”Raptrio Ruger Hauerin kakkoslevystä ei ole Suomen Death Gripsiksi tai Dälekiksi, vaikka Joose Keskitalon kanssa tehty single Minulla on ollut ikävä sinua sitä ehti lupailla”, aloittaa Oskari Onninen arvionsa mutta antaa albumille lopulta hyvän arvosanan.
Kategoria: Arviot
Aino Venna: Marlene – Loistelias debyyttilevy, jonka tahdissa sopii itkeä ja tanssia
Anna Brotkin havaitsi Rumbablogissakin esitellyn Aino Vennan esikoislevyn viiden tähden albumiksi.
Jumalan selkäranka käryää edelleen Monster Magnetin käsissä
Vaikka syväkyykyt eivät enää lähdekään, Dave Wyndorf on jälleen rocktähden kokoinen mies, kertoo stoner rock -matinealta tavoitettu Jukka Hätinen.
Tämä tarina on (toivottavasti) fiktiivinen: miten Robinin ja Tuulin albumit saivat alkunsa?
Oskari Onninen sai arvioitavakseen nuorten tähtien Robinin ja Tuulin albumit. Levyt innoittivat kriitikon heittäytymään tarinankertojaksi.
Kendrick Lamar: Good Kid, M.A.A.D City – Toivonkipinä höpöräppäreiden maailmassa
”Kendrick Lamarin aineksilla listoille nouseminen kertoo, että vielä on toivoa maailmassa, jossa Flo Rida ja Pitbull ovat suosittuja räppäreitä”, kirjoittaa Teemu Fiilin arviossaan.
Soundgarden: King Animal – Paljonko grungevaareissa on 1990-luvun taiasta jäljellä?
”Suoraviivaisimmillaan levy tuo mieleen Cornellin soolodebyytin Euphoria Morning (1999): jälki ei oli heikkoa, mutta ei toisaalta ikimuistoistakaan”, summaa Kimmo K. Koskinen tuntonsa Soundgardenin uutuudesta.
Anna Puu: Antaudun – Edeltäjiään ryhdikkäämpi, eheämpi ja ennen kaikkea vaivattomampi levy
”Anna Puun kolmas levy viettelee vaivattomuudellaan. Se luo vaivihkaisen silmäyksen ja laittaa rukoilemaan lisää”, kirjoittaa Jussi Saarinen arviossaan.
Mokoma: 180 astetta – Iskelmärockin ja thrashin yhdistelmä on täten hiottu huippuunsa
”Tähän asti olen pitänyt Kuoleman laulukunnaita Mokoman uran huippukohtana. Vaikka 180 astetta ei tarjoa uusia tulokulmia, Mokoma osaa sillä tiivistää parhaiten sen, mistä bändissä on kyse”, kirjoittaa Jussi Mäntysaari arviossaan.
Party like it’s 1994! Therapy? tarjosi ysäritripin – myös itselleen
Täysin käsittämätön lämppärivalinta ei latistanut pohjoisirlantilaisia ysäribileitä, raportoi Jukka Hätinen Urho Kekkosen kadulta.
Kriitikko iskee neljästi: arviossa John Cale, Matthew Dear, Deerhoof, Heko ja Hurjat pojat
Tempaisemme maanantain ratoksi ehtymättömästä arviovarastostamme neljä levyarviota kansan ihmeteltäväksi. Siitä se viikko lähtee taas.
Don Johnson Big Band: Fiesta – Mikä juhlilla alkaa, se ahdistukseen päättyy
”Suomen pienin big band ei päästä fanejaan helpolla, mutta monisyisen Fiestan tutkimiseen uhrattu aika on sen arvoista”, kirjoittaa Annastiina Airaksinen arviossaan.
