nine Inch Nailsin 2000-luvun levytyksillä on ollut mukana Reznorin luottomieheksi vakiintunut brittimuusikko Atticus Ross.
Reznorin tuotokset ovat säilyneet kauttaaltaan laadukkaina. Silti Nine Inch Nailsin tulevaisuus mietityttää.
Entisajan suunnannäyttäjä on 2010-luvulla vakiintunut instituutio, ja vakiintuneet instituutiot tapaavat toimia nostalgian voimalla. Tämä vaivaa artistia itseäänkin.
”Toivon, ettemme ole vielä ylittäneet nostalgiaryhmän rajaa. Mutta ei sitä koskaan tiedä”, Reznor mietti toukokuussa Rolling Stonen haastattelussa.
Nostalgiakysymys leijuu uuden Hesitation Marks -albumin yllä senkin vuoksi, että Reznor tuntuu katsovan levyllä tiukasti taaksepäin. Albumin kansikuvituksen on suunnitellut Russel Mills, joka vastasi myös Downward Spiralin kansista, ja Hesitation Marksin ulkoasu tuntuukin kuin tuulahdukselta parinkymmenen vuoden takaa.
Yhteneväisyydet eivät ole sattumaa, sillä Reznor vihjaisi The New York Timesille uuden levyn olevan eräänlainen vierailu kolmekymppisen Trentin mielenmaisemaan.
”Tavallaan olen edelleen se sama tyyppi. Tunnen sitä kaveria kohtaan myötätuntoa. En inhoa häntä enkä kaipaa häntä. Mutta miltä vanhat asiat näyttävät henkisesti ja fyysisesti paljon tasapainoisemmassa elämänvaiheessa, perheellisenä?”
Vaikka Reznor kokee olevansa jollain tavalla edelleen sama vanha ankeilija, on ainakin yksi osa-alue, jolla ääni on muuttunut kellossa.
Nine Inch Nailsilta on tulossa pian uusi albumi ja sen promotoiminen on paraikaa käynnissä, mutta Reznor ei ole tänä vuonna vielä julkisesti solvannut ketään.
Jälkisanat: Ei muuten kulunut montaa päivää lehden ilmestymisestä, kun Reznor jo avautui Twitterissä Biffy Clyrolle.
Nine Inch Nails Hartwall-areenalla 8. toukokuuta. Rumba on tapahtuman mediakumppani.