Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Rohkeat kuvat, sen löydät täältä.
Tällä kertaa vuorossa on Hinaa mut himaan -singlen hiljattain julkaissut Emma Gun. Laulaja lainasi Liian maanantai -sinkullaan Dingoa, mutta mistä hän itse vaikuttuu ja miten biisit lähtevät syntymään? Laulaja kertoi Rumballe biisin kirjoittamisesta, päätymisestä artistin uralle ja myös taustastaan musiikkimaailman ulkopuolella.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Williamin Penelope. Jos biisin vois kuluttaa puhki, niin tää ois tän kesän aikana mulle jo käyny, mutta ei. En oo vieläkään kyllästynyt siihen biisiin.”
”Aluksi se oli tietenkin hauska, kun ei biisin laulu edes kuulosta suomelta. Suoraan kuin ulkomailta ja aivan hiton cätchy. Tykkään kovasti.”
Mist sä tuut?
”Mä tuun Helsingistä. Nuoruuteni vietin Lauttasaaressa, jossa asuin äitini kanssa. Musa ei mitenkään erityisesti ollut läsnä mun nuoruudessa. Äiti ei ole taiteilija ollenkaan ja isä oli rokkari, mutta ei vahvasti läsnä mun elämässä.”
”Jokin musapunkki muhun sit isän puolelta taisi kuitenkin iskeä ja kiinnostuin laulamaan ittekseni joskus 11-vuotiaana. Silloin YouTuben alkuaikoina aloin latailemaan omia cover-lauluja nettiin.”
”17-vuotiaana muutin Kontulaan ja aloin kirjottamaan omia kappaleita kitaralla rämäsistä perussoinnuista alkaen. Opiskelin siinä sivussa pelialaa ja striimasin videopelejä. Julkaisin muutamia kappaleita, mutta se oma juttu musiikin ja itteni ilmaisun kohdalla vaati vielä etsimistä.”
”Tän jälkeen muutamia vuosia sitten lähetin mun kappaleita kustannusyhtiölle, jossa jengi innostui auttamaan mua saamaan biiseille myös tuotannon taustalle. Sitä kautta päädyin myös julkaisemaan omaa matskua levy-yhtiön kautta.”
”Oon tilanteessa, jossa biisit edelleen tulee mun olkkarista ja parista tölkistä kaljaa. Mun tilanne mahdollistaa sen, että biisi tulee pohjimmiltaan multa ja lopullista tuotantoa voidaan hioa sitten jälkikäteen studiolla.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mä halusin aina artistiksi. Mä varmaan aloin tekemään omia biisejä jonkinlaisena terapiana ittelleni. Hommat pitää vaan kirjoittaa ylös ja ulos. Kai mulla on joku pakottava tarve kertoa tarinoita mun omasta vinksahtaneesta näkökulmasta ja saada kavereissa naurua ja itkua aikaan.”
”Mä haluun ottaa mun musiikin artistina vakavasti, mutta en oikeastaan itteeni. Artistina mä pääsen kans tutkimaan itteeni ja olemaan aivan crazy.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Kun mä oon aloittanut laulaja-laulunkirjoittana aikoinaan, Ed Sheeran on ollut kova. Laulussa mä oon aina ollut inspiroitunut klassisesta r&b:stä.”
”Mä todella rakastan myös Lana Del Reytä ja Marinan tulkintaa ja draamaa.”
Supervoimasi?
”Kuulostan kuulemma makeelta matalalta laulaessani. Frendi myös sano, että mulla on super-rakko. Tämä tuskin liittyy musiikilliseen supervoimaan, muuten kuin ehkä että studiolla mun ei tarvitse ravata koko ajan kusella.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Mä haluisin ajatella, että näkisin mun biiseissä jotain syvempää asiaa. Mä haluisin nähdä olevani kiinnostut kimmasta biisien takana ja jäisin miettimään mitä se seuraavaksi tekee.”