Punk-julkaisuihin keskittyneen, nyt jo edesmenneen Combat Rock Industry -levy-yhtiön ja levykaupan toisena perustajana monelle tutuksi tullut Janne Tamminen on säätänyt musiikin parissa 1990-luvun puolivälistä saakka.
Kun alun perin metallimusiikkia fiilistellyt ja soittanutkin Tamminen löysi Bad Religionin, hän imeytyi punkin maailmaan niin vahvasti, että metalliin tuli pian suorastaan vastareaktio. Nyt silloisten vinyylilevyjen pois myyminen hieman kaduttaa, mutta mikään muu musiikin parissa tehty ei.
”Lopetin dokaamisen 19-vuotiaana vuonna 1995, minkä jälkeen vapautui kamalasti energiaa ja aikaa tehdä asioita, kun ei ollut aina krapula. Silloin minulla oli ekaa kertaa myös varaa ostaa levyjä, kun työttömyystuki ei mennyt kaljakauppaan. Jotain naksahti päässä, ja tajusin, että tässähän voi tehdä ihan mitä vaan.”
Sen jälkeen Tamminen on tehnytkin melkein kaiken, mitä suomalaisessa musiikkimaailmassa on mahdollista tehdä. Hän on kiertänyt maailmaa HIMin kiertuemanagerina ja edustanut lukuisia suomalaisia ykkösartisteja Haloo Helsingistä Juha Tapioon.
Tällä hetkellä Tamminen toimii hämeenlinnalaisen Suisto-klubin promoottorina, mutta tekee edelleen freelancerina myös areenatuotantoja.
Kaiken nykyiseen työhönsäkin liittyvän Tamminen sanoo oppineensa kiertäessään bändinsä Endstandin kanssa Suomea ja Eurooppaa.
”Oltiin kaikki työttömiä ja haluttiin myös pitää tilanne sellaisena. Käytiin treenaamassa ainakin viisi kertaa viikossa, ja biisejä rupesi syntymään hyvää tahtia. Soiton tiukkuus tuli suomalaiseksi bändiksi siihen aikaan poikkeuksellisen hyväksi. Sellaiselle jutulle oli selvästi tilausta, ja kun joku vaan teki sen tarpeeksi hyvin, se lähti nopeasti lentoon.”
Tamminen sanoo pitävänsä punkista, koska siihen ei juuri liity tähtikulttuuria: bändit ja yleisö ovat samalla viivalla. Silti hän on vuosien saatossa saanut kuulla inspiroineensa lukuisia nuorempia ihmisiä tekemään itse musiikkia, pienlehtiä ja tapahtumia.
”Oli Riksussa siihenkin aikaan jo jotain bändejä, mutta kyllä me käytännössä herätettiin siellä jotain ihan uutta. Tuntuu hassulta, että vieläkin saa kuulla meidän olleen ihmisille joku linkki toisiinsa ja näihin juttuihin.”
Jonkinlaisena riippumattoman toimijuuden esikuvana toimi myös Tammisen ja Jani Koskisen perustama Combat Rock Industry. Toiminta lähti pienestä pöytädistrosta ja kasvoi alakulttuurimusiikille vihkiytyneille tärkeäksi levyjenosto- ja hengailupaikaksi.
Combat Rock Industry julkaisi olemassaolonsa aikana mittavan valikoiman suomalaista kärkipunkia ja aiheutti toiminnallaan myös vastareaktioita niin sanottujen tosipunkkarien taholta – kaksikko kun halusi alusta asti tehdä kaiken mahdollisimman ammattimaisesti ”huonoon” soitantaan ja itse tekemiseen perustuneen skenen sisällä.
Keväällä julkaistusta Tee se itse -elämä: Combat Rockin tarina -dokumentista käy ilmi Tammisen luopuneen osuudestaan yrityksessä siinä vaiheessa, kun cd-levyjen myynti tyrehtyi ja talouden kanssa alkoi tehdä tiukkaa. Punkista ei varmastikaan voi päästä kovin paljon kauemmas kuin mihin Tamminen päätyi tämän jälkeen.
Kun entinen yhteistyökumppani jatkoi punk-julkaisujen myymistä Kallion Vaasankadulla, siirtyi Tamminen vakitöihin Warner Livelle ja muun muassa Cheekin stadionkonserttien tuottajaksi.
”Olin Warnerilla neljä vuotta, ja se oli todella opettavainen pesti. En kuitenkaan missään vaiheessa kokenut täysin kuuluvani sinne. Tein päätöksen freelanceriksi ryhtymisestä Haloo Helsingin areenakiertueen jälkeen. Olin todella väsynyt.”
Vaikka Tamminen lähti Warnerilta, hän ei jättänyt kaikkia artistejaan. Tällä hetkellä hän manageroi muun muassa Elli Haloon sooloprojektin Ellipsin kiertuetta. Kun Offspring tulee kesällä Suomeen, Tamminen kiertää heidän kanssaan kotimaan tapahtumat ja huolehtii, että kaikki toimii.
Keväällä Tamminen aloitti työt hämeenlinnalaisen Suisto-klubin promoottorina. Kyseessä on rockväen arvostama mutta pieni keikkapaikka, jossa ei valtavia tuotantoja mahdu toteuttamaan. Tamminen ei kuitenkaan koe ottaneensa askelta alaspäin.
”Tietyllä tavalla Suisto on paluu juurille, mutta pystyn silti hyödyntämään viime vuosina kerättyä oppia kaupallisemmankin musiikin puolelta. Työssä täytyy ottaa huomioon paikkakunta ja kysyntä, joten ei sinne pelkkiä omia lemppari-punkbändejä oikein voi buukata. Hämeenlinnassa on hyvin, jos punk-illassa on 50 maksanutta asiakasta.”
”Toisaalta Suisto on tarpeeksi pieni paikka juuri siihen, että voi kokeilla erilaisia juttuja. Vaikka liksat ovat pienempiä kuin isommilla klubeilla, monet tunnetummatkin artistit haluavat soittaa siellä, koska paikka on viihtyisä ja keikkakokemus intiimi.”
Vaikka Tamminen on tullut kauas punk-tuotannoista ja naureskelee itsekin myyneensä itsensä, pitää hän edelleen kiinni siitä, ettei tee mitään omia arvojaan vastaan sotivaa. Negatiivista palautetta on tullut vanhoista piireistä, mutta harvoin kukaan sanoo mitään suoraan Tammiselle.
”Ei minun tarvitse tykätä kaikesta siitä musiikista, minkä parissa teen töitä, mutta pitää minun pystyä seisomaan sen takana. En esimerkiksi ikinä lähtisi tekemään perussuomalaisille kampanjaa. En myöskään suostu siihen, että artistin asemaa käytetään taloudellisesti hyväksi ilman, että artisti hyötyy siitä itsekin. Kunnioituksen ihmisiä kohtaan täytyy toteutua kaikessa, mihin ryhdyn.”
”Yritän säilyttää sen integriteetin, että Janne, joka meuhkasi lavalla Endstandissa reilut 20 vuotta sitten, ei ihan polttaisi siltoja siihen kaikkeen, mitä silloin tuli sanottua. Minulle on kuitenkin edelleen tärkeintä, kun näen että artisti nauttii lavalla ja yleisö on onnellista.”
Väläyksiä
Vuosi 1995
”Vuosi 1995 oli monella tavalla käänteentekevä elämässäni. Lopetin keväällä dokaamisen, tapasin kesällä nykyisen vaimoni ja järkkäsin syksyllä ensimmäisen keikkani. Siitä jäi käteen vähän rahaa, minkä pistin myyntilevyihin. Tästä lähti kaikki se, mikä on vienyt minut siihen, missä olen nyt.”
Combat Rockin perustaminen
”Combat Rock perustettiin vuonna 2000, ja sen myötä asiat tulivat ammattimaisemmiksi. Itsensä työllistäminen antoi vapauden kiertää bändin kanssa menettämättä työpaikkaansa. Tajusin lafkan merkityksellisyyden oikeastaan vasta nähtyäni siitä tehdyn dokkarin. Aktiivisina vuosina oli liian lähellä tajutakseen, mitä kaikkea hienoa oikeasti tuli tehtyä.”
Warnerille siirtyminen
”Menin Warner Music Livelle töihin 2014. Päädyin Cheekin stadionkonserttien tuottajaksi, ja oli tavallaan ihan järjetöntä olla yhtäkkiä mukana jossain niin isossa kaikkien oikeiden ammattilaisten keskuudessa. Aika Warnerilla oli hieno koulu, jossa tajusin, että oikealla asenteella ja apua kysymällä pärjää tosi pitkälle.”