”Koskaan ei ole nimitys ’pitkäsoitto’ pitänyt samalla lailla paikkaansa kuin tällä uuvuttavalla kahden ja puolen tunnin rykäisyllä”, kirjoittaa Hanna Karpio Deadmausin viimeisimmästä albumista.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/14.
Deadmau5: While (1<2)
Mau5trap
Indietä, pianoa ja vähän Deadmausia.
EDM-maailmaa koskevien happamien lausuntojen ja kyllästyneen imagon ruumiillistuma Deadmaus on tähän asti toteuttanut taidettaan lähinnä pörisemällä ja sahaamalla. Hiirihahmon remixeissä on ollut niin vahva leima, että siitä on tullut ajan mittaan valitettavaa.
Uusi tuplalevy on todella iloinen yllätys, jolla Zimmerman osoittaa monipuolisuutensa. Koskaan ei ole tosin nimitys ”pitkäsoitto” pitänyt samalla lailla paikkaansa kuin tällä uuvuttavalla kahden ja puolen tunnin rykäisyllä.
Albumilta löytyy hienoa lauluvetoista indietä, jossa pääpaino ei edes käväise soittimissa. Myöhemmin karjutaan kitaroiden rouhiessa taustalla ja tunkeudutaan taustakilinäksi olohuoneeseen. Nyrkkisääntönä ovat pitkät, kauniit pianointrot. Piano kuitenkin nousee esiin kappaleiden keskelläkin keskeyttäen parhaankin floorfillerin omituisella väliintulollaan.
Tuplalevyn biisien käyttötarkoitus ei oikein selviä missään vaiheessa. Luen tilanteen artistin eduksi: monipuolinen levy monipuoliseen käyttöön.
Hanna Karpio