”Tuntuu kuin Post Malone olisi toivonut läpilyöntiään vain päästäkseen leuhkimaan kalliin viinan juomisella ja sillä, miten kuumat bitchit yrittävät tehdä itseään tykö, mutta häntä ei kiinnosta”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Kirjoittaja: Niko Peltonen
Helpottunut pettymys – levyarviossa Maj Karman 101 tapaa olla vapaa
Harva rockbändin vokalisti imee musiikista hapen niin perusteellisesti kuin Herra Ylppö, kirjoittaa Niko Peltonen.
Musiikkia välitiloihin – arviossa DJ Ibusalin Yksin kotona 17
Gasellit-yhtyeestä sooloilevan DJ Ibusalin albumi on tärkeä dokumentti yhden sukupolven elämänkokemuksesta, kirjoittaa Niko Peltonen.
Tyyntä myrskyn edellä – levyarviossa Lau Naun Poseidon
Poseidon on tärkeimpiä tänä vuonna julkaistuja taideteoksia, kirjoittaa Niko Peltonen.
Tarinoita maailman nuhruiselta puolelta – levyarviossa Hullu ruusu
Leevi & the Leavings mainittu, ja ihan syystä, kirjoittaa Niko Peltonen.
Turhan tavanomaisen ja aidosti ainutlaatuisen välimaastossa – arviossa M:n Tehtaantyttö
M-yhtyeen debyytti sisältää vahvaa kappalemateriaalia, kirjoittaa Niko Peltonen.
Herttaista kämäisyyttä – arviossa Mäsän Viimesen päälle
Meno levyllä on kyllä periaatteessa sekä kova että sympaattinen, mutta tätä on vähän vaikea jaksaa kuunnella, kirjoittaa Niko Peltonen.
Samae Koskisen Hillitön elämä on ärsyttävä, tunkeileva ja pohjattoman lattea äänite
”Hillitön elämä on keskinkertaista koneistettua suomipoppia ja sisällöllisesti pahempaa kuin mitätön, koska se yrittää olla muuta kuin mitätön”, kirjoittaa Niko Peltonen levyarviossaan.
Visionsa mittainen saavutus – arviossa Mikko Joensuun Amen 1, Amen 2 ja Amen 3
”Mikko Joensuu tuntuu häivyttävän itsensä ja oman henkilökohtaisen kokemuksensa musiikista, joka ehkä kuvaakin osaltaan epäpersoonallista, neurooseista ja ajatuslukoista vapaata auvoisaa olotilaa”, kirjoittaa Niko Peltonen arvioidessaan Amen-trilogian kokonaisuudessaan.
Hiljainen sota ajan henkeä vastaan – essee Jukka Nousiaisen albumista Jukka Nousiainen
Esseekokoelma vuoden 2016 tärkeimmistä albumeista. Niko Peltonen kirjoittaa Jukka Nousiaisen eponyymista levystä.
Pitkällisiin tutkimuksiin houkutteleva runsaudensarvi – arviossa Joose Keskitalo
”Julius Caesar johdattaa kuitenkin ajatukset hybrikseen, ihmisen klassiseen virheeseen: kuvitelmaan siitä, että ihminen itse voisi olla jumala tai jumalan veroinen”, kirjoittaa Niko Peltonen Joose Keskitalon uudesta albumista.
