Aikuisiinkin vetoavan lastenmusiikkiyhtyeen loppuvuosi on kiireinen: isänpäivänkeikka Tavastialla, esiintyminen Siperiassa ja joululevy Rottamaista joulua.
Teksti: Jean Ramsay, kuva: Jytäjyrsijät
”Ettehän te ole mitään jyrsijöitä!” on tuttu huuto Jytäjyrsijöiden keikoilla. No, eivät ole niin. Helsinkiläisen lastenorkesterin Jytäjyrsijöiden taustalla on kolme hiekkalaatikolta asti toisensa tuntenutta Tixin kundia, joille rock ei tunne ikärajoja. Kaveruksilla Lari, Sami ja Tsygä ei ole tarve pukeutua hassuihin eläinpukuihin, vaan pikemminkin etsiä se sisäinen rotta sisältään ja antaa sen hämmentää keitosta.
“Me saadaan kyllä tyydyttää kaikki rock-urpoilun tarve tässä bändissä”, sanoo basisti Miikka Uunila eli Tsygä Jytäjyrsijä kahvilan pöydässä ja hymyilee tietävän näköisenä. Yltä päältä tatuoitu pitkätukka, jolla on valtavat pulisongit, ei vaikuta ensisilmäykseltä lastenmusiikkia esittävältä muusikolta. Oikean silmän allakin on pahannäköinen arpi, joka ei takuulla ole tullut leikkipuistossa.
Jytäjyrsijät on tosiaan ensisijaisesti rockbändi eikä lastenorkesteri. Kuten yhtyeen nettisivuilla sanotaan, “Jytäjyrsijät ei ota opeta eikä kasvata, vaan nauraa lapsen mukana maailman kummallisuuksille. Laulujen aiheina toistuvat ystävyys, anarkia, ruoka ja eläimet.”
Poissa on se kaikki se ärsyttävä lässyttely ja pastellinsävyinen liirumlaarum, joka yleensä saa vanhemmat pyörittelemään silmiään lastenlevyjä kuunnellessa.
“Kesästä asti ollaan kuunneltu tuota joululevyä nyt omien lasteni kanssa, enkä vielä ole kyllästynyt. Vaimokin jaksaa kuunnella”, Uunila avaa pakettia.
Syy saattaa tosiaan olla Jytäjyrsijöiden tavassa vetää homma täysillä: lapsia ylenkatsonmatta mutta vanhempiakaan unohtamatta. Viime levyllä Ketsuppia Leivän Päälle (2010) yhtyeen ilmaisuun tunki yhä enemmän punksävyjä siinä klassisessa Ramones-mielessä, mihin yhtyeen jäsenten yhteiset sukunimet ja bändin fanipaidoissa toistuvat sommittelutkin viittaavaat.
Jytäjyrsijät ovat tavallaan postmoderni bändi. He ovat ottaneet lastenmusiikin ja rockkulttuurin ja asettaneet ne päällekäin tai limittäin. Merch-pöytä löytyy joka keikalta, ja esiintymisen jälkeen taaperot jonottavat T-paitoja, pinssejä ja levyjä kuin parhaimmatkin teini-ikäiset fanit tai keski-ikäiset keräilijäukot. Keikoilla alle kouluikäisten moshpit ei myöskään ole harvinainen näky.
“Joo, meidän keikoilla ei nukuta. Venäjällä meno on vielä hullumpaa, siellä aikuisetkin lähtevät mukaan siihen riehumiseen”, Uunila selittää silmät loistaen innosta.
Tosiaan, Venäjä. Jytäjyrsijät on vuodesta 2010 tehnyt myös nimeä itselleen Venäjällä, joskin nimellä Rok Gryzuny. Vaikka laulajaa Lari jonkin verran venäjää siviiliammatinsa puolesta osasikin, etsi yhtye kuitenkin itselleen laulusolistiksi omalla nimellään levyttävän pietarilaisen lauluntekijättären Galya Chikissin.
“Se tuli tänne, ja meillä oli Nosturilla treenit. Aluksi se tuntui jopa hieman pelkäävän meitä, mutta pian se hiffasi sen jutun ja siitä asti homma on toiminut. Meillä on setissä kaksi Galyan omaa biisiä, ja sitten kappaleita meidän molemmilta levyiltä, jotka Anna Sidorova on kääntänyt venäjäksi. Se on meidän ’fanager’ eli fani, joka on manageri”, Uunila muistelee.
“Anna on oikeastaan tän meidän venäjänkuvion takana. Se on palkittu kääntäjä, joka on kääntänyt muun muassa Nopolan Heinähattu ja Vilttitossun ja jopa Rimmisen Pussikaljaromaanin venäjäksi. Oltiin Pietarissa sen kanssa hengaamassa Pussikaljaromaanin julkaisubileissä. Jytäjyrsijät-duo (Lari ja Sami) myös soitti siellä lyhyen setin”, Uunila nauraa pulisonkeihinsa.
Suomalainen yhtye on omiaan viemään rockin vapauttavaa ilosanomaa Venäjälle. Yhtye rakentaa takuulla hieman toisenlaista Suomi-kuvaa kuin dosentti Johan Bäckman. Jossain määrin yhtye voi toimia tärkeänäkin esimerkkinä lieventämässä Suomeen liitettyjä pelkoja ja epäluuloja, varsinkin lasten parissa.
“En mä tiedä tuosta, ei me olla kohdattu mitään epäluuloja. Aika pitkälle tuokin kuohunta on mun käsityksen mukaan median synnyttämää, josta tavallinen kansalainen ei välttämättä edes tiedä mitään. Meihin ollaan aina suhtauduttu avoimesti ja ystävällisesti”, Uunila analysoi.
Kulttuurisia erojakin kuitenkin on.
“Venäjällä lastenkulttuuri on hieman erilaista, enemmän sellaista teatteri- ja kirjapainotteista. Meidän tuleva venäjänkielinen levykin tulee ulos kirjakustantajan kautta, ja suunnitteilla on myös lastenkirja bändistä. Painotukset ovat siellä hieman erilaisia”, Uunila analysoi.
“Siinä on varmaan yksi syy, miksi tämä meidän homma on otettu siellä niin hyvin vastaan. Tämä on niin erilaista. Jengi tulee jopa kysymään meiltä lupaa, että saavatko hekin tehdä lastenmusaa tällä tavalla”, Uunila pyörittelee silmiään huvittuneena.
“Ja on siinä aika liikuttaviakin piirteitä. Oltiin yhdellä klubilla takahuoneessa keikan jälkeen lepäämässä, kun ovelle muodostui jono lapsia ruusut käsissään. Ei täällä ole mitään tommoista koskaan oo saanut kokea!” Uunila muistelee innostuneena.
Ulkopuolinen laulaja on myös muuttanut yhtyettä ja antanut soittajille uusia vapauksia.
”Se on aivan eri bändi venäjäks, kunnon rokkishow: Larikin voi keskiittyä kitaransoittoon ja esiintymiseen. Galya laulaa suurimman osan kappaleista, mutta kyllä mekin äänessä olemme: Ja Gorilla on Larin laulama ja edellislevyn nimikappale Ketshupa na hleb namashte on mun bravuuri. Minä laulan säkeistön, ja Sami vetää kertsit”, Uunila pilkkoo settiä.
Tavastialla esiintyy isänpäivänä kuitenkin yhtyeen suomenkielinen versio. Aivan uunituoreen Rottamaista Joulua -levyn kappaleiden myötä voi virittäytyä joulunalustunnelmaan keskellä harmainta marraskuuta. Joululevy on yhtyeellä ollut haavena pitkään, ja nyt hetki tuntui olevan sille oikea. Kyseessä on käytännössä uusi Jyrsijä-levy, sillä yhtään coveria ei levyltä löydy. Joulu vaan nyt sattuu olemaan yhdistävä teema.
“Mahduttiin syksyn Tavastian Lastensunnuntai-keikkoihin mukaan, ja sattui niin hyvä tuuri, että oli tuo isänpäiväkin. Ja kun levykin vielä ehti painosta niin, että jengi saa ostaa sitä keikalta, niin hyvillä mielinhän sinne lähtee soittamaan. Itse odotan kuitenkin ehkä vielä suuremmalla innolla noita ensimmäisiä keikkoja Suomessa Galyan kanssa, se tulee olemaan jännää”, Uunila visioi.
Sitä ennen yhtye tekee kuitenkin pistokeikan Siperiaan. Aivan, luitte oikein: Siperian Krasnojarskissa järjestettäville kirjallisuusfestivaaleille. Tämä on saavutus, johon harva suomalainen bändi pystyy.
“Oltiin siellä yhdessä tv-ohjelmassa haastattelussa, ja se haastattelija aloitti toteamalla, että olemme aivan hulluja. Se viittasi meidän livekohellukseemme. Vastasimme, että ’kyllä, olemme hulluja’ ihan räpäyttämättä silmäkään. Se haastattelija räjähti nauramaan, ja fiilis oli heti siinä. Ne arvostavat tätä meidän asennettamme siellä”, Uunila kertaa.
“Oli huvittavaa, kun kerroin tuosta keikasta eräälle sukulaismiehelle. Äidin puolelta sukuni tulee Vienan Karjalasta, ja kun mainitsin nimen Krasnojarsk, niin tämä kaveri oli ihan että ’joo, tuttu paikka’. Kun kysyin miksi, niin hän sanoi, että se on se paikka, mihin koko äitini suku siirrettiin ennen talvisotaa Stalinin toimesta”, Uunila kertoo silmät pyöreänä.
“Tiedä vaikka tulisi sukulaisia keikalle”, hän lisää ja virnistää.
Muista lastenorkestereista Uunila ei diplomaattisesti sano oikein mitään. Moottörin Jyrinä on samalla levy-yhtiöllään heidän kanssaan, ja Hevisaurus-mediasekasotkusta Uunila ei koe tarvetta keskustella.
“Tai no, tämän mä voin sanoa… Me jätettiin coverit ja hevi noiden kaluttavaksi, ja keskitymme itse siihen, mitä jää jäljelle. Meillä on sen kautta täysi vapaus soittaa punkia, kantria, rockia, reggaeta tai skata, eli en mä valita”, Uunila hymyilee.
“Ja meille aina välillä lapset huutelee keikoilla, että ’ette te oo mitään jyrsijöitä’. Mutta se ei olekaan meidän juttu, että vedetään hassut puvut päälle. Tää jyrsijyys on enemmän asenteesta kiinni. Sen mä voin sanoa, että dinosaurukset kuoli mun käsittääkseni sukupuuttoon ja jonkun ydinkatastrofin jälkeen jäävät henkiin vaan torakat – ja jyrsijät. Ehkä sitten on vihdoin aika viettää oikein Rottamaista joulua”, pudottaa Uunila uuden levyn nimen ja hymyilee viekkasti.
Rottamaista Joulua julkaistaan 27.11, mutta levyä voi ostaa jo ennen sitä keikoilta.
Jytäjyrsijät matineakeikalla Tavastialla isänpäivänä 11.11.
Rok Gryzunyn Suomen keikat ke-to 14.-15.11. Kuopio & Varkaus.
Ketsuppia leivän päälle playbackinä Petroskoin tv:ssä:
Arka Cowboy featuring Topi Sorsakoski: