Kommentti: Ei näin, Turku – tätä kampanjaa muistellaan tulevaisuudessa kämmen naamalla

Turun toiminta aiheuttaa vastarintaa, ennustaa Jarkko Fräntilä.

2016-06-01 Beyonce Party
Saara Autere

Turun kaupunki on käynnistänyt kaduillaan kampanjan, jolla yritetään kitkeä pois kaupunkikulttuuri. Kaupunki on käyttänyt 50 000 euroa tehovalvontaan, jonka avulla pyritään pitämään valaisinpylväät, liikennemerkit ja sähkökaapit puhtaina.

Idea on täysin järjetön.

Helsingissä pyrittiin kitkemään Stop töhryille -kampanjan avulla katutaide kaupunkikuvasta kokonaan pois 1990-luvun lopussa. Rahaa kampanjaan paloi miljoona euroa vuodessa.

Tätä nykyä kampanjaa muistellaan hirvittävänä virheenä, jonka nollatoleranssin ja ankarien sakkorangaistusten takia kymmenet katutaiteilijat velkaantuivat korviaan myöten.

Kampanjan aikana Helsingin kaupunki osti yksityiseltä yritykseltä vartiointipalveluita valvomaan kaupungin omistamien kiinteistöjen sekä kaupungille kuulumattomien kiinteistöjen siisteyttä. Huhut kertovat virkaintoisista vartijoista, jotka pahoinpitelivät katutaiteilijoita kaupunkin valvontakameroiden kuolleissa kulmissa.

Ovat huhut totta tai ei, monille hyvää tarkoittavan vartijan näkeminen kaduilla ja kauppakeskuksissa aiheuttaa yhä vilunväreitä, vaikka valtaosa heistä olikin syyttömiä väitettyihin tekoihin.

Vuonna 2009 Suvilahteen perustettiin laillinen graffitientekopaikka. Helsinki jatkaa jatkaa graffitien ja tarranliimaajien vastaista työtä, mutta huomattavasti rennommalla otteella kuin ennen. Esimerkiksi Kallion alueen sähkökaappeja on koristeltu paikallisen taidelukion opiskelijoiden toimesta.

Turusta löytyy parikin laillista graffitisenää, mutta julisteille siellä ei ole laillisia liimauspaikkoja. Turun kaupungin toiminnassa ei olekaan mitään järkeä. Se asettaa turkulaisiin kulttuuritoimijoihin vihan siemenen ja epäluulon kaupungin virkamiehiä kohtaan. Graffiti- ja julistekulttuuri levittäytyy undergroundiin, ja se tulee nousemaan entistä vahvempana.

On toki hyvin suomalaista, että muiden tekemät virheet toistetaan. Homman ironisuutta lisää ajankohta lähestyvine kunnallisvaaleineen. Nykyiset päättäjät voivat myhäillä tyytyväisinä kirjoitellessaan haastajilleen sakkoja.

Kuten runoilija Kai Nieminen aikoinaan kirjoitti:

”Kun kukaan ei enää raapusta seinään edes pillun kuvaa niin missä me sitten asumme, paratiisissako?”