Hannu ”Tuomari” Nurmio on ehtinyt tehdä pitkällä urallaan kaikenlaista, kuten stadin slangilla esitettyjä kappaleita. Nyt ”Dumari” onkin koonnut ympärilleen joukon monissa liemissä marinoituja ”spugeja” ja levyttänyt nipullisen uusia slangitekstejä entisten rinnalle keväällä julkaistun Dumari ja Spuget -levyn muodossa. Lue katkelma Rumban 5/13 Kysymys & Vastaus -haastattelusta tästä.
Teksti: Jean Ramsay, kuva: Perttu Saksa
Miten Spuget kokoontuivat ensi kerran? Mentiinkö kappaleet edellä, vai löytyivätkö muusikot ensin?
”Kyllä konsepti oli alusta asti aika selvillä. Idea oli, että musa olisi synkassa tekstien kanssa. Kontrabasso on se juttu, josta kaikki lähti, merkittävin soundillinen juttu. Siihen yhdistyy sitten puoliakustinen orkesterikitara, sellainen 1950- ja 60-luvun perusmeininki.”
Oliko alusta pitäen selvä, että levytätte vanhat slangibiisisi uudestaan tälle levylle? Entä kirjoitettiinko uudet mittatilaustyönä niiden ympärille?
”Niitä vanhoja tuli pyöriteltyä keikoilla, ja ne olivat aika suosittuja. Niiden suosio on eräällä tavalla vain lisääntynyt. Konservatiivisempi pää noissa biiseissä on Tonnin stiflat, joka on hyvin perinteinen ja nostalginen paluutarina. Toisessa ääripäässä on sitten Dumari, joka otettiin hyvin vastaan täällä Helsingissä, mutta joka meni jengiltä aika yli hilseen sitten tuolla muualla. Sen huumoria ei tajuttu. Jossain lehdessä oli juttu, missä vasta nyt oli tajuttu se biisi, joka on kumminkin tehty kymmenen vuotta sitten. Se kertoo, että noi vanhat biisit, jotka ovat hommassa kivijalkana, niiden pitää ehdottomasti olla mukana levyllä. Sen päälle se on rakentunut. Ne ovat siinä yksissä kansissa. Pieni kuva alastomasta kaupungista.”
Slangihan on koodikieltä, eräänlaista satamajätkien, duunareiden ja alamaailman esperantoa?
”Se on myös koululaisten kieli. Sillä suljetaan pois omasta piiristä jotakin porukkaa. Mutta huumoriahan slangissa on paljon. Se on juttu, millä dissataan ja kevennetään, kaadetaan auktoriteetteja ja tabuja. Se on vivahteilla toimimista: sanojen vääntely on aina ajankohtaista, kun kyllästytään johonkin juttuun ja lähdetään muuntelemaan sitä. Haetaan uusia käyttötarkoituksia, jopa siihen pisteeseen asti, että joku sana voi tarkoittaa päinvastaisia asioita. Ruotsista tulee varmaan 80 prossaa vanhaa slangia. Otetaan semmoinen sana kuin ’skruudata’: siihen ilmestyy lisää kirjaimia, jolla saadaan hävitettyä sitä staattisuutta. Ruotsinkielinen sana ei enää kuulosta ruotsilta, vaan pikemminkin joltain puolalta. (nauraa)”
Oliko se ulkopuolisuus, joka spugen käsitteessä kiehtoi? Sehän on samanlaista työläisromantiikkaa kuin mennyt Kalliokin: ei siellä enää spugeja ole, pikemminkin narkkeja.
”Vanhat spurgut olivat sellaisia, että niissä oli sellainen tuntu, että ne olivat romahtaneet systeemin ulkopuolelle. Niillä saattoi olla jopa joku sprigin (puvun) tapainen, kun taas ammattispugeilla, jotka nukkuvat ulkona vuoden ympäri, oli ihan toisenlaiset kledjut. Mutta oli sellaisia ’kesäspurguja’, jotka eivät olleet ihan botnessa vielä, vaikka meno oli aika nuhjuiseksi mennytkin.”
Onko Kallio muuttunut vanhan kalliolaisen näkökulmasta?
”No, tietenkään en ihan suoraan osaa tuohon vastata, sillä asuin siellä itse 1980-luvun loppuun asti. Asuin Porvoonkadulla, ja silloin tuli notkuttua aika paljonkin kuppiloissa ja kämpillä. Nyt olen käynyt siellä harvemmin, keikalla Lepakkomiehessä ja semmoista. Kalliossa on ollut ennenkin yleistä tietynlainen suvaitsevaisuus, häiriköinti tai poikkeava käytös on hyväksytty siellä helpommin kuin esimerkiksi Tölikassa. Se sama henki siellä edelleen on, vaikka onhan se ihan helvetin erilainen nykyään. Kadut olivat ennen ihan tyhjiä yöllä. Oli pari kapakkaa, joissa oli poke ovella, ja se oli suljetumpi koko kaupunginosa sillä tavalla.”
Miltä näyttää Spugejen tulevaisuus?
”Nyt alkaa olla snadi yliannostus näitä slangihommia, joskin musiikillisesti tästä bändistä jäi tallentamatta pari vivahdetta. Eli saattaa hyvin olla, että tulee vielä toinen Spuget-levy.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 5/13.