Platinum Tips + Ice Cream on samaa huolimatonta hakkelusta kuin tekijöidensä asenne prominenssiin musiikkibisneksessä tai kulttibändijargoniin: hidasta mutta varmaa kivijalan rappeuttamisprosessia, kirjoittaa Joni Kling.
Arviot
Toimiiko mummotunnelissa? – Amanda Harkimo armottomana kriitikkona Hittikarusellissa
Vuoden toisen Hittikarusellin vieraileva kriitikko AMANDA HARKIMO on Big Brother- ja Viidakon tähtöset -sarjoista tuttu tosi-tv-tähti. Hän on myös muun muassa Jokereiden peleissä soittava dj, joka tietää, mitkä kappaleet toimivat lätkämatseissa, mitkä taas mummotunnelissa. Kuinka armottoman kriitikon syynissä pärjäsivät lattari, ”hipsterirock” ja Verneri Pohjolan jazz?
”Minulla oli lapsena kirja, joka esitteli massiivisia maansiirtohärveleitä. Tämä levy sopisi sen ääniraidaksi” – arviossa Circlen Terminal
Mikael Mattila toteaa Circlen uuden levyn olevan helppoa ja suurta.
Kadonneita vuosia kiinni nappaamassa – arviossa Burning Hearts
Turkulaisduo Burning Heartsin paluu tulee yllätyksenä, mutta paluupuuhiin ei ole ryhdytty turhaan.
Hyviä ajankuvia on harvassa – arviossa Aivovuodon Dötöx
Hyviä ajankuvia on harvassa. Dötöx kommentoi tätä hetkeä ja sen epäkohtia olemalla osa sitä. Havainnot, jotka yllättävät kuulijan ja saavat kääntämään katseen kohti olennaista tekevät levystä kuuntelemisen väärtin. Sun ei tarvii 101 on melkein ohjeellinen muistutus meille kaikille siitä, miten olla.
Väärällä ja oikealla taajuusalueella – Jukka Lindström Hittikarusellin vieraana
Suurelle yleisölle Noin viikon uutiset -ohjelmasta tutuksi tulleen JUKKA LINDSTRÖMIN musiikkimaku on kehittynyt Beastie Boysista ja 1990-luvun rähjäisestä vaihtoehtorockista syleilemään musiikillisia herkkuja Eppu Normaalin Aknepopista The Shinsin indiepoppiin ja Paperi T:stä Charles Mingusin jazziin. Hittikarusellissa selvitettiin, miten koomikon pokka piti, kun arvosteltavaksi iskettiin kolkkoa listapoppia, lämminhenkistä suomiräppiä ja Yhdysvaltain tuoreesta presidentistä ahdistunutta indierockia.
Visionsa mittainen saavutus – arviossa Mikko Joensuun Amen 1, Amen 2 ja Amen 3
"Mikko Joensuu tuntuu häivyttävän itsensä ja oman henkilökohtaisen kokemuksensa musiikista, joka ehkä kuvaakin osaltaan epäpersoonallista, neurooseista ja ajatuslukoista vapaata auvoisaa olotilaa", kirjoittaa Niko Peltonen arvioidessaan Amen-trilogian kokonaisuudessaan.
”Ei paskaa paketissa, vaan asiaa paskassa paketissa” – Julma-Henrin Al-Qaida Finland julkaistiin tasan 10 vuotta sitten
Julma-Henrin esikoislevy Al-Qaida Finland julkaistiin 23. toukokuuta 2007. Loppuunmyyty levy on noussut vuosikymmennessä kulttiklassikon asemaan, vaikka sitä ei tuoreeltaan osattu ennustaa. Lue alta Rumbassa 11–12/07 julkaistu arvio.
Takuuvarma kuin kannen kuvauspaikaksi valittu Pub Sirdie konsanaan – arviossa Tuomari Nurmio
"Tuomari Nurmion uusi levy tarjoaa vanhoille faneille iloisen elomerkin, että Dumari jaksaa vielä muutakin kuin kierrättää vanhoja kappaleitaan", kirjoittaa Juha Merimaa levyarviossaan.
Sisältäni Phil Collinsin löysin – arviossa Mew
"70-minuuttisen minioopperan sijaan Visualsin teema on alistuminen popsanavaraston ehdoille sekä pöydän puhdistaminen ylimääräisestä krääsästä", kirjoittaa Joni Kling Mew'n uudesta albumista.
Pisto omaan sydämeen – arviossa Father John Mistyn Pure Comedy
Oskari Onninen kirjoittaa, että Father John Misty on tehnyt seuraavan Suuren Amerikkalaisen Levyn. Tai paremminkin ”Suuren Amerikkalaisen Levyn”.
