Helsinkiläinen pop-nelikko Lack of Quest esittäytyy. Keiden pitäisi bändistä kiinnostua? Antakaamme orkesterin kertoa itse.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Tom Hakala
Kysymyksiin vastaavat lyömäsoittimista vastaava Ernest Lawson ja kitaristi Sam Weckman
Mistä Lack of Questissa on oikein kysymys? Mitä varten bändi on perustettu, mitä haluatte saavuttaa musiikillanne?
”Lack of Quest pyrkii muuttamaan pop-sanan asemaa kirosanana. Yhtyeen musiikissa on kyse inspiroitumisesta: tarttuvista rytmeistä, läsnäolosta ja rohkeudesta olla oma itsensä. Pyrimme olemaan turhaan kangistumatta kaavoihin tai lokeroihin, vaan teemme juuri sellaista musiikkia kuin sillä hetkellä oikealta tuntuu. Uskomme, että ennen kuin biisi voi iskeä muihin lujaa, sen täytyy tuntua myös bändille erityiseltä. Panostamme tähän.
Bändi lähti käyntiin aika luonnollisesti parilla kitaralla soitellen. Alusta alkaen biisit tuntuivat kolahtavan oikealla tavalla. Niiltä puuttui enää oikeanlainen tulkitsija, laulaja joka kruunaisi kokonaisuuden. Onneksi ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, kitaristi Samin sisko Kitu nimittäin toi omalla uniikilla laulusaundillaan yhtyeeseen jotain,
mikä viimeistään sai homman rullaamaan.
Me kaikki tulemme musiikillisesti hyvin eri suunnista, ainoa yhteinen tekijä lienee jokaisen ennakkoluuloton tyyli tarttua uuteen. Tämä musiikillisten vaikutteiden sekamelska on kuitenkin saatu yhdistettyä mielestämme sellaiseksi kokonaisuudeksi, josta pystyy samaan aikaan löytämään vaikutteita, eikä silti pysty sanomaan miltä tai keneltä Lack of
Quest kuulostaa.
Seuraavaksi keskitymme uuteen materiaaliin, keikkoihin ja musiikin ilosanoman jakamiseen. Keikka ja kuulija kerrallaan tavoitteenamme on laittaa ihmiset kuuntelemaan, tanssimaan ja tuntemaan. Suunta on täysillä eteenpäin.”
Kenen pitäisi erityisesti kiinnostua yhtyeestänne?
”Ihmisen, joka on joskus rakastunut, eronnut, itkenyt tai nauranut. Tyypin, jonka tekee mieli keikoilla laittaa jalalla koreasti mieluummin kuin pitää seinää pystyssä. Miehen tai naisen, josta tuntuu, että autoradiosta pitäisi tulla musiikkia, joka pakottaa ajamaan tien sivuun, kääntämään volyymin kaakkoon ja keskittymään seuraavat kolme minuuttia vain ja ainoastaan korvia hyväilevään kauneuteen. Sellaiset ihmiset pitävät luultavasti musiikista jossa on koukkuja, tasoja, groovea ja energisyyttä. Heidän pitäisi kiinnostua Lack of Questista.”
Mitkä ovat mielestänne maailmankaikkeuden kolme parasta ja eniten musiikkiinne vaikuttanutta levyä?
Erykah Badu: Baduizm
”Lyyrikat on hienoja, Badun tulkinta osuu aina hyvään kohtaan ja albumi saa hyvälle fiilikselle.”
The Meters: s/t
”Grooveraamattu, käsittämättömän tiukkaa funkkia heti ekasta raidasta. Tähän on aina hyvä palata, kun tarvitsee lisää syvyyttä rytmiin.”
SOAD: Toxicity
”Ja taas heti ensimmäisestä iskusta päin naamaa! Raakaa energiaa ja ennen kaikkea hyviä biisejä. Klassikko, jota ilman olisi vaikea kuvitella elävänsä. Bändi kuulostaa ainoastaan itseltään.”
Mikä on parasta, mitä yhtyeellenne on toistaiseksi tapahtunut?
”Alkuvuonna 2012 nappasimme House of Rockin järjestämän kansallisen bändiskaban voiton. Palkintona pääsimme äänittämään debyytti-ep:mme. Kyseiseltä, vastikään ilmestyneeltä julkaisulta irrotettu kipale Queen of the Flashes iski ilmeisesti myös yleisöön. Oli järjettömän hieno fiilis kuulla biisimme ensi kertaa radiosta.”
Mikä on vastavuoroisesti pahinta, mitä yhtyeellenne on toistaiseksi tapahtunut?
”Alussa tuntemattomana bändinä keikkojen saaminen oli kovan työn takana. Se tuntui välillä lähes mahdottomalta, varsinkin kun yhtyeen kokoonpano on akustispainotteinen. Nykyään keikkojen saanti on onneksi jo paljon helpompaa, ja varsinkin vuosi 2012 on pitänyt meidät kiitettävän kiireisenä sekä pääkaupunkiseudulla että ulkopaikkakunnilla.”
Suomessa on noussut viime aikoina esille useita uusia indiefolk-henkisiä bändejä, Eva ja Manu esimerkiksi. Mikä erottaa teidät eduksenne kollegoistanne?
”Hienoahan se on, että luomu-tekeminen kolahtaa ihmisille nykyään! Varsinkin viime aikoina suuntamme on kuitenkin ollut täysin päinvastainen indiefolk-suuntaukseen verraten. Vaikka instrumentaatio on toki akustishenkinen, emme välttämättä koe juuri folkia omaksemme, musiikissamme on ehkäpä enemmän kyse rytmistä, tanssittavuudesta, funkista ja rockaavasta popista.”
Hunger-ep:nne kansikuva on kaunis ja hieman raflaava. Sen myötä ep:nne nimikin asettuu uuteen kontekstiin. Miten kannen idea ja toteutus syntyi?
”Laulaja-Kitu on lahjakas myös kuvataiteen saralla, joten oli itsestään selvää, että hän maalaisi kansikuvan itse sanoittamalleen ep:lle. Idea kuvasta syntyi Kitun pohtiessa sitä, missä kohti ihmisvartaloa suurin halu ja nälkä tuntuu. Tästä kohdasta hän maalasi kuvan, ja siitä tehtiin levyn kansi.”
Mikä tarina liittyy yhtyeenne nimeen? Sehän on vapaasti suomennettuna ”vailla tavoitetta” tai kenties ”vailla seikkailua”.
”Nimi on itseironinen. Musiikissamme on nimenomaan kyse uusista, erilaisista ratkaisuista. Emme missään vaiheessa tyydy tai pysähdy paikoillemme, vaan etsimme jatkuvasti uusia tapoja olla Lack of Quest.”
Lack of Quest: Kitu Weckman (laulu), Ernest Lawson (perkussiot), Sam Weckman (kitara), Miikka Kevin Ernamo (basso)
Kuuntele Hunger-ep Spotifyssa.