Päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Kimmo Vanhatalo huolehtivat Rumban 11/13 Hittikarusellista. Artikkelissa mainitaan nimi ”Matti Nykänen” hämmästyttävän usein. Nykäsen lisäksi kaksikon arviointilistalla ovat David Bowie, Lady Gaga, Mogwai, Kurt Vile, Mäkki ja Katy B.
Mogwai: Remurdered
Remurdered on ensimmäinen maistiainen skotlantilaisten postrock-veteraanien tammikuussa julkaistavalta kahdeksannelta studioalbumilta Rave Tapes. Yhtyeen edellinen julkaisu oli viime helmikuussa ilmestynyt ranskalaisen Les Revenants -kauhudraamasarjan soundtrack.
TF: Mogwai on siitä hauska bändi, ettei se ole koskaan hirveästi muuttunut, vaikka soundi onkin pikkuhiljaa jalostunut. Parinkymmenen vuoden jälkeen sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla pirun tylsä bändi, mutta kyllä sen levyt edelleen kuulostavat hyvältä.
KV: Tavallaan hassua, että juuri tämä bändi on kestänyt näin kauan, koska se ei kuitenkaan ole maailman omaperäisin yhtye. Eihän Mogwai varsinaisesti keksinyt mitään uutta.
TF: Puolivälin jälkeen kappale tuntuu todella alkavan, kun syna tulee mukaan. Mogwailla on kyllä ennenkin ollut synaa, mutta harvoin näin suuressa roolissa.
KV: Tässä synassa tulee nyt se levyn nimen rave! Melodia on toisaalta melkein folkhenkinen.
TF: Soundi taas on aika lähellä teknoa. Tämä on siisti yhdistelmä perinteisesti kitarabändiksi mielletyltä yhtyeeltä.
KV: Instrumentaalimusiikkia kuunnellessa tuntuu toisinaan siltä kuin abstraktia taidetta esittelevässä taidenäyttelyssä. Sitä taideteosta tuijottaa ja miettii, että pitäisikö tästä saada vielä jotain enemmän irti.
TF: Niin, pitäisikö siihen päästä jotenkin paremmin sisään? Olen usein miettinyt sitä, että onko siinä jotain väärää, että kuuntelee tällaista musiikkia vain taustamusana, että onko se jotenkin musiikin väärinkäyttöä.
Lady Gaga: Venus
Venuksen piti olla alun perin Lady Gagan odotetun kolmannen levyn Artpopin toinen single, mutta Do What U Want ilmestyikin sen sijaan. Lopulta Venus kuitenkin julkaistiin levyn kolmantena singlenä lähes samanaikaisesti edeltäjänsä kanssa.
TF: Lady Gaga päästää välillä itsensä ja kuulijansa vähän liian helpolla. Vaikka hän on artistina todella uniikki, tämäkin biisi kuulostaa melko geneeriseltä.
KV: Vaikka tässä lauletaan avaruudesta, kertosäe ei oikein nouse kiertoradalle. Sanoituksetkin ovat vähän laiskat. Säkeistöissä Gaga laulaa avaruudesta ja “kuuluisasta takapuolestaan”, mutta kertosäkeessä hän tyytyy tosi tyypillisiin rakkaussanoituksiin.
TF: En voi sille mitään, että tuollaisista kaksimielisistä Venus-jutuista tulee välittömästi Kikka mieleen!
KV: Kikan tavoin tuo teema olisi pitänyt vetää överiksi viimeistään kertosäkeessä. Nyt Gaga vetää vähän autopilotilla.
TF: Gagan epätasaisuus singleartistina häiritsee, koska hän on kuitenkin yksi 2010-luvun suurista poptähdistä. Ei tämä huono ole, mutta ei erityisen hyväkään. Gagalta pitäisi voida odottaa vähän enemmän.
David Bowie: Born in a UFO
Born in a UFO on yksi bonuskappaleista Bowien The Next Day -levyn marraskuussa julkaistavalta erikoispainokselta. Myönnettäköön, että kappale valikoitui Hittikaruselliin mukaan siinä (turhassa) toivossa, että se olisi uudelleensanoitettu versio Bruce Springsteenin Born in the U.S.A.:sta.
TF: Hyvin samalla tavallahan tämä lähtee kuin Born in the U.S.A.
KV: Selvä viittaus kyllä!
TF: Muuten biisi on kyllä aika tuttua Bowieta. The Next Dayhän taisi olla vähän sellainen setälevy.
KV: 1990-luvulla Bowie vielä jaksoi yrittää kokeilla, mutta 2000-luvulla hän on tehnyt levyjä, joita voisi tosiaan ilkeästi sanoa setämäisiksi. Niillä Bowie tuli sinuiksi menneisyytensä kanssa sekä hyvässä että pahassa. Esimerkiksi Heathen ja tämä uusi levy ovat olleet hyviä, mutta jotenkin niistä ei oikein kuitenkaan lopulta ole jaksanut innostua.
TF: Mielestäni edelleen The Stars (Are Out Tonight) -kappaleen video oli paras asia The Next Dayssä. Itse levystä en suoraan sanoen muista paljoa. Rock-legendoille uusien levyjen julkaiseminen taitaa olla vähän turhauttavaa, koska harva kuitenkaan kuuntelee sitä uutta levyä mieluummin kuin niitä vanhoja klassikkoja.
KV: “Ihan hyvä” tämä oli, mutta olihan tuossa selvästi sellaista jämäbiisin makua.
Matti Nykänen feat. Teflon Brothers: Tuusula mielessäin (Vivus remix)
Yleisnero Matti Nykäsen uusimmalla musiikillisella teoksella on mukana rap-yhtye Teflon Brothers. Maestro itse kuvaili kappaletta Iltasanomien verkkosivuilla näin: “Se on kova biisi! Kaikki käy hyvin yhteen ja toimii, siinä ei ole mitään huonoja juttuja. Fanit tykkäävät varmasti. Kertosäe on helppo ja tarttuva.”
TF: Tässä on kyllä monia asioita, jotka häiritsevät minua. Esimerkiksi tuo pikavippifirma Vivuksen logo tuossa singlen kannessa.
KV: Teflon Brothersin Seksikkäin jäbä -kappaleen videollahan oli jo aika reippaasti tuotesijoittelua.
TF: Joo, eikä tässäkään ole kauheasti peitelty sitä, että pikavippifirma Vivus on ujutettuna mukaan.
KV: Tuosta kannesta tulee mieleen, että tämä on joku kyseisen firman työntekijöille joululahjaksi tehty mainoslevy.
TF: Matti Nykänen laulaa käytännössä vain kappaleen kertosäkeet, ei yhtään säkeistöä. Vähän kummallista, koska kappaleen esittäjä on Matti Nykänen featuring Teflon Brothers, eikä toisinpäin. Tykkäsin kyllä Seksikkäin jäbä -kappaleesta, ja tässäkin Teflon Brothers onnistuu omassa osuudessaan. Kokonaisuus on vain liian hämmentävä.
KV: Tuntuu jotenkin ankealta, että noita Matti Nykäsen iänikuisia hokemia jaksetaan yhä jauhaa. Tässäkin oli näitä “hypätään eka”, “fifty-sixty” ja niin edelleen.
TF: Tämä kappalehan ilmestyi jo muutama viikko sitten, mutta tuntuu, ettei sitä oikein noteerattu missään. Kuvittelin, että tästä tulisi sellainen biisi, josta puhuttaisiin, mutta eipä ole puhuttu.
KV: Varmaan se, että tämä ohitettiin täysin, kertoo siitä, ettei Matti Nykänen jaksa enää kauheasti innostaa. Enemmänkin fiilis on, että “taas Matti Nykänen”. Popin pitäisi olla uutta ja tuoretta. Ei siinä voi jauhaa vanhoja ja homehtuneita juttuja.
Kurt Vile: Feel My Pain
Kappale slacker-popin messiaan Kurt Vilen marraskuussa ilmestyneeltä It’s a Big World Out There (And I Am Scared) -ep:ltä. Pikkulevy julkaistaan myös viime huhtikuussa ilmestyneen Wakin on a Pretty Daze -albumin deluxe-version bonuslevynä.
TF: Joku tässä Kurt Vilen tyylissä jaksaa kiehtoa, vaikka tämä ei olekaan erityisen mullistavaa musiikkia. Tuossa leppoisassa slacker-meiningissä on jotain hauskaa.
KV: Samoista aineksista voisi väärissä käsissä syntyä varsin tylsää musiikkia, mutta Vile onnistuu luomaan yksinkertaisista palasista jotain hienoa. Kaiken lisäksi hän saa sen vielä kuulostamaan helpolta.
TF: Tässäkin kappaleessa on Vilelle tyypillistä haahuilua. Hän ei seuraa klassista popkappaleen muotoa, eikä esimerkiksi kertosäkeitä hirveästi painoteta.
KV: Parhaiten Vilen musiikki toimii mielestäni albumimitassa. Silloin se ehtii muhia rauhassa. Hänen levynsä vievät parhaimmillaan kuulijan mukanaan omaan maailmaansa, mikä on minulle yksi tärkeimmistä hyvän musiikin mittapuista.
TF: Tarttuvuus ei ole tässä musiikissa kauhean olennaista. Jos Matti Nykäsen ja Teflon Brothersin biisin jälkeen et muista siitä mitään, se on huono asia, mutta jos tämän kappaleen loputtua et muista siitä mitään, se ei välttämättä haittaa.
KV: Vilen musiikki on vähän kuin uni, jota et muista kokonaan, mutta silti sen tunnelma jää mieleen. Matti Nykänen ja Teflon Brothers taas on kuin känni-ilta, jota ei haluakaan muistaa!
Katy B: 5 AM
Toinen single englantilaisen Katy B:n ensi vuonna ilmestyvältä toiselta levyltä Little Red. Dubstep-vaikutteista tanssipoppia tekevä laulaja-laulunkirjoittaja on Adelen, Leona Lewisin ja monen muun viime vuosien brittitähden tavoin BRIT School for Performing Arts & Technologyn kasvatti.
TF: Katy B oli ensimmäisiä artisteja, joiden yhteydessä alettiin puhua dubstepistä kaupallisena genrenä. Hänellä on ollut hyviä hittejä, mutta tässä ei kyllä ole mitään, mitä allekirjoittaisin dubstepinä. Ihan vaan tanssipopilta tämä kuulostaa.
KV: Aika 1990-lukulaiset soundit.
TF: Singlen kannen kiiltotakki ja punainen tukka ovat myös vahvaa ysäriä. Vähän kuin Aikakoneen levynkansi, paljon tyylikkäämpi tosin.
KV: Toimiva kappale, mutta aika hillitty tämä kyllä on, tietyllä tavalla vähän liiankin hyvällä maulla tehty. Jotta tämä toimisi minulle täysillä, siinä pitäisi olla vähän enemmän mauttomuutta – ei toki sellaisissa määrissä kuin Matti Nykäsellä.
TF: Tässä brittiläisen hillityssä meiningissä on ansana se, että se voi mennä St. Etienneksi: vaikka olisi kuinka hyviä kappaleita, vain kourallista ihmisiä kiinnostaa. Useimmille se on liian viileää. Tämä on esimerkiksi aivan liian hillitty, että tästä voisi tulla suuri hitti Suomessa.
KV: Tässä pelataan vähän turhan varman päälle, ei pistetä kaikkea likoon. Usein parhaat pophitit ovat sellaisia, joissa on mukana jotain naurettavaa. Aluksi ajattelee, ettei tuollaista voi tehdä, mutta useammalla kuuntelulla se aluksi älytön elementti muuttuukin mielenkiintoiseksi.
Mäkki: Laival eka laival vika
Kuten nimestäkin voi päätellä, Mäkki-nimisen virolaistaustaisen räppärin Laival eka laival vika on versio Mustan Barbaarin Salil eka salil vika -kappaleesta. Uudet sanat käsittelevät humoristiseen sävyyn useita Viroon ja virolaisiin yhdistettyjä stereotypioita.
TF: Hienoa, että suomirappiin saadaan ulkomaalaisten myötä uusia teemoja. Tästä Mustan Barbaarin biitistä ja kertosäkeen melodiasta voisi tulla jopa kaikkien erilaisten ulkomaalaistaustaisten räppäreiden anthem, johon jokainen tuo oman näkökulmansa.
KV: Tässä on jotain melkein kansanperinteeseen verrattavaa otetta. Kappale kulkee tekijältä toiselle ja siihen tuodaan mukaan oma tematiikka. Tässä kommentoidaan virolaisuuteen liitettyjä kliseitä, mutta hauskalla tavalla. Se ei tunnu mitenkään hyökkäävältä.
TF: Kappaleessa on sama asetelma kuin Mustan Barbaarin versiossa. Jos niitä juttuja heittäisi valkoinen mies, se olisi kammottavan rasistista, mutta kun musta mies liittää negatiivisia stereotypioita itseensä, se vähentää niiden arvoa loukkausvälineenä.
KV: Niin kauan, kun syntyy uusia hybridejä, suomirap elää ja voi hyvin. Jos musiikkigenre pyörii omassa pienessä piirissään, siitä tulee helposti sisäsiittoista.
TF: On aina hauska kuulla tyyppejä, jotka tekevät asiat vähän eri tavalla. Sitä perussuomirappia on kuultu jo aika paljon.