Räjäyttäjät räjäyttää aina vain. Tätä mieltä näyttää olevan Anton Vanha-Majamaa, joka pureutui räyhääjien viimeisimpään hengentuotokseen.
Kategoria: Arviot
Tuuttis tulee, oletko valmis?
Monessa mukana olleen räppäri Tuuttimörön flow rullaa myös soolona. Kaveri hoitaa hommansa tyylillä, arvioi Heini Strand.
Power metal -dinosaurukset kilpasilla – Arviokamppailussa Helloween ja Stratovarius
Veteraanit Helloween ja Stratovarius täräyttivät jälleen markkinoille uudet albuminsa. Rumban kriitikko Juha Wakonen arvioi metallimiesten uutukaiset.
Jätkäjätkien Marian sairaalassa kuiskitaan synkeitä ja vihaisia tarinoita
”Luuseriutta puiva Häviäjät voisi olla suoraan Rage Against the Machinen debyytiltä”, kirjoittaa Anton Vanha-Majamaa arviossaan.
Biffy Clyro: Opposites – skottitrion tuplalevy on suuruudenhulluudestaan huolimatta kiehtova
Edellisellä Only Revolutions -levyllään (2009) läpimurron tehnyt Biffy Clyro lyö kiukaalle lisää vettä kunnianhimoisella 20 biisin teemalevyllä. Onko yhtye haukannut liian suuren palan purtavakseen? Levyn arvioitavakseen saanut Virve Nyyssönen otti selvää.
Minä ja Ville Ahonen: Mia – albumi, joka on passiivis-aggressiivisella tavalla äärimmäisen pelottava
”Kun Ahosen syksyllä 2010 ravistelleeseen debyyttiin tarttuu Mian tehokuunteluiden jälkeen, sen indiefolk tuntuu raakilemaiselta, melodiat yksinkertaisilta ja jopa rujoilta. Viimeistään siinä vaiheessa konkretisoituu, kuinka ansiokas albumi Mia on”, kirjoittaa Oskari Onninen arviossaan.
Kovasti on Palma Violetsia hehkutettu brittirockin uudeksi pelastajaksi – onko väitteissä mitään perää?
Brittimedian uuden lemmikkibändin debyyttialbumin sai arvioitavakseen Oskari Onninen, jonka mukaan albumin meriitit eivät aivan vastaa sille asetettuja ruusuisia ennakkohehkutuksia.
Vieläkö pahat siemenet itävät? Arviossa Nick Cave and the Bad Seedsin uusi albumi
Rumbablogissa pari viikkoa sitten ennakkokuuntelussa ollut Push the Sky Away löysi tiensä myös kriitikon levysoittimeen. ”Nick Caven paluu loistoon on kuin eleettömät askeleet alttarille. Kun mustapukuinen saarnamies kääntyy, seurakunta on hiljempaa kuin koskaan”, kirjoittaa Oskari Onninen arviossaan.
Arviossa Ismo Alangon Maailmanlopun sushibaari – ”Alanko riisuu itsensä alasti”
”Muistan istuneeni viime syksynä kahvilassa Alangon seurueesta viereisessä pöydässä ja miettineeni, että onpa siinä onnellisen näköinen muusikko. Syy tuntuu nyt ilmeiseltä: jos tekeillä oli tällaista tavaraa, vähemmästäkin hymyilyttää”, kirjoittaa Anna Brotkin arviossaan.
Punk-arviokaksikko: veteraani Bad Religion sekä Suomen kovin Pertti Kurikan Nimipäivät
Anton Vanha-Majamaa sai arvioitavakseen sekä jenkkipunkin pappaosasto Bad Religionin 16. albumin että Pertti Kurikan Nimipäivien kaikki tähänastiset biisit yhteen niputtavan debyyttialbumin.
Kolmas kerta toden sanoo? Arviossa Green Dayn albumitrilogian päätösosa ¡Tré!
Trilogian edelliset osat Uno! ja Dos! eivät uponneet kriitikoille erityisen hyvin, mutta ei se homma oikein nappiin mene päätösosassakaan. ”Tré! tuntuu kaatopaikalta kappaleille, jotka eivät sopineet levytrion aiemmille osille”, kirjoittaa Kimmo Vanhatalo.
