Kommentti: Tulevaisuuden tähtielämäkerrat ovat tylsiä, ja tämän takia se on ihanaa

"Kirjan tai elokuvan ansaitsevan taiteilijan tulisi ensin kehittää päihde- ja seksiaddiktio, pilata kaikki ja aiheuttaa hirveästi harmia läheisilleen. Hyvin käyttäytyvä artisti tuntuu tähän kaanoniin nähden pöyristyttävältä synnintekijältä", kirjoittaa Mikael Mattila.

Dronea isältä pojalle – tutustu Helsingissä konsertoivaan Tashi Wadaan

Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvä Tashi Wada on taiteilijaperheen poika, joka haluaa ajatella musiikkiaan on ”kuin yhtenä organismina, josta ei voi aina tietää, mikä ääni tulee mistäkin”.

Taistelevat metsot – arviossa Toolin Fear Inoculum

"Kolmessatoista vuodessa visionääreistä faijarockiksi vanhentunut bändi työstää Fear Inoculumilla sitä samaa vanhaa. Se on kuin miesluolaansa vetäytyvä vakavarainen keski-ikäinen, joka haluaa parantaa virtuaalimanageroimansa jalkapallojoukkueen kausitulosta tai vaihtaa fiksipyöränsä keskiön vielä vähän laadukkaampaan", kirjoittaa Mikael Mattila.

Juhlaviikoilla kuultiin vuoden pöyristyttävintä, hävyttömintä ja hauskinta musiikkia

Huvilateltassa perjantaina esiintynyt Anna Meredith viljeli musiikissaan härskiä muusikkohuumoria, tyhmää kikkelijatsia sekä lottoarvontatahtilajeja – ja lopetti keikkansa soittamalla Metallicaa.

Rumba juhlaviikoilla: laimeita pumpuliballadeja ja rietas rokkiräjähdys

Huvilateltan maanantai-illassa esiintyneet Soap & Skin ja Anna Calvi veivät täysin päinvastaisiin tunnelmiin, kirjoittaa Mikael Mattila arviossaan.

Goottilaista pikkutakkirokkia, hölmöä opistoprogea ja ysäri-slackeröintiä – ainakin sitä tarjoavat Helsingin Juhlaviikot

"Flow’n vakikävijät alkavat olla siinä iässä, että Huvilateltassa alkavat tuntua houkuttelevammilta kuin kolmipäiväinen tungoslikistely Suvilahden milloin missäkin säässä", kirjoittaa Mikael Mattila.

Pori Jazzin ennätysvuosi – amerikkalaisten ammattiviihdyttäjien ja jazzveteraanien näyttämö

Pori Jazz 2019: varsin laadukas yleismusiikkifestari, jossa on tarpeeksi kurantti jazztarjonta puristeille ja tarpeeksi relevantti kattaus viihteen ystäville. Toisaalta se on myös festari, jonka panttipolitiikassa olisi parantamisen varaa, ja jonka kävijöiden korkeahko keski-ikä saattaa aktualisoitua rähisevinä ukkeleina.

Kokeellisen musiikin mielentila – haastattelussa 20 vuotta keikkoja järjestäneen Mental Alaskan Arttu Partinen

ARTTU PARTISEN Mental Alaska on yksi Suomen maineikkaimmista kokeellisen musiikin klubeista. Sen 20-vuotisen taipaleen varrelle on mahtunut reilut parisen sataa keikkaa sekä kotimaisen että kansainvälisen avantgarden legendoilta ja tulokkailta. Itsekin musisoiva keikkamoguli haluaa rikkoa underground-musiikkiin liitettyjä ennakkoluuloja, eikä oikeastaan edes pidä koko termistä.

Kommentti: Kurt Cobain ja laskusuhdanteen musiikki

25 vuotta sitten tapahtui maailman myyttisin rock-kuolema. Se jätti jälkeensä perinnön, josta tuli globaalin pahoinvoinnin erinomaisin vientituote.

Enemmän on enemmän – arviossa Dark Buddha Risingin ja Oranssin Pazuzun yhteisalbumi

Waste of Space Orchestran Syntheosis on melkoinen taidepaukku: se on tunnin mittainen Alejandro Jodorowskyn ja Frank Herbertin visiot mieleen tuova avaruusooppera, kirjoittaa Mikael Mattila.

Länsimaisen harmonian oppitunti – Ellen Arkbro ja Sarah Davachi Temppeliaukion kirkossa

Kaksi elektroakustista minimalistia tutki töölöläiskirkon urkuja perusteellisesti ja haastoi miettimään, millaisista palikoista käsitettävissä oleva musiikki oikein syntyy. Ensimmäinen teki sen kuivakkaasti ja painostavasti, toinen tarinallisemmin ja lempeämmin.

Gas – metsäteknon kuningas

Gas on kölniläisen teknomestarin Wolfgang Voigtin tunnetuin projekti. Sitä määrittää jylhä ja painostava, minimalistinen soundi, jossa soivat metsä ja äärimmäisyyksiin hidastetut orkesterisatsit. Tekijänsä henkilökohtaisimpiin kuuluva projekti jäi tauolle vuosituhannen alussa, mutta palasi pari vuotta sitten kenties nimekkäämpänä kuin koskaan.