Kymmenvuotissynttäreitään loppuvuodesta juhlinut räppäri-jyrsijä oli tentattavana joulukuun Rumbassa Kysymys & vastaus -palstalla. Lue valitut palat tästä.
Teksti: Tero Kartastenpää, kuva: Juuso Westerlund
Olette juuri nyt studiossa tekemässä ensi vuodeksi lupailtua levyä. Millainen on tilanne?
”Ollaan ihan hyvässä rakennusvaiheessa. Kipaleita on ihan vitusti, erilaisia aihioita ainakin sata. Tässä pohditaan, että mitkä natsaisivat kimpassa yhteen.”
Miten Notkean Rotan tarinamaailma etenee uudella levyllä?
”Se etenee. Tiedän, että jotkut jampat, jotka ovat fiiliksissä Itä-Helsingissä biiseissämme, ovat pudonneet kärryiltä. Että mitä vittua tämä edellisen levyn sooloreissu new age -hippisaarelle meinasi. Jossain vaiheessa se iso tarina ahdisti itseäkin. Teki mieli kysyä, että eikö me voida tehdä vaan biisejä biiseinä. Mutta toisaalta vanhana proge-meiningin ystävänä minusta on siistiä, että levyillä on joku konsepti.”
Miten muut hahmonne kehittyvät?
”Rautaperseellä ja Rohtorilla on omat seikkailunsa ja ne jatkuvat helvetin voimakkaasti. Seuraavalla lätyllä kaikilla on yhtä paljon biisejä. Se on bändilevy. Kaikki hahmot ovat messissä täysipainoisesti.”
Kymmenvuotisjuhlanne Kontufesteillä elokuussa eivät sujuneet. Miksi?
”Kontula meni vähän plörinäksi. Siellä aikataulut kusi. Oltiin treenattu 26 biisiä, että vedetään setti Bruce Lee -henkisesti, mutta ehdittiin vetää joku 15 biisiä ennen kuin meille näytettiin kaulankatkomismeininkiä. Olin, että ei vittu, että on tässä treenikämpällä hakattu päätä seinään niin kauan. Kyllä se sapetti. Siitä jäi jonkin verran hampaankoloon.”
Mikä on Notkean Rotan kymmenen vuoden paras saavutus?
”On siistiä, että pienen jengin hauskasta tekemisestä tuli kuitenkin pysyvä juttu. En kelannut, kun kiroiltiin Petoksen komerossa kalliolaisessa yksiössä, että sama jengi duunaisi edelleen kymmenen vuoden päästä helvetin kovaa kamaa. Samalla on syntynyt ilmiö nimeltään suomirap. Rautaperse ei pitäisi, kun puhun tästä, koska se ei haluaisi kuulua mihinkään skeneen. Varsinkaan räppiskeneen. Mutta jollain tavalla me siihen skeneen liitytään. Ollaan oltu osana musiikillista liikettä.”
Huolestuttaako musiikkiteollisuuden tila?
”Saa nähdä, kuoleeko albumi. Minulla on vähän mutu-tuntuma, että mitä vähemmän levyt myyvät, sitä enemmän on kaikenlaisissa kokkisodissa musiikkijengiä. Markkinointi on pakko hoitaa jotenkin. Se on vähän ikävää, mutta onneksi tämä rap on sellaista, ettei tarvitse varata mitään älyttömiä studioita. Musadiggarina minua huolestuttaa isojen bändien puolesta. Ei nykyään olisi varaa varata Abbey Roadia vuodeksi ja mennä yhden soinnun kanssa vähän kehittelemään. Kelaa mitä mestariteoksia niillä metodeilla on syntynyt. Sieltä on tullut kahden vuoden jälkeen joku Shine on Your Crazy Diamond!”
Onko Notkea Rotta tuonut paljon sinulle rahaa?
”Ei ole. Aika undergroundia on rynkytetty menemään. Totta kai keikkojen jälkeen on mielekästä, mutta Maserati on jäänyt kyllä ostamatta. Mazda sen sijaan löytyy.”
Lue koko artikkeli Rumbasta 15–16/11.