Sataprosenttista rokkia – Popeda Vermossa

Raviradan ravintolassa soittanut manserockin höyryjyrä sai ajattelemaan ainakin wau-elämyksiä, identiteettipolitiikkaa ja pikkujoulusimulaattoreita. Ja sitä, miten 41-vuotias Popeda on yhä ällistyttävän ylivoimainen rockbändi, joka ansaitsee osakseen tällaisen täysin ylipitkän keikkaraportin.

Herrasmies-industrialia arkkitehtuurin kahleissa – Einstürzende Neubauten kirjoitti itsensä eurooppalaisen avantgarden historiaan

Teatraalista teollisuusmusiikkia pian neljäkymmentä vuotta esittänyt EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN saapuu marraskuussa Suomeen kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Greatest Hits -konseptillaan Musiikkitalon isoon saliin nouseva saksalaisyhtye vaihtoi nahkareleet tummiin pukuihin, teki industrialista korkeakulttuuria ja kirjoitti itsensä eurooppalaisen avantgarden historiaan. Miten tähän on päädytty?

Viihteellistä glam-ambientia – William Basinski Temppeliaukion kirkossa

Aerosmithin Steven Tylerilta näyttänyt avantgarden veteraani soitti syysillassa äänimassaa, jonka inspiraationa olivat neutronitähden törmäyksessä syntyneet gravitaatioaallot. Lopputuloksena oli melkoisen konventionaalista ja jopa viihteellistä planetaariomusiikkia, johon verrattuna illan aloittanut Olli Aarni tuntui huomattavasti tuoreemmalta.

Kärsivällisyyttä koetellut vitsihuumorishow – Mac DeMarco The Circuksessa

Loppuunmyydylle salille soittanut kanandalaisrokkari omisti kaksituntisesta keikastaan noin puolet itsesabotaasille, pieruhuumorille ja hassuttelucovereille – kuten kaavaan kuuluikin.

Yön ja päivän voimasuhteita – arviossa Ultramariini ja Vuoret

Ultramariinin soundi on kirkas kuin hopeisina kiiltävien koivunlehtien läpi siivilöityvä päivänvalo, Vuorten soundissa taas kuuluu kahden vaarakummun keskelle rakennetun teollisuuskaupungin kivinen dekadenssi, kirjoittaa Mikael Mattila.

Suuri Flow-katsaus 2018: Ruusut (ei se bändi), risut, puheenaiheet, pakolliset narinat ja näin

Rumban Flow-retkikunta perkaa festivaalin tarjonnan.

Minimalismin legenda soitti erikoista kummelijatsia – Terry Riley & Gyan Riley Flow-festivaalilla

Isä ja poika Rileyn konsertti sai miettimään keisarin vaatetusta, kirjoittaa Mikael Mattila.

Perjantain Flow-tärpit: viihdesoulia, shoegaze-paluu ja minimalismin kaksi sukupolvea

Mikael Mattila antaa kolme vinkkiä Flow-festivaalin avauspäivän ohjelmasta.

Äärimetallin Lenny Kravitz – levyarviossa Zeal & Ardor

"Stranger Fruitin köykäiset blues-imitoinnit kuulostavat suunnilleen siltä, jos Lenny Kravitzin kaltainen keskitien farkkumainosrokkari olisi joutunut Darkthronen Fenrizin tuottamaksi", kirjoittaa Mikael Mattila.

Rinnakkais­universumin musiikkia – sukellus Paavoharjun maailmaan

Savonlinnalainen PAAVOHARJU on yksi suomalaisen vaihtoehtomusiikin erikoisimpia tarinoita. Yhteiskunnan ulkopuolella sekoilleen kaveriporukan albumeista tuli kansainvälisiä kulttiklassikkoja, joiden suosio poiki liudan ulkomaankeikkoja ja melkein levytyssopimuksen ison indieyhtiön kanssa. Nyt tämän porukan vaiheet on koottu antologiaksi nimeltä Tuote. Kirja kuvaa eräänlaista savonlinnalaista rinnakkaistodellisuutta ja avaa Paavoharjuunkin liitettyjä myyttejä – tai ainakin yrittää tehdä niin. Siihen tämä juttukin pyrkii.

Antroposeenin kuonaa, teollisia äänivalleja, talonrakennusmusiikkia ja käyttöjärjestelmäsoundia – Oneohtrix Point Never julkaisi vaikeimman albuminsa

"Age Of on Oneohtrix Point Neverin vaikein kokonaisuus, mutta tuntuu valtavan ihmeelliseltä ja toismaailmalliselta musiikilta, joka tuntuu yhtä futuristiselta varmasti vielä vuosien päästä", kirjoittaa Mikael Mattila.

”Isän näköisen omakuvan pitääkin kuulostaa 1970-luvun faijarockilta” – arviossa Mac DeMarcon This Old Dog

This Old Dog on kuin Laurel Canyonin rauhaan vetäytyneen veteraanin tilinpäätös, jolla ”kaiken elänyt” lauluntekijä kuiskuttelee juttuja ikääntymisestään ja isäsuhteestaan, kirjoittaa Mikael Mattila.