Pearl Jamin perustamisesta tuli hiljattain kuluneeksi 20 vuotta, minkä kunniaksi Cameron Crowe ohjasi yhtyeen historiasta dokumentin Pearl Jam Twenty. Ensi-iltapäivänään 20. syyskuuta dokumentista järjestettiin erikoisnäytöksiä sadoissa elokuvateattereissa Kanadasta Etelä-Afrikkaan. Suomessa dokumenttia katsottiin Helsingin lisäksi Jyväskylässä, Oulussa, Turussa ja Vantaalla.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Lance Mercer
Pearl Jam Twenty
Ohjaus: Cameron Crowe
Pearl Jam Twenty aloittaa alusta: Seattlen grungen syntymisestä ja Pearl Jamin juurista. Paljon huomiota kiinnitetään PJ:tä edeltäneeseen Mother Love Boneen, jossa vaikuttivat solisti Andrew Woodin lisäksi Jeff Ament ja Stone Gossard. Woodin kuoltua huumeiden yliannostukseen Ament ja Gossard olivat hetken tuuliajolla, kunnes he alkoivat soitella yhdessä Mike McCreadyn kanssa. Tuli aika etsiä solistia ja kolmikon hyppysiin etsiytyi Eddie Vedderin nauhoittama demo.
Rock-dokumenttien tapaan etenkin yhtyeen muodostuminen ja alkuvaiheet kronikoidaan erityisellä tarkkuudella. Pearl Jamin kohdalla se onkin kiinnostavaa, sillä esikoislevy Tenistä (1991) tuli valtava myyntimenestys, jonka seurauksena kotikutoiset rokkarit joutuivat kohtaamaan julkisuuden ja ankaran kritiikin.
Arkistokuvaa keikoilta ja haastatteluista käytetään dokumentissa paljon, onhan MTV:n ja massamedian aikana syntyneestä yhtyeestä kertynyt mittavasti materiaalia. Elokuvassa nähdään muun muassa järkyttävä kooste Eddie Vedderin kiipeilyistä eri esiintymispaikkojen kattorakenteissa. Onneksi miehen livemeininki on hieman rauhoittunut, sillä muuten hän tuskin olisi enää hengissä.
Pearl Jamin uralla riittää monia vaiheita. Yhtye on muun muassa tehnyt oikeuskantelun Yhdysvalloissa monopolia pitäneestä Ticketmasterista, kampanjoinut aborttioikeuden puolesta ja George W. Bushin hallintoa vastaan. Vuonna 2000, Pearl Jamin esiintyessä Roskildessa, yhdeksän ihmistä tallottiin kuoliaaksi yleisön työntyessä väkivalloin eteenpäin. Tapauksen todistaneet yhtyeen jäsenet ottivat sen raskaasti, ja Vedderin mukaan he itse jakavat historiansa aikaan ”ennen ja jälkeen Roskilden”.
Crowe on tunnettu Hollywood-ohjaaja, jonka käsialaa on muun muassa ylistetty rock-elokuva Almost Famous (2000). Musiikkitoimittajana aloittanut Crowe on siis ehdottomasti sopiva valinta dokumentin ohjaajaksi. Yllättävää kyllä Pearl Jam Twenty on kuitenkin enimmäkseen vakavamielinen elokuva, eikä rokkareiden hassuttelulle jää oikein sijaa.
Vakavuus ei haittaa, sillä Pearl Jam Twenty on eheä ja vahvasti tarinallinen dokumentti, jossa informatiivisia osia ja rock-hehkutusta on juuri oikeassa suhteessa.
Ainakin Helsingin näytöksessä elokuvan tunnelma välittyi yleisöön voimakkaasti. Yhtyeeseen nuorena tutustuneet alkavat tässä vaiheessa olla 30–40-vuotiaita perheellisiä, mutta sitäkin hartaampi hiljaisuus vallitsi koko dokumentin ajan. Lopputekstien Just Breathe -kappaleen aikana alkoivat kuitenkin rytmiset taputukset ja innokkaimmat hieman tanssivatkin. Pearl Jamilla on Suomessa runsaasti innokkaita faneja, mutta ihme kyllä keikalle yhtyettä ei ole tänne vieläkään saatu.