”Sydänsurut ja kaikenlaiset muut ongelmat varmaan auttaa rakastumaan meidän musaan” – haastattelussa Rohkeat kuvat

Rohkeat kuvat ovat hyvässä matkassa.

Emilia Anundi

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Heviteemu, sen löydät täältä.

Tällä kertaa vuorossa on Rohkeat kuvat, joka oli Rumbassa ”napakka tapaus” ja Joo-kappale Radio Helsingillä vuoden kesähitti -yleisöäänestyksen voittaja. Oululaislähtöinen yhtye on kovassa nosteessa ja se ei johdu vain hyvistä biiseistä. Yhtye hyödyntää mielenkiintoisesti montaa eri laulajaa, mutta yhtye itse näkee siinä myös eräänlaisen kääntöpuolen. Bändi kertoo Rumballe mistä kaikki alkoi.

Rohkeat kuvat -yhtyeen muodostavat Miska Kuusela (laulu ja rummut), Saara-Leena Niemelä (laulu ja kitara), Mikko Kanniala (kitara), Severi Nokela (kitara) ja Nora Moberg (basso ja taustalaulu). Haastattelussa vastaajat on merkitty etunimillään.

Mikä soi napeissa just nyt?
Miska: ”Protomartyrin uusi albumi Ultimate Success Today on ollut kovassa toistossa. Nykyään enää harvoin jää koukkuun johonkin levyyn paria pyöräytystä enempää, koska uutta ja mielenkiintoista musiikkia tulee niin paljon.”

”On ollut mukava kun on pitkästä aikaa tullut sellainen albumi johon jää jumiin. Protomartyr auttaa itsellä samaan nälkään mihin Interpol hyvinä aikoinaan vastasi, vaikka Protomartyr onkin aika paljon hurjempaa kamaa.”

”Jos Ultimate success todaylta pitäisi valita yksi kappale niin tällä hetkellä se olisi The Aphorist. Aivan äärimmäisen hienoa melankoliaa ja kaihoa sisältävä kappale.”

Saara: ”Oon itseasiassa viime aikoina kuunnellut vaan yhtä kauhu-podcastia. En viitsis kertoa nimeä, kun on niin nolo harrastus, mutta mahtaa olla amerikkalainen. Multa ei ehkä kannata kysyä hoteimmista bändeistä, kun tutustun niihin monesti vähän viiveellä, kun sitä tarjontaa meinaa olla koko ajan niin muhkeasti, että kohisee aivoissa.”

”Ilmiöt ja musiikkikin on helpommin hahmotettavissa ja sulatettavissa pienen etäisyyden päästä, joten harvoin ihastun mihinkään uuteen musiikkiin. Viimeksi luureista taisi kuulua Minnie Riperton tai Cocteau Twins. Keväällä tullut Yves Tumorin levy on soinut läpi usiamman kerran.”

”Mulle saa suositella hyvää uutta musiikkia, mutta toisaalta tuskin mä suostun tykkäämään mistään, mitä mulle on joku muu suositellut. Älkää suositelko.”

Mist sä tuut?
Miska: ”Tulen Maikkulasta. Se on Oulussa mopoilevasta nuorisosta tunnettu asuinalue. Kaverit pitivät outona, kun mopoiluikään päästessäni pyysin vanhemmilta pyörän. Oulussa tuli kasvettua aikuiseksi ja tutustuttua kaikkiin tyyppeihin, joiden kanssa hengailen ja teen musiikkia yhä tänäkin päivänä. Helsinkiin muutin vuonna 2016 ja uusiin ihmisiin ei juurikaan ole tarvinnut tutustua, koska kaikki oululaiset on täällä.”

Saara: ”Landespede. No heh, Oulusta siis. Aika samanlainen tarina kuin Miskalla sillä erotuksella, että tähän bändiin ja nykyisiin oululaisporukoihin oon tutustunut paremmin vasta Helsingin päädyssä. Sattumaa, kohtaloa, saman- vai erintekevää. Ken tietää.”


Silloin tajusimme, että haluamme artisteiksi.

Miska: ”Aloin soittamaan rumpuja 10- vuotiaana ja silloin ei vielä ehkä suurempia artistihaaveita ollut. Se oli mukavaa, joten sitä jaksoi harrastaa. Katsoin sitten joskus Jay-Z:n Fade to Black -dokkaria, joka kertoo sen ’viimeisen’ levyn, The Black Albumin teosta ja ’viimeisestä’ keikasta, joka oli Madison Square Gardenissa ehkä vuonna 2004.”

”Siinä ne keikkaosuudet oli meikästä niin siistejä, että se herätti jonkinlaisen artistiksihaluamiskipinän. Räpin tekeminen on kuitenkin niin vaikeaa, niin päätin että jätetään se taitavammille ja aletaan itse soittamaan rokkia.”

”Rohkeat kuvat taas sai alkunsa, kun uhosin Oulun nelivitosessa keväällä 2016 Saaralle, että aletaan tekemään poppia. Saara ei sitten moisesta säikähtänyt vaan hommiin alettiin saman tien. Naamioitiin musa kuitenki tällaseksi rockiksi. En kyllä todellakaan muista, että miksi aloin juuri Saaralle tällaisia suunnitelmia julistamaan. Se taisi olla tiistai, niin ehkä siellä baarissa ei ollut muita.”

Saara: ”Kun olin nelosella, Tuomas Enbuske kävi Hyppönen-Enbuske Experiencen tiimoilta haastattelemassa entisen koulunsa oppilaita (mm. allekirjoittanut) ja kysymässä, mitä tahdotaan olla isona. Sanoin että laulaja ja että esikuva on Michael Monroe.”

”Tuossa välissä on kyllä ollut melko monta muutakin haavetta ja eksistentiaalista kriisiä, että kauhean johdonmukaisesta manifestoinnista ei ole koskaan ollut kysymys. Ja Miska ehdotti mulle nelivitosessa biisintekoa siksi, että mulla oli ’hyvä musamaku’ eikä se varmaan kuivin suin uskaltanut.

”Rehellisesti, tässä massasukupuuton ja epävarmojen tulevaisuuden näkymien reunalla on pienen ihmisen välillä vaikea haaveilla artismista tai musiikillisesta tähteydestä.”

Musiikilliset esikuvanne?
Saara: ”Tiedostettuja tai tavoiteltuja esikuvia en äkkiseltään keksi, mutta välillä saatetaan heittää referenssibiisejä, jos ei muuten ole sanastoa tai taitoa ilmaista jotain päässään kuulemaansa soundia tai komppia. Varmaan kaikki nuorena luukutetut bändit vaikuttaa taustalla, eli esimerkiksi The Cure ja brittirokki. Teemu Brunilaa kyllä rakastan palavasti, Severi ja Nora taas Jori Sjöroosia.”

Miska: ”Olen kasvanut Arctic Monkeysin musiikin kanssa heidän ensimmäisestä albumista lähtien. Bändin musiikki on jotenkin täydellisesti aikuistunut oman musiikkimaun kanssa samassa tahdissa. Alex Turner on sanoittajana yhtä aikaa nokkela, hauska, tunteellinen ja täysin ymmärrettävissä. Sanoista ei tarvi alkaa tekemään suurempaa analyysia, että mitä nämä nyt tarkoittaa.”

”Bändillä on ominainen saundi, mutta silti jokainen levy kuulostaa täysin erilaiselta ja vie kokonaan uuteen maailmaan. Näihin asioihin kyllä omalla musiikilla pyrin ja haluaisin saavuttaa. Loppuun toki pakko sanoa, että sävellyksellisesti en ole omaan musiikkiin niinkään Arctic Monkeyssilta lainaillut. Enemmän minua inspiroi se mitä ne on bändinä pystynyt tekemään.”

”Rohkeissa kuvissa kaikki tekee biisejä ja sovitetaan biisit yhdessä, niin tässä bändissä kuuluu kyllä varmasti tosi monen vaikutteen sekamelska.”


Supervoimanne?
Saara: ”Meidän bändin jokainen jäsen tuo jotain merkittävää ja erilaista pöytään. Kaikki osallistuu vähintään sovittamiseen, usein myös säveltämiseen tai soundien kanssa painiskeluun.”

Miska: ”Ehkä meidän supervoima on nuo lauluharmoniat ja se, että meillä on bändissä monta hyvää laulajaa. Voi myös olla, että se on meidän akilleen kantapää kun kukaan ei tiedä, että mikä bändi soi kun aina joku eri laulaja. Vaikka ei meitä liidilaulajia ole kuin kaksi.”

Jos kuulisitte musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
Miska: ”Sanat, stemmat ja kitarat. Ei kait sitä nyt muuta tarvi. Varmasti enemmän vaikuttaa kuulijan mielentila. Sydänsurut ja kaikenlaiset muut ongelmat varmaan auttaa rakastumaan meidän musaan.”