Puolentoista vuoden hautomisen jälkeen tarjolla on peräti noin varttitunnin verran aivan uutta Vartiais-musiikkia. Monologi on esillepanoltaan turhauttava alisuoritus ja hieman epätasainen levy, kirjoittaa Niko Peltonen.
Arviot
Parhaimmillaan kansainvälistä tasoa hipovaa elektronista poppia – arviossa Anna Puun Nälkäinen sydän
Anna Puun viides albumi on nätisti toteutettu pitkän tähtäimen urasiirto, kirjoittaa Markus Hilden.
Suuren maailman Cheek – levyarviossa Post Malone
”Tuntuu kuin Post Malone olisi toivonut läpilyöntiään vain päästäkseen leuhkimaan kalliin viinan juomisella ja sillä, miten kuumat bitchit yrittävät tehdä itseään tykö, mutta häntä ei kiinnosta”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Punkkarit preerialla – arviossa Iceagen Beyondless
”Beyondlessin goottinen americana on musiikkia erämaan viimeiseen baariin maailman laidalle. Se tuoksuu sahajauhoilta, viskiltä ja hukatuilta viimeisiltä mahdollisuuksilta”, kirjoittaa Samuli Knuuti.
Äärimetallin Lenny Kravitz – levyarviossa Zeal & Ardor
”Stranger Fruitin köykäiset blues-imitoinnit kuulostavat suunnilleen siltä, jos Lenny Kravitzin kaltainen keskitien farkkumainosrokkari olisi joutunut Darkthronen Fenrizin tuottamaksi”, kirjoittaa Mikael Mattila.
Synteettinen Suomi sykki paikallisväreissä – arviossa kokoelmalevyt Satan in Love ja Dance for Your Life
”Paikallisradiomainen rahvaanomainen 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun iskelmäsoundi ei lopulta sekään ole niin kaukana coolista cosmic discosta ja italovaikutteista”, kirjoittaa Joni Kling.
Helpottunut pettymys – levyarviossa Maj Karman 101 tapaa olla vapaa
Harva rockbändin vokalisti imee musiikista hapen niin perusteellisesti kuin Herra Ylppö, kirjoittaa Niko Peltonen.
Henkisen masokismin ja yksinkertaistavan lapsellisuuden välissä – arviossa Paperi T:n albumi Kaikki on hyvin
Ihan ookoo on parasta, mitä Paperi T:n brändi tarjoaa, kirjoittaa Markus Hilden.
Antroposeenin kuonaa, teollisia äänivalleja, talonrakennusmusiikkia ja käyttöjärjestelmäsoundia – Oneohtrix Point Never julkaisi vaikeimman albuminsa
”Age Of on Oneohtrix Point Neverin vaikein kokonaisuus, mutta tuntuu valtavan ihmeelliseltä ja toismaailmalliselta musiikilta, joka tuntuu yhtä futuristiselta varmasti vielä vuosien päästä”, kirjoittaa Mikael Mattila.
”The Marshall Mathers LP vaatii häiriintyneen mielentilan, jotta levystä voi nauttia täysin siemauksin” – Eminemin klassikko julkaistiin 18 vuotta sitten
Kaivoimme arkistoista levyarvion Eminemin 18 vuotta täyttäneestä klassikosta. ”The Marshall Mathers LP on sarkastinen kuvaus amerikkalaisten luomasta kipeästä maailmasta”, kirjoitti Joonas Kervinen Rumba-lehden numerossa 11/2000.
”Isän näköisen omakuvan pitääkin kuulostaa 1970-luvun faijarockilta” – arviossa Mac DeMarcon This Old Dog
This Old Dog on kuin Laurel Canyonin rauhaan vetäytyneen veteraanin tilinpäätös, jolla ”kaiken elänyt” lauluntekijä kuiskuttelee juttuja ikääntymisestään ja isäsuhteestaan, kirjoittaa Mikael Mattila.
