”Shaking the Habitual on alusta loppuun hengenvaaralliselta tuntuvaa seikkailua tiloissa, joista ei tiedä, ovatko ne viidakkoja vai tehtaita ja sijaitsevatko ne menneisyydessä vai tulevaisuudessa”, kirjoittaa Oskari Onninen arviossaan.
Kategoria: Arviot
Arviossa Circle: Manner – Porin kummajainen helpoimmillaan
”Manner toimii hyvin uusien kuuntelijoiden kalasteluun, sillä ilmavat kappaleet eivät varmasti tunnu liian raskailta musiikkityylistä pitäville”, kirjoittaa Akseli Hiltunen arviossaan.
Arviokamppailussa Topi Saha ja Matti Johannes Koivu: kaatuiko Koivu Sahan käsittelyssä?
Kotimaiset herkistelijät Topi Saha ja Matti Johannes Koivu julkaisivat kumpikin hiljattain uuden levyn. Kumpi herkisti Rumban kriitikon ansiokkaammin?
25 vuotta sitten Stone näytti suomalaisille, kuinka soitetaan thrash metalia
”1980-luvulla keravalaiset olivat ylpeitä kahdesta asiasta. Ensimmäinen oli junayhteys pois kaupungista. Toinen oli Stone”, kiteyttää Mervi Vuorela heti Complete-boksin arvionsa aluksi.
Arviossa Nyrkkitappelu – ”Jahas, poikia näemmä kiinnostaa pillu”
”Vaikka Nyrkkitappelun motiivi on selvästi olla rocktähtiä ja saada kauheasti naisia, jokainen itseään kunnioittava tai älykäs nainen varmasti karttaa nämä kappaleet kuultuaan bändin jäseniä kuin hiviä ja kuppaa”, kirjoittaa Oskari Onninen arviossaan.
Kriitikko kuunteli CMX:n uutuuden, tarttui lapioon ja heittää nyt lunta tupaan
”On kuin CMX olisi yrittänyt ängetä kaikki tehokeinonsa väkisin levylle. Lopputulos on rakenteellisesti hapuileva ja tuotannollisesti lähinnä ähkyn aiheuttava”, kirjoittaa Akseli Hiltunen arviossaan.
MBV on hitaasti aukeava, unenomainen, lämpimästi suriseva pop-orgasmi
My Bloody Valentinen uutukainen hurmasi kriitikon. ”Toivotan teidät sydämellisesti takaisin levysoittimeeni”, julistaa Tuomas Jalamo arviossaan.
Hurraa, olkoon K-X-P:n marssi raikas ja pitkä!
”K-X-P:n kakkoslevy on selvästi tasalaatuisempi ja moniulotteisempi kuin debyytti”, kehuu Markku Roinila arviossaan.
J. Karjalainen: Et ole yksin – Yhtä aikaa pettymys ja hieno, hehkuva poplevy
”Levyllä on vain harvoin sellaista merkittävyyden tuntua ja mystistä kiehtovuutta, jota Karjalainen parhaimmillaan osaa lauluihinsa ladata”, harmittelee Jose Riikonen arviossaan.
Irkkupunkkarit kokeilivat pehmeämpää lähestymistapaa – ja onnistuivat siinä
Dropkick Murphys uusiutui onnistuneesti juuriaan unohtamatta, Akseli Hiltunen tuumii arviossaan.
Food for the Gods on Palefacen onnistunut paluu englanninkielisen rapin pariin
Jenkkiräppäri Matren kanssa yhteistyössä tehty levy on Heini Strandin mukaan parhaimmillaan silloin, kun Paleface räppää soolona.
